*Audotja.*
_Audotja._ Vai niin! Sillä tavallako he poikaani kohtelevat! Vai ei hän
kelpaa Roposen vävyksi! Niin! Ei hän kelpaakaan! Hän on liian hyvä
siksi. Hän ei ole orja niinkuin he, hänessä liikkuu vapaata
aatelisverta. Kuinka mahtavasti hän puisteli päältään heidän
soimauksensa, luottaen omaan itseensä, luopui koko tuosta laumasta,
jossa ei hänen jaloa sydäntään ymmärretä! Jumalan kiitos, että olen
juuri tähän aikaan tänne saapunut. Nyt hän on kypsynyt saamaan tietää,
kuka hän on; nyt on äidin hellyys hänen katkeroitetulle sydämmelleen
tervetullein lääke. Nyt, nyt tahdon häntä puhutella, nyt tulvailee
rinnastani kaikki se, mikä sinne on kahdenkymmenen vuoden kuluessa
kokoontunut. _(Andrei tulee)._ Tuossapa hän onkin.