Tuomas odotteli toveriaan kaiken sen päivää, jonka Elias viipyi
sairasten luona. Hän astui tiepuoleen ja istahti odottamaan. Vartoi,
vartoi, nukkui, heräsi, taaskin istui, -- ei vaan kuulu kumppania.
Melkeinpä katsoi silmänsä sokeiksi. Aurinkokin jo laski metsän taa, --
ei vaan Eliasta kuulu. "Kun vaan ei olisi mennyt minun ohitseni,
arvelee hän, tai ehkä ajanut sivutse (jos joku oisi ottanut
rattailleen), eikä ehkä ole huomannut minua maatessani. Mutta kuinkas
hän oisi voinut olla huomaamatta; näkeehän tässä kauas aroa pitkin. Jos
menen takaisin, niin ehkä hän pääsee aina enemmän edelleni. Pahempi se
vielä on, jos joudumme kauas toisistamme. Käyn vaan eteenpäin, kai
yöpaikassa yhdymme." Hän saapui kylään ja pyysi kylänvanhinta
saattamaan samaan taloon yöksi, jos kylään tulisi samanlainen vanha
mies. Eipä Elias tullutkaan yöksi majapaikkaan. Tuomas astui eteenpäin
ja kyseli kaikilta, eivätkö olleet nähneet paljaspäistä vanhusta. Mutta
kukaan ei ollut nähnyt sellaista. Tuomas kummasteli ja läksi yksin
eteenpäin. Kylläpä yhdymme jossakin, arvelee hän, Odessassa tai
laivalla, -- eikä enään sen koommin asiaa arvellut.
Tiellä hän kohtasi toiviolaisen. Toiviolainen oli puettu patalakkiin
ja aluskaapuun; hänellä oli pitkät hiukset ja hän oli ollut
Athos-vuorellakin; nyt hän jo toiste kulki Jerusalmiin. He yhtyivät
yöpaikassa, joutuivat puheisiin ja lähtivät yhdessä kulkemaan.
Odessaan he pääsivät vallan hyvin. Kolme vuorokautta odottivat siellä
laivaa. Paljon oli siellä hurskaita matkalaisia odottamassa jos
joltakin maailman haaralta. Taaskin tiedusteli Tuomas Eliasta, -- ei
kukaan ollut häntä nähnyt.
Tuomas hankki itselleen ulkomaan passin -- se maksoi kokonaista viisi
ruplaa. Matkastaan edestakaisin hän maksoi neljäkymmentä ruplaa;
eväikseen osti hän leipää ja sillejä. Laiva lastattiin ja toiviolaiset
vietiin veneellä laivaan; Tuomaskin istahti laivaan uuden
matkakumppaninsa keralla. Ankkuri nostettiin, erottiin rannasta ja
lähdettiin laskemaan merta. Se päivä kuljettiin sievästi: illalla nousi
tuuli, alkoi sataa ja keinuttamaan ja huuhtelemaan laivaa. Ihmiset
joutuivat häiriöön, akat alkoivat huutaa ja heikommat miehetkin
juoksivat pitkin kantta, etsien sopivaa sijaa. Tuomastakin rupesi
peloittamaan, mutta hän ei sitä osoittanut: hän istui alallaan siinä
paikassa, johon laivaan tullessaan oli asettunut; siinä Tombovan
ukkojen vieressä istui koko sen yön ja koko seuraavan päivän; he
pitelivät vaan laukkujaan käsissään eivätkä puhuneet mitään, kolmantena
päivänä ilma asettui. Viidentenä päivänä päästiin Konstantinopoliin. Ne
toiviolaiset, jotka kävivät maissa, kävivät myöskin katsomassa pyhän
Sofian kirkkoa, jossa nyt Turkkilaiset vallitsevat; Tuomas ei liikkunut
laivasta, vaan pysyi paikallaan; valkoista nisuleipää vaan osti.
Vuorokauden siinä seisottua, lähdettiin taas kyntämään merta. Smyrnan
kaupungissa vielä poikettiin sekä Aleksandriiassa, sitten päästiin
onnellisesti Jaffaan. Jaffassa tulee kaikkien toiviolaisten lähteä
laivasta: siitä on 70 virstaa jalkamatkaa Jerusalmiin. Laivasta
lähdettäissä maalle, oli julma joukko kansaa koossa: laiva oli korkea
ja siitä alas heitettiin ihmisiä veneisiin; vene oli alinomaa
liikkeessä, jotta täytyi yhä peljätä, ettei osuisi putoamaan veneeseen,
vaan veteen; kaksi henkeä kastuikin, mutta muut pääsivät kuitenkin
onnellisesti maalle.
Maalle päästyä, lähdettiin astumaan; kolmantena päivänä päivällisen
aikaan päästiin Jerusalmin edustalle. He asettuivat kaupungin
ulkopuolelle, Venäläisten majataloon, jossa söivät päivällistä. Kun
passit oli tarkastettu, läksi Tuomas toiviolaisvanhuksen seurassa
käymään pyhillä paikoilla. Vapahtajan haudalle ei vielä kuitenkaan
päästetty. He menivät patriarkan luostariin, johon kaikki toiviolaiset
käskettiin kokoon; siellä istutettiin naiset ja miehet erilleen
toisistaan. Heidän käskettiin riisumaan jalkineensa pois ja istumaan
kehään. Sitten tuli munkki pyyhinliina kädessä ja alkoi pestä kaikkien
jalkoja; hän pesi, pyyhki ja suuteli kaikki järjestänsä. Tuomaankin
jalat pesi ja antoi suuta. Sitten he olivat kuulemassa ilta- ja
aamusaarnan, asettivat kynttilät alttarille ja toimittivat muistomessun
vanhemmilleen. Siellä heidät tutkittiinkin ja viinillä juotettiinkin.
Aamulla he kävivät siinä luolassa, jossa neitsy Maaria pelastui
paetessaan Egyptiin. Asetettuaan kynttilät, olivat he läsnä
jumalanpalveluksessa. Sieltä he menivät Aaprahamin luostariin.
Näkivätpä myös Saavekin puutarhan ja sen paikan, jossa Aapraham tahtoi
uhrata poikansa Jumalalle. Sitten mentiin siihen paikkaan, jossa
Kristus ilmestyi Maria Magdaleenalle, sieltä Jaakopin, Herran veljen,
kirkkoon. Toiviolainen näytteli kaikki nämä paikat, ja kaikkialla
ilmoitti, kuinka paljon kulloinkin tuli maksaa. Päivällisiksi he
palasivat majataloonsa, jossa söivät ja asettuivat levolle; juuri
levolle käytäissä, rupesi toiviolainen voihkamaan, käänteli
vaatteitaan, kiihkeästi hakien niistä jotakin. Minulta ovat vieneet
rahakukkaroni; siinä oli 23 ruplaa, kaksi kymmenen ruplan seteliä ja
kolme ruplaa pientä rahaa. Siinä sitten hän aikansa suri ja valitti,
mutta mikäs auttoi -- lopuksi pantiin maata.