Viisi kirjettä, jotka yhtä haavaa suljahtavat laatikkoon, sama käsi-ala
päällekirjoituksessa, ja lisäksi vielä niin epäluuloa herättävillä
adresseilla, kuin yksi tuomittu ja armoitettu vallankumouksen päämies;
yksi entinen keisarillinen yli-upseeri, nyt unkarilainen tilanhaltia;
yksi asianajaja; yksi jurnalisti, ja yksi äreä oikeuden-istuja -- ne
pistävät jokaisen silmään. Epäluuloa enensi vielä se seikka, että nämät
kirjeet ovat kaikki Wien'issä kirjoitetut ja lähetetään Unkariin.
Valtion on todellakin tarvis tietää semmoisten epäilyttäväin
kirjoitusten sisällys, sillä tämä saattaa ainakin johdattaa jonkun
salaliiton laajalle haaroittuviin säihin.
Cabinet noir, me tiedämme jo, mimmoinen laitos se on.
Herra Straff, hukkaan menneen avioliittonsa perästä, palasi sinne taas
takaisin.
Ihmisen täytyy, kuin täytyykin, elää! Tämä on nykyajan tunnus-sana.
Yksi meistä hankkii leipänsä sillä, toinen tällä tavoin; häpeä on vaan
nälkään-kuolo.
Ja sitte, jos ihminen kadun-lakaisemisella hankkii leipänsä, tahraa hän
vaatteensa ja on sen vuoksi halveksittava mies, kun hän, jos tahraa
vaan luonteensa, yhtä kaikki käypi kavalierista ja gentlemanista.
Herra Straff, vanha tuttavamme, istuu siis tuolla, nuot viisi kirjettä
edessään. Hänen harjaantunut silmänsä tuntee käsi-alasta niitten
kirjoittajan. Kerta oli hänellekin tullut kirjeitä tämmöisellä
käsi-alalla. Silloin, kun vielä näitten kirjoittajatar tarvitsi tietää
salaisuuksia, joista herra Straff otti eri makson.
Hänen virkansa olikin tutkia ja tietoja antaa; puhukoot siis suljetut
huulet.
Näitten kirjeitten lukeminen huvitti suuresti herra Straff'ia.
Hän nauroi aika lailla itsekseen. Hänen oli tapa nauraa ainoastaan
silloin, kun hän oli yksinänsä, eikä koskaan avatulla suulla, aina vaan
nenän lävitse.
Narri raukat! Kuinka he sallivat itseään hevosiksi teettää! Hän
valitsee jokaiselle appeen, niinkuin tätä maittaa, ja jokaiselle "kas
ei mitään, ota hyvin kiinni." Vai mielisikö hän kenties jotakuta
definitíve saada pauloihinsa? Sekin lienee mahdollista.
Viimeiseksi joutui Straff'in kynsiin Ankerschmidt'ille kirjoitettu
kirje.
Edellisiä piti hän vaan semmoisena pirullisena nautintona, joka syntyy
sellaisten salaisuuksien tiedosta, joista asianomaisille lähtee vaaraa,
mutta etäältä katsojille naurua; viimeinen kirje sen sijaan täytti
hänen sappensa saatanallisella vimmalla.
"Madame pyytää vainota vielä minuakin! Minä olen hänestä halvin kapine,
joka hänen sopii mukaansa viedä leikkikaluksi tuolle vanhalle lapselle,
kun hän saapuu Wien'istä. Hoho, rouvaseni! Te valitsitte vihaisen
apinjan menageriastanne! Tämä suittaa vielä matkalla pahasti kynsiä
teitä. Hän niinmuodoin pettäisi minut? Hän tahtoo kilpailla kanssani
petoksessa? Hahaha, hahaha! No, saadaan vielä nähdä, kumpi meistä
paremmin ymmärtää tämän ammatin! Saadaan vielä nähdä."
Straff aivasteli ja nauroi yhä itsekseen, sill'aikaa kuin hän kuumalla
lampunlevyllä kuivasi sitä pehmeää matricia, jolla kirjeet olivat
uudestaan kiinni pantavat; hän mietiskeli oivallista pilantekoa; siitä
tulee lopulta suuri huvitus.
Hän päätti, kirjeitä taas kuvertteihin pistäessään, ensiksi panna sen,
joka oli kirjoitettu tilanhaltialle ja jossa runoilija Fellegormia
morkataan, viimemainitun kuverttiin.
Jurnalistille aiotun kirjeen, jossa pyydetään ritarillista suojelusta
tohtori Grisák'ín kiihkeyttä vastaan, sulki hän Grisák'in kuverttiin.
Saksaksi kirjoitettu kirje, jossa rouva todistaa unhottaneensa
äidinkielensä ja sen tähden haluavansa seuralaista, joka osaa
muukalaista kieltä, joutui tuon jyrkän tilanhaltian adressin alle.
Ja lopuksi vaihdettiin ilman mitään mutkia Ankerschmidt'in ja Aladár'in
kirjeet toisiinsa.
