*Roponen, Juvakka, Huttunen, Susi, Kipuna ja Juhana*, sitten *Andrei* ja
*Audotja*.
_Vieraat._ _(Tulevat tupaan)._ Hyvä ilta!
_Roponen._ Jumal' antakoon! Käykää istumaan!
_Juvakka._ Saapihan tätä istua.
_Susi._ Eikä se pahaa teekkään, kaiken päivää työssä oltuamme, saamatta
viinan tippaa vahvikkeeksi.
_Roponen._ Koht'siltään saadaan sitäkin.
_Huttunen._ Ei viina ihmistä vahvista, vaan sana.
_Susi._ Viina vahvistaa ruumista, sana antaa sielulle ravintoa.
_Kipuna._ No, ei suinkaan Roponen ole viinan ja sanan vaikutuksesta
meitä juttelemaan kutsunut. Kyllä kai sinulla on tärkeämpääkin. Mitä
kuuluu Pietariin?
_Roponen._ Hyvää kuuluu, hyvää kuuluu!
_Mari._ _(Tuo pullon viinaa, leipäkannikan, suolakontin ja jalattoman
pikarin)._ Tässä on. _(Menee)._
_Roponen._ Ensin on kurkku kasteltava, Sitten vasta haasteltava.
_Susi._ No, niin justiin!
_Roponen._ _(Tarjoo Huttuselle)._ No, otappas sitten!
_Huttunen._ Omasta kädestä.
_Susi._ Niin, niin! Kenen kädessä, sen kärsässä.
_Roponen._ Jos niin tahdotte. No, olkaa terveinä!
_Muut._ Terveiksesi!
_Roponen._ _(Juopi)._ Ohhoh, kuinka hyvää se olikin! Passipo suulleni,
kun oli kerälläni! _(Tarjoaa Huttuselle)._ No!
_Huttunen._ Ei, ei, kiitoksia! En minä huoli.
_Susi._ Huolimatonta lyödään.
_Roponen._ No, mitä turhia! Ota nyt ryyppy! Ei se pahaa vanhoille
luillesi tee.
_Susi._ Mielesi kumminkin tekee.
_Huttunen._
Ah, viina viisaan villitsee,
Ei juomarita hillitse,
Vaan saattaa hänet ansaan.
Helvetin alhon lansaan.
_Roponen._ Niinkuin tahdot. _(Juvakalle)._ Otappas nyt lohdutusta
surullesi!
_Juvakka._ _(Juopi)._ Kost' Jumala!
_Roponen._ _(Kipunalle)._ No, Kipuna! Kasteleppas kielesi kantaa!
_Kipuna._ Minä juon sinun onneksesi! Toivon, että vastakin ohjaat meitä
viisailla neuvoillasi. _(Juopi)._ Kiitoksia!
_Roponen._ Oma vaivasi. _(Sudelle)._ No, veli veikkonen, otappas
virvoitusta väsyneelle ruumiillesi!
_Susi._ Saas tästä, suuparka, kosk'oot kanssan' kulkenunna! _(Juopi)._
Passipo, paa toinen! _(Roponen valaa)._ Ensimmäinen ryyppy se menee
edellä ja huutaa: pois tieltä, nyt tullaan! Toinen se on oikein se
pääpukari. _(Juopi ja kaataa itse vielä pari ryyppyä)._ Kolmas ja
seuraavat sitten ovat saattoväkeä... No, eikö Juhanalle annetakaan?
_Roponen._ Ei varsalle kauroja anneta.
_Kipuna._ Se on oikein.
_Susi._ Mutta kun se saa, syöpi se enemmän kuin suuri hevonen.
_Kipuna._ Se on totta.
_Juvakka._ Turhaa minustakin on, ett'ei aika pojalle anneta
viinaryyppyä.
_Huttunen._ _(On katsellut nolona muitten juontia)._ No, eihän teistä
mihin pääse.
_Susi._ Näitkös! Tekipä mielesi kumminkin!
_Huttunen._ Kun oikein ajattelin, niin eihän tuo yksi ryyppy pahaa tee.
Saanhan paremmin unta yöllä _(Juopi)._
_Roponen._ No, nyt voimme ryhtyä puhumaan painavammista asioista.
_Kipuna._ No niin!
