Kirje N:o 4 oli ritari Ankerschmidt'ille.
"Rakas ystäväni!
Sydämeni syvyydestä otan osaa siihen murheesen, jonka taivas on
mitannut teidän perheellenne; sallikaa, että teidän vilpitön,
vanha ystävättärenne yhdistää kyynelensä teidän kyyneliinne.
Ja kuka muu voisikaan tuntea sen tuskaa, joka kadotti perheensä
rakkaimman jäsenen, kuin se, joka itsekin on kadottanut kaikki
ja luopunut kaikista. Mutta onnettomuudenkin molemmanpuolisessa
kohtauksessa on joku onni. Jos te tahdotte vainota tuota ihmistä,
joka teidän poveenne on iskenyt semmoisen haavan, voin minä sanoa,
missä hän on. Jos haluaisitte kohdata minua, saavun minä tämän
kuukauden kuluessa Balaton-Füred'iin, johon lääkärini lähettävät
minut. Minulla on teille paljon sanottavaa, josta saatte