N:o 5 lopuksi oli Aladár'ille.
On näet tietäminen, jottemme sitä perästäpäin liioin kummastelisi, että
rouva Pajtay jo oli kuullut Grisák'in kertovan, jotta Aladár saa
takaisin omaisuutensa.
Tämän johdosta siis.
"Rakas Aladár!
Elämässä löytyy väärin-käsityksiä, joita vaan kuolema selville
saattaa. Minunkin elämässäni on semmoinen arvoitus, ja se asia,
ettette ole yrittänyt sitä suorittamaan, se tuottaa minulle
kuoleman. Ulkonäky, varjo on jo kaivannut monelle haudan, ja he
ovat vaipuneet siihen, eikä kukaan ole ymmärtänyt heitä. Te olette
mies, te olette kuumaverinen; minä olen nainen ja heikko, sentähden
on minun soveliaampi nöyryttää itseäni teidän edessänne, ja tuon
kohtauksen perästä, joka eroitti meidät, lausua tämä sana:
'anteeksi!' Jos tietäisitte, mitä tämä sydän on teidän tähtenne
kärsinyt, mitä tämä sielu teidän tähtenne ajatellut, mitä nämät
kädet teidän tähtenne tehneet! Mutta ei, te ette tiedä sitä ikinä.
Tänä vuonna aion olla Balaton-Füred'issä; jos te ilmestyisitte
siellä yhdeksi minutiksi, saisitte vielä kerran nähdä sen naisen,
joka tuli sinne -- teidän läheisyyteenne -- kuolemaan -- ja
unhottumaan, ja jonka ainoa toivo on se, että te kerta seisoisitte
hyljätyn haudalla ja kuiskaisitte: 'tälle köyhälle naiselle, tuolla
tomussa, annan minä anteeksi.'
Corinna".
Kas niin! Tämäkin on käynyt hyvin käteen.
Nyt täytyy vaan pitää vaaria siitä, että kukin kirje tulee sille
määrättyyn kuverttiin, jottei mitään vaihtoa tapahtuisi, niinkuin sitä
on nähty huvinäytelmissä, joissa joku on vaihtanut kirjeet ja kuvertit.
Se olisi kaunista, jos esimerkiksi joka mies saisi toiselle kirjoitetun
kirjeen.
Sentähden olikin Corinna niin varovainen, että hän ensin kirjoitti
päällekirjoituksen jokaiseen kuverttiin, ja sitte tarkasti katsoi,
minkä kirjeen kuhunkin pani, jottei mitään erhetystä tapahtuisi.
Muutamia veti hän ulos kaksi kertaa, vakuuttaaksensa itseään, ettei hän
ollut niitä vaihtanut. Sitte lukitsi hän ne joutuisasti yksitellen
sinetillä, ja saattoi nyt olla varma siitä, ettei mitään vaihtoa
jakamisessa ollut tapahtunut.
Olipa hän vielä niinkin varovainen, että itse, fiakkerilla ajaen, vei
kirjeet postiin ja itse pani ne sisään kirjelaatikkoon. Ja sen jälkeen
palasi hän, niinkuin se, joka on asiansa paraimmalla tavalla
toimittanut, rauhoittuneena kotia; hänen kirjeensä ovat hyvällä tiellä.