Posti tuli Cayenne'sta, ei yhtään kirjettä minulle.
<tb>
Helmikuun 12 p:nä 1896.
Sain juuri postini. Ei kuulu vieläkään mitään, mutta minun vaan täytyy
taistella ja kestää.
<tb>
Muutamia otteita vaimoni kirjeistä, jotka sain tähän aikaan.
Pariisissa, joulukuun 9 p:nä 1895.
Sinun kaivatut kirjeesi ovat kuten ennenkin syvästi liikuttaneet
minua, ne ovat ainoat onnensäteet tässä minun pitkässä, raskaassa
ja tuskallisessa elämässäni. Lukiessani sinun tarmokkaisuudesta
ja tahdonlujuudesta uhkuvia kirjeitäsi, tunnen omien voimieni
lisääntyvän...
<tb>
Pariisissa, joulukuun 19 p:nä 1895.
Viime vuonna tähän aikaan kullimme kärsimyksiemme olevan
loppumaisillaan. Olimme panneet koko luottamuksemme oikeuteen, sillä
olimme aivan hämmästyksissämme tuosta inhoittavasta erehdyksestä. Koko
vuosi on nyt saatu kärsiä hirveintä kidutusta, häpeällisiä solvauksia
ja varsinkin sinun elämäsi on ollut kurja, täynnä ruumiillisia ja
siveellisiä kärsimisiä...
<tb>
Pariisissa, joulukuun 25 p:nä 1895.
Minun täytyy vielä ennen postin lähtöä saada jutella kanssasi. Minä
sanon sinulle aina yhtä ja samaa, mutta se on yhdentekevää, minä puhun
sinulle kumminkin ja saan lähestyä sinua hetkeksi; ja se tekee minulle
hyvää...
Ja minä olen oikeastaan niin vähän puhunut lapsista, vaikka ne
juuri kiinnittävät meidät elämään; näiden pienokaistemme tähdenhän
me kärsimme tätä kaikkea; Jumalan kiitos, he eivät aavista itse
mitään. Elämä on heille leikkiä, he laulavat, juttelevat, virkistävät
kaikkia...
Lucie.
<tb>
Päiväkirjani jatkoa.