Ei mitään muuta.
Mitä tämä on? Corinna tempasi oman kirjeensä kuvertista, johon selvästi
oli kirjoitettu Ankerschmidt'in nimi, mutta heitti sen pelästyneenä
pois kädestään. Se oli Aladár'ille kirjoitettu teksti.
Sitte repäisi hän äkisti rikki Aladár'in kirjeen. Siitäkin putosi esiin
hänen oma, Ankerschmidt'ille aiottu kirjeensä, mutta Aladár oli niin
hienotunteinen, ettei hän siihen ollut kirjoittanut mitään katkeraa
muistutusta. Nämät kaksi kirjettä ovat vaihdetut! Se on jo selvää.
Kuinka se lienee tapahtunut? Sitä on mahdoton käsittää. Kun hän itse
kaksi kertaakin oli katsonut, että kirjeet tulisivat oikeaan paikkaan!
Eih, nämät miehet asuvat samassa kylässä; varmaankin ovat he olleet
kyllä epäritarillisia näyttämään saadut kirjeet toinen toiselleen, ja
he ovat harkinneet itsekseen tämän pilanteon, häntä, naista
solvaistaksensa. Tämä on epäilemättä Aladár'in tuuma, sillä hänellä on
paha sydän ja ivallinen luonto. Hänessä on miestä semmoista tekemään!
Tällä tavoin lohdutteli Corinna itseään, ja mursi auki kolmannen
kirjeen. Tämä oli tilanhaltialta.
Ikäänkuin käärme olisi hänen syliinsä puikahtanut! Tästä kuvertista
putosi esiin tohtori Grisák'ille määrätty kirje. Tuo kirje
saksalaisella tekstillä.
Tilanhaltian vastaus oli maahan ruhtova. Hän oli kirjoittanut saksaksi:
"Also gnädiger Frau! nicht mehr wajsz ungrisch. Hat vergessen
Allen, vergessen Mutterzungen, Vaterlanden; ergo: mich auch sollen
vergessen!"
Seisoipa siinä vielä muutakin, mutta sitä ei sovi tässä kertoa.
Corinna oli tainnoksiin menemällään.
Neljättä kirjettä avatessaan vapisi hänen kätensä niin, että kirje
melkein oli siitä liepsahtaa.
Ettei tämän mukaan Grisák'kaan ollut saanut hänelle aiottua kirjettä,
oli varmaa. Ja jos hän olisi sattunut saamaan juuri runosepälle
määrätyn kirjeen, jossa hänestä on puhe?...
Avattu kirje osotti pelon todeksi. Grisák'kin lähetti kauniisti
takaisin hänelle tulleen kirjeen, joka hänen adressinsa alla oli
Fellegormille kirjoitettu.