_Susi._ Kerroppas nyt päästä päähän, kuinka sinun kävi matkallasi!
_Roponen._ Kuulkaa sitten! _(Juhanalle)._ Pane ovi lukkoon! _(Juhana
tottelee)._ Niin! Tulin minä Pietariin. Aloin kysellä, milloin ja missä
kuningas liikkui, ja mitenkä häntä saisi nähdä. Sattui siellä vosikka
tämänpuoleisia. Hän tuntee minut ja, mitä varten olen kaupunkiin
saapunut, kysyy. Minä, ties', kerroin, jotta niin ja niin siellä meidän
herrat--niinkuin ymmärrätte itsekin.
_Susi._ No?
_Roponen._ No, hän niinkuin suomalainen ainakin neuvoi, jotta silloin
ja silloin on mentävä Nevskille odottamaan siihen ja siihen paikkaan.
»Ja kun kuningas tulee», sanoi, »juokse», sanoi, »häntä vastaan ja
lankea polvillesi», sanoi. No, minä tein, niinkuin hän neuvoi. Odotin
tunnin, ja odotin kaksi, ja sitten vielä hyvän aikaa odotin ja----jo,
jo tulee niin että maa tömisee. Voi, ystäväiseni, kuinka kovasti tunsin
sydämmeni läpättävän, kun huomasin, että hän ajoi rouvansa kanssa ihka
avonaisissa vaunuissa, kaksi harmaata korskuvaa hevosta edessä... Minä
siunasin itseni, hyppäsin esiin, heittäysin polvilleni--tuskin muistan
kuinka lakin päästäni tempasin--ja katso: hän seisahdutti vaununsa,
kutsui minua lähemmäksi ja sanoi: »Mitä sinä tahdot?»--Mitä osasin
enää vastata? »Armollinen tsaari! Onnettomien talonpoikain puolesta
lähestyn. Teidän Majesteettianne», tahi jotakin sellaista vastasin ja
ojensin anomuksen.
_Kipuna._ Kyllähän sen arvaa että sinä osasit.
_Susi._ Vait! Jatka!
_Roponen._ Arvatkaas, mitä hän vastasi!
_Susi._ No?
_Roponen._ Hän otti anomuksen omaan käteensä ja sanoi: »Kyllä muistan
teitä. Olkaa huoletta, olkaa kärsivällisiä!»
_Susi._ Niinkö hän vastasi?
_Roponen._ Sanasta sanaan, niinkuin sanoin.
_Kipuna._ Venäjäksikö?
_Susi._ No, millä kielellä sinä luulet? Ei hän suomea osaa.
_Kipuna._ Sanovat ne hänen osaavan.
_Susi._ On hänellä muutakin tekemistä, ei oppia suomea puhumaan.
_Kipuna._ Minun Matti lankoni Tuutarista kertoi, että kuninkaan
ajutantti oli hänelle puhunut selvää suomea. Miks'ei kuningas itse
sitten suomea osaisi? Onhan kuningas viisaampi kuin kaikki hänen
ajutanttinsa yhteensä.
_Huttunen._ Vai niin hän sanoi! Jumala häntä siunatkoon, antakoon
hänelle pitkän ijän! Oikein minun tekisi mieleni laulamaan yksi virren
värssy.
_Susi._ Jätetään nyt se!
_Juvakka._ Ei sovi viinapullon ääressä jumalista laulaa.
_Huttunen._ Jumalan viljaa se viinakin on. _(Juopi)._
_Roponen._ Parempi minustakin on jättää se.
_Kipuna._ Niin, niin!
_Roponen._ Se on jo päätetty asia, että talonpojat pääsevät kaikkialla
vapaiksi; julistusta vaan puuttuu.
_Juvakka._ Onko se mahdollista?
_Roponen._ Herrat kyllä koettavat saada hallitsijaa lykkäämään
manifestin julistusta, mutta se on turhaa! Nyt ei hätää enää, kun kerran
sain anomukseni suoraan kuninkaan käteen annetuksi. Me voimme pelvotta
vastustaa heidän vehkeitään, sillä muutaman päivän päästä olemme vapaat.
Viisautta ja malttia on kumminkin tarvis.
_Kipuna._ Huomatkaa! Viisautta ja malttia!
_Roponen._ Mutta rohkeutta ja jäntevyyttä on myöskin tarpeen.
_Kipuna._ Rohkeutta ja jäntevyyttä myös.
_Juvakka._ Mutta, ystävät, mitä ajattelette pojastani Matista? Hän on
yhä vielä vankeudessa.
_Roponen._ Niin, niin! Häntä emme liioin saa unhottaa.
_Juhana._ Kuulkaa, isäni ja te muut! Hän on joutunut vankeuteen minun
tähteni. Sentähden pidän minä velvollisuutenani pelastaa hänet myöskin.
Olisin siihen jo ryhtynyt, ennen, mutta en tahtonut sitä ennen tehdä,
ennenkuin sinä, isäni, olisit siihen luvan antanut.
_Juvakka._ Sinä olet kelpo poika! Jos minä olisin nuorempi, olisin sen
jo itse tehnyt.
_Roponen._ _(Tuumiskellen)._ Niin!----Tietysti hän on pelastettava--
mutta... _(Ovelle naputetaan)._ Kuka siellä?
_Andrei._ Minähän täällä olen.
_Roponen._ Juhana, laske hänet sisään. Andrein pitää ottaa osaa tähän
neuvotteluun.
_Juhana._ _(Laskee Andrein sisään ja jättää oven lukitsematta)._
_Roponen._ Olisit voinut alusta asti olla läsnä kuulemassa hauskoja
uutisia.
_Andrei._ Mitä uutisia?
_Juhana._ Miks'et ollut kuulemassa? Harakalle räystäälle ruokaa
kannetaan. _(Kääntyen Roposeen)._ No, isä, mitä sanot?
_Juvakka._ Mitäs muuta kuin että ryhdyt asiaan.
_Roponen._ Niin no--jos sinulla on sellainen keino, että vaaratta voit
pelastaa hänet, niin tee se!
_Huttunen._ Kuinka! Sinä, Roponen, suostut siihen?
_Kipuna._ Se on tietty.
_Huttunen._ Meidän pitää muistaa, että hän on meidän esivaltaamme. Ei
saa nostaa kättä esivaltaa vastaan.
_Juvakka._ Jos hän tekee meille vääryyttä, niin on meillä oikeus vaikka
häneen itseensä tarttua.
_Huttunen._ Ei sinun pidä koskeman Herran voideltua!
_Roponen._ Mitä sinä, veikkonen juttelet? Onko tuo kansan sortaja Herran
voideltu! Älä sinä vaivu taasen noihin Raamatun lauseisiin. Tässä on
tarvis miehuullista toimintaa, eikä tyhjiä puheita. Meidän täytyy
pelastaa Matti millä tavalla hyvänsä.
_Huttunen._ Älkää Herran tähden...
_Roponen._ Sinä, Huttunen, olet ollut aina semmoinen jänispöksy! Sinua
emme pyydäkään. Mutta te, ystäväni! Tässä on minulla kaksi reipasta
apulaista. _(Osoittaa Juhanaa ja Andreita)._ Yhdyttekö te liittoon.
_Juvakka, Kipuna ja Susi._ Yhdymme!
_Roponen._ Lyökää kättä! _(Kaikki muut paitsi Huttunen lyövät kättä)._
_Kipuna._ Me luotamme sinuun.
_Susi._ Ja sitten me ryypättiin. _(Juovat)._
_Huttunen._ Minä sanon vielä kerran: ajatelkaa, mitä teette! Hyvästi
nyt, Roponen!
_Roponen._ Joko nyt?
_Huttunen._ Minä olen vanha mies ja tarvitsen lepoa.
_Roponen._ _(Kättelee)._ Sinulta pyydän ainoastaan, ett'et puhu
kellekään liitostamme. Lupaatko!
_Huttunen._ Sen toki lupaan. Hyvästi! _(Menee)._
_Roponen._ Jumalan haltuun!
_Juvakka._ Aika äijä!
_Roponen._ No, antakaa hänen olla rauhassa!
_Kipuna._ Se on parasta.
_Roponen._ Ei hän pahaluontoinen ole, vaikka pelkuri.
_Kipuna._ Pelkuri, pelkuri!
_Juvakka._ Siis Juhana ottaa pelastaakseen Matti-poikani?
_Roponen._ Niin! Mutta mitenkä luulet sen voivasi tehdä?
_Juhana._ Jättäkää se minun salaisuudekseni! Pitäkää te vain huolta
siitä, kuinka saamme hänet hyvään piiloon.
_Roponen._ Niin, todellakin.
_Kipuna._ Todellakin.
_Roponen._ Mutta mihinkä?
_Kipuna._ Niin, mutta mihinkä?
_Juvakka._ Mihinkä muualle kuin kotiinsa. Kyllä meillä sopiva paikka
löydetään.
_Roponen._ Ei hän kotiinsa piiloutua saa. Sieltä häntä ensimmäiseksi
etsimään tullaan.
_Juvakka._ Kyllä se on totta, sekin! Mutta--minnekkä muualle voimme
hänet piiloittaa?
_Roponen._ Kyllähän hänet yhdeksi yöksi ainakin tänne meidän aittaan
peittoon saamme. Kunhan Juhana saa ensin pois kellaristakin.--Mutta
ole kumminkin varovainen; muista sananlasku: »kerran tee, kahdesti
katso!» Andrei voipi mennä kanssasi, niin voit olla varma----mutta
mikä sitä Andreita tänään vaivaa? Olethan totinen kuin...
_Juhana._ Aapiskukko; mutta hänellä onkin kosintapuuhat mielessä.
_Roponen._ Mitä sanot?
_Juhana._ Hän aikoo pyrkiä meille kotivävyksi.
_Andrei._ Vaiti, sinä!
_Roponen._ Mi... mitä tämä merkitsee? Siitäkö sinä äsken aioitkin
minulle puhua?
_Andrei._ Jos sinä rupeat minua samalla tapaa pilkkaamaan kuin poikasi,
siitä en enempää pidä lukua, vaan tahdon puhua suuni puhtaaksi, koska
kerran asia näin pitkälle on mennyt.
_Audotja._ _(Tulee ovesta sisään ja käypi oven suuhun jakkaralle
istumaan)._
_Juhana._ Kuulkaa nyt mitä hän aikoo puhua! Tietäkää, ett'ei se ole
»lörpön, lörpön veräjäst' pelloll'».
_Andrei._ Vaiti!
_Juhana._ Suo anteeks, luulin lampaaks; se olikin vaan meijän muorin
mustapää pässi!
_Roponen._ Sinun puheestasi ei ole haaraa.
_Susi._ Lysti poika tuo Juhana; vetelee kaikki asiat naurunkelkassa.
_Roponen._ Juhana, anna nyt Andrein puhua!
_Juhana._ Nyt siis hiljaa, kuin Hiisan kiukaalla!
_Roponen._ Minä sanon sinulle, että ole vaiti! No, Andrei!
_Andrei._ Kuule sitten! Niinkuin Juhanan liukas kieli jo ennätti
ilmoittaa, minulla on kosintatuumat, vaikk'ei sellaiset kuin hän
vakuuttaa. Minä todellakin rakastan tytärtäsi Annia.
_Roponen._ Annia!
_Andrei._ Ja pyydän suostumustasi avioliittoomme.
_Roponen._ Todellako? Kylläpä sinulle juolahti mieleen! Joko sinä olet
unohtanut, mikä juopa on sinun ja Annin välillä? Eikä Anni suostu
koskaan sinulle menemään.
_Andrei._ Anni on valmis rupeamaan vaimokseni.
_Roponen._ Mitä tuhmuuksia! Oletteko te jo keskenänne sopineet? Kyllä
minä opetan teitä! Minä antaisin tyttäreni sinulle! Tosin olet ollut
kelpo työmies ja hyvä poika, sitä en kiellä. Olen aikonutkin antaa
sinulle osan, sittenkuin olet vaimon itsellesi saanut, mutta tytärtäni
--häntä et ikinä maailmassa saa.
_Kipuna._ Et ikinä maailmassa!
_Juvakka._ Muista, poika, sananlasku: »Jokainen sirkka pysyköön omassa
nurkassaan!»
_Susi._ Sinulle Roponen antaisi tyttärensä, ainoan tyttärensä! Olethan
ventovieras talossa ja voit saada matkapassin milloin hyvänsä.
_Andrei._ Isäntä! Näistä muista en pidä suuresti lukua, mutta sinun en
luule puhuneen täyttä totta. Niin huonona et toki minua pitäne, ett'en
tytärtäsi ansaitsisi.
_Roponen._ Vieläkö luulet tässä leikin sijaa olevan? Mitä olen sanonut,
sen olen sanonut. Eikä sanaakaan enää tästä asiasta!
_Andrei._ Sitä en olisi uskonut!
_Kipuna._ Vai et olisi uskonut!
_Susi._ Tuo on minusta suoraa hävyttömyyttä, että hän rohkenee edes
ajatella, sitä vähemmin julki lausua tuollaista ajatusta. Koko
paikkakunnan rikkain tyttö menisi hänelle, keppikerjäläiselle!
_Juvakka._ Ja äpärälle muun hyvän päälle!
_Roponen._ No, älkäähän häntä niin ankarasti tuomitko! Jos tahdotte
tietää, mikä on pääsyynä kieltooni, niin kuulkaa!
_Kipuna._ Kuulkaa!
_Roponen._ Hän ei kuulu meidän luterilaiseen kirkkoomme, enkä minä
koskaan aio sallia sitä, että sukuuni yhdistetään vieraaseen kirkkoon
kuuluva henkilö.------Siis se asia on päätetty.
_Andrei._ Et siis suostu?
_Roponen._ En!
_Andrei._ Siinä tapauksessa en jää taloon.
_Juhana._ Sen verran vuodessa vahinkoa.
_Roponen._ Aiotko lähteä pois?
_Andrei._ Joll'en Annia saa, en viivy täällä päivääkään.
_Juhana._ Pistä pillit pussiin ja soita suolla mennessäsi!
_Andrei._ Lähden, vaan ensin puhun suuni puhtaaksi! Nyt et ole isäntäni
enää, etkä liioin käskijäni. Sanon suoraan, että olet raukka, sanasi
syöjä...
_Roponen._ Kuinka tohdit!
_Andrei._ ... joka kadut lupaustasi antaa minulle osan talosta.
Sentähden pidit tätä sopivana tilaisuutena minusta irtipäästäksesi. Olen
palvellut sinua uskollisuudella ja ahkeruudella, jommoista et koskaan
ole palvelijoissasi löytävä... Sentähden että olen venäläis-uskolainen,
en muka kelpaa teidän joukkoonne. Hyvä! Kyllä luulen Venäjän
valtakunnassa sellaisia ihmisiä löytäväni, joitten joukkoon minä
kelpaan... Nyt lähden----mutta varokaa itseänne! _(Aikoo mennä)._
_Audotja._ _(Andreille)._ Minä tahdon puhua kanssasi.
_Juhana._ _(Ovelta hänen jälkeensä)._ Susi sinua hännällään
häilyttäköön, kukko harteillas huutakoon: kikkiriirii! _(Muut nauravat
paitsi Roponen)._
_Roponen._ Minun käypi sääliksi häntä. Onhan Andrei kelpo poika. Mutta
mitä minä sille voin? En minä hänelle tytärtäni ainakaan anna.
_Kipuna._ Siinä teet aivan oikein.
_Juvakka._ Senkin vellanen!
_Susi._ Keppikerjäläinen!
_Kipuna._ Äpärä?
_Roponen._ Jollei meidän suomalaiset pysyisi naimiskaupoissaan
vellasista erillään, ei kauan kestäisi, ennenkuin ei olisi pienestä
kansakunnastamme rahtuakaan jälellä.
_Kipuna._ Se on totta!
_Juvakka._ Ystävät, eipä pidot parane, jollei vieraat vähene.
_Kipuna._ Se on totta!
_Susi._ Niin, niin!
_Roponen._ No, mihin kiire?
_Juvakka._ Onhan niitä kotona toimia.
_Susi._ Heinä-aika.
_Kipuna._ Heinä-aika.
_Juvakka._ No hyvästi! Kiitoksia!
_Kipuna ja Susi._ Hyvästi.
_Roponen._ Hyvästi! Terveisiä!
_Susi._ Kepeät kuormat!
_Juvakka._ Hyvästi, Juhana! Koeta parastasi! Jos Matin pelastat, olen
koko elinaikani sinulle kiitollinen.
_Juhana._ Kyllä tahdon parastani koettaa. _(Menevät keskustellen)._