Ankerschmidt saakoon lukea, kuinka sen nuorukaisen uskoton morsian,
joka nyt on hänen tyttärensä ylkämies, koettaa tätä takaisin
houkutella; Aladár sen sijaan huvittakoon itseään sillä, että hänen
entinen morsiamensa yrittää pääsemään muinaisen sulhonsa anopiksi.
Tämä oli sangen hupainen tuuma!
Kaksi viikkoa sen perästä, kuin kirjeet olivat lähetetyt, näytti rouva
Pajtay'sta aika soveliaalta ilmestyä Balaton-Füredissä, Hänen entiset
ihailijansa väijyvät jo varmaankin joka päivä postivaunujen tuloa ja
pitävät teaterin vokali-qvartettia valmiina tulopäivän iltana
annettavaa serenadia varten.
Etupäässä täytyi hänen kuitenkin kokea, että kaikista vähimmin
kohtelias naisille on ilma.
Sentähden onkin tämä valtakunta niin ikävä; heti kuin sataa, syntyy
lokaa. Wienissä ei ihminen koskaan näe lokaa, se korjataan kohta pois.
Täällä sen sijaan ei siitä alkaen kuin Tigris-hotellista astuu
pika-vaunuihin, näe muuta, kuin sateen pieksemän akkunan ja siitä
lokaisen tien, lokaisella tiellä märkä-viittaisia talonpoikia ja
krinolinittomia talonpoikaisvaimoja, jotka vetävät hameensa päänsä
ylitse.
Suurin onnettomuus on kuitenkin se, että ihastelijat tämmöisessä
sateessa, vaikkapa he itse odottaisivatkin pikavaunuja kahvihuoneen
edustalla, eivät saa toimeen mitään väenkokousta kävelypaikalle; kun
vaunut saapuvat sinne, on jo ilta, eikä ole ketään muuta kylpylaitoksen
pihalla, kuin happovesi-ihmiset, jotka silloin korkitsevat pulloja.
Aivan niin kävikin. Saapuvien vaunujen ja heliseväin valjakkojen ryminä
houkutteli tuskin ketään kahvihuoneen oveen; nämätkin harvat
paljoksuivat siunausta, joka ylhäältä tuli, eivätkä uskaltaneet astua
edemmäksi kuin porstuaan.
Vaunut vierivät vastaan-ottamatta suuren Horváth-rakennuksen pihaan.
Siellä oli rouva Pajtay'n ennakolta tilattu asunto, kauniin ja paras,
joka Füred'issä oli saatavana; sen johdosta myöskin kalliin.
Tuskin oli hän asettunut kamariinsa, kuin hänen ensimmäinen huolensa
oli tutkia vierasten-luetteloa.
Niin monen sadan nimen vilkaiseminen ei ole mikään pieni työ, ja kun
etsittyjen joukosta ei löydä muuta, kuin yhden, on se sangen köyhä
saalis.
Tämä yksi oli Fellegormi, runonsepustelija.
Missä muut viipynevät?
Varmaankin ovat he kirjoittaneet kirjeen, jossa antavat tietää, että
ovat jo tulossa.
Corinna ei malttanut odottaa kokonaista yötä tämmöisessä epäilyksessä;
vielä samana iltana lähetti hän käskyn posti-expeditörille, että jos
hänelle on tullut kirjeitä, ne heti annettakoon ulos.
Füred'in posti-expeditöri on sangen hyvä nuorukainen. Oli juuri
tanssijaiset hotellin vieras-salissa; hän tanssi par'aikaa csárdás'ia,
kun häntä ruvettiin attilasta nykäisemään, että joku tarvitsee pikaista
apua, hän kuolee aamuksi, jos ei hän vielä tänäpänä saa ulos hänelle
ehkä tulleita kirjeitä. Palvelukseen valmis nuorukainen käsitti vaaran,
jätti viipymättä sikseen tanssin jatkamisen ja juoksi asuntoonsa, jossa
hän veto-laatikosta etsi rouva Pajtay'lle adresseratut kirjeet; niitä
oli luvultaan viisi. Näitten kanssa meni hän taas takaisin
tanssisaliin.
Corinna otti sykkivällä sydämellä kirjeet. Kaikki viisi olivat siis
rientäneet vastaamaan. Mutta minkätähden myöskin runoseppä, jos hän
itse on täällä? Arvattavasti on hänen kirjeensä tullut aikaisemmin.
Minkä hän ensimmäiseksi avaa?
Hän antoi etusijan Ankerschmidt'in kirjeelle. Tämä on kaikista
asianosaisista se, jonka toimeen-tulo on paras.
Kun hän oli avannut kirjeen, näki hän suureksi hämmästykseksensä oman
kirjeensä siitä esiin putoovan.
Kuinka? Hän lähettää saadun kirjeen takaisin? Tämä on suuri
epäkohteliaisuus!
Mitä lienee hän kirjoittanut sen ohessa?
"Kunnioitettu rouva!
Toisella kertaa, jos yhtä haavaa kirjoitatte kirjeitä kahdelle
hengelle, pitäkää vaaria, ettette vaihda kuvertteja!