Kauan, kauan sitten asui Morindjin temppelissä Kotsuken maakunnassa
vanha pappi.
Tämä pappi oli hyvin ihastunut teen keittämiseen ja juomiseen; se homma
oli tosiaan hänen elämänsä suurin harrastus ja ilo.
Eräänä päivänä hän sattui löytämään muinaisesineiden kaupasta hyvin
somannäköisen vanhan teepannun, jonka hän osti ja vei kotiinsa perin
ihastuneena sen muotoon ja taiteelliseen tekotapaan.
Seuraavana päivänä hän otti esille uuden ostoksensa ja istui pitkän
aikaa käännellen sitä käsissään ja tarkastellen puolelta ja toiselta.
"Oletpa sinä oikein soma, olet tosiaankin", sanoi hän ihastuksissaan.
"Minä kutsun kaikki ystäväni teejuhlaan, ja miten ne mahtavatkaan
kummastua nähdessään tällaisen erinomaisen teekeittimen!"
Hän asetti aarteensa laatikolle, jossa voisi sen siroutta mielin määrin
ihailla, ja istahti suunnittelemaan teekutsujaan. Hetkisen perästä hän
kävi uniseksi, alkaen torkkua, ja vihdoin tuupertui pää pöytää vasten;
hän vaipui sikeään uneen.
Silloin tapahtui kummallinen muutos. Teepannu alkoi liikkua. Sen
torvesta pisti esille karvainen pää, toiselta puolen tuli näkyviin
tuuhea häntä, sitten ilmaantui neljä jalkaa, ja hieno turkki näkyi
vähitellen peittävän koko astian pinnan. Vihdoin se hypähtäen
laatikolta alkoi tepastella lattialla aivan mäyrän näköisenä.
Kolme nuorta opiskelijaa, jotka istuivat kirjojensa ääressä viereisessä
huoneessa, kuulivat melun, ja kun yksi heistä työntäen paperioven
sivulle kurkisti sisään, niin kummastuipa hän suuresti nähdessään
teekeittiön tanssivan neljällä jalalla edestakaisin huoneessa.