*Juhana, Matti, Liisa, sitten Wasjka.*
_Juhana._ _(Avaa aitan oven auki)._ Matti, laskeu alas siellä
hetkiseksi!
_Matti._ _(Aitasta)._ Enhän pääse! Työnnä se kaappi syrjään ensin.
_Juhana._ Se on totta, se. _(Menee aittaan, tulee heti takaisin)._
_Liisa._ _(Hyökkää vasemmalta)._ Voi, Juhana!
_Juhana._ Mitä nyt? Liisako täällä?
_Liisa._ Juhana kulta! Pelasta minut. Minä olen hukassa.
_Juhana._ Mitä on tapahtunut?
_Liisa._ Kun minä yöllä menin avainta takaisin paikalleen viemään,
tapasi minut siellä vouti!
_Juhana._ Vouti!
_Liisa._ Herra arvasi tietysti, että minä olin osallisena Mattia
pelastamassa, ja määräsi minut palvelijaksi voudille, jolle hän antoi
luvan kohdella minua aivan, kuinka hän vaan tahtoo.
_Juhana._ Onko se mahdollista?
_Liisa._ Minä olen aivan epätoivoissani,----vouti, hän riemuitsee.
Äsken juuri otti hän minua kädestä kiini ja talutti kotiinsa, uhkasipa
panna kellariinkin lukon taakse.
_Matti._ Mitä puhutkaan?
_Juhana._ Mitä sitten?
_Liisa._ _(Pyrskähtää itkuun)._ Arvaatte, mitenkä minun olisi käynyt,
joll'en olisi päässyt karkuun.
_Juhana._ Jumalan kiitos!
_Liisa._ Mikä minut perii nyt? Miten voin välttää hänen kostoaan? En
sitä mitenkään välttää voi. Ja tiedätte, kuinka minun silloin käy...
Minulla ei ole muuta jälellä kuin hukuttaa itseni!
_Matti._ Muista, että kun hätä on suurin, on apu lähinnä. Kanna
kohtalosi yhtä kärsivällisesti kuin minä.
_Juhana._ Me pelastamme sinut!
_Liisa._ Jos voitte!
_Matti._ Sinun pitää piiloutua jonnekin, samoin kuin minunkin.
_Liisa._ Piiloutua?
_Juhana._ Todellakin! Käy sinä piiloon myöskin! Ei sinun kauan tarvitse
siellä olla.
_Liisa._ Mutta mihinkä?
_Juhana._ Voithan piiloutua sinäkin tuohon meidän aittaan.
_Liisa._ Kuinka se kävisi laatuun?
_Juhana._ Ainakin ensi aluksi voit tänne piiloutua, sitten etsimme
sopivamman paikan.
_Liisa._ Niin! Ei taida olla parempaa keinoa.
_Juhana._ Mene vaan sinne!
_Matti._ Ei ole hyvä tässä ulkona ollakaan. Tule tänne heti paikalla.
_(Menee aittaan)._
_Juhana._ Elä pelkää, kultaseni! Voudin kynsiin et joudu!
_Liisa._ Jospa sen voisit estää, millä voisin sinua sitten palkita!
_Juhana._ Ei nyt ole aikaa palkkaa ajatella. Mene nyt vaan piiloon!
_Liisa._ Niin, niin!
_Wasjka._ _(Tulee vasemmalta)._ Aha, täällä te olette kaikki kolme!
_Juhana._ No, perhana!
_Matti._ Kuinka varomattomia olimme!
_Wasjka._ Jopa tapasin teidät------Sinä, tyttö typykkä, peijasit
minut eilen... Olisin saanut, Jumala ties', kuinka kauan arestissa
istua, joll'ei vouti olisi minua sieltä omin luvin pois laskenut.--Nyt
saatte te mennä kaikki kolme sinne istumaan.
_Liisa._ _(Rukoillen)._ Mutta Wasilij! Enhän minä sitä tehnyt sinua
vahingoittaakseni.
_Juhana._ Täytyihän meidän pelastaa Matti.
_Matti._ Joll'et puhu kellekään, että olemme täällä piilossa, saat hyvän
palkkion, sittenkun vapaaksi pääsen.
_Wasjka._ Koska sinä vapaaksi pääset?
_Matti._ Muutaman päivän päästä, viimeistään vapautus-manifestin
julistettua.
_Wasjka._ Onko sellainen tulossa?
_Juhana._ Se on jo päätetty!
_Wasjka._ Todellako? Sepä olisi onni!
_Matti._ Etkö puhu kellekään?
_Wasjka._ En, en! Minä vain tahdoin peloittaa teitä. Jos olisitte
minulle aikomuksenne ilmoittaneet, olisin ollut valmis teitä auttamaan
------Olkaa huoletta! Kyllä minä laitan niin, että saatte olla
rauhassa.
_Liisa._ Minä olen myöskin jo pakolainen!
_Wasjka._ Onko tullut ilmi jo, kuka hänet sieltä päästi?------No,
olkaa rauhassa!
_Juhana._ _(Tarjoo rahaa)._ Tuossa on juomarahaa.
_Wasjka._ Vaikk'en rahan edestä sitä tee, ei sekään haitaksi
meikäläisille liene. Hyvästi nyt taas! _(Menee)._
_Juhana._ No, nyt piiloon vaan, ettei kukaan vaarallisempi satu
näkemään. Tännehän alkaa kohta nuorisoakin kokoontua leikkimään,
niinkuin tapana on pyhinä.
_Liisa._ Niin! Ja minä saan täällä lukon takana piilossa olla!
_(Menevät)._
_Juhana._ _(Lukitsee oven)._ Tyttö parka! _(Menee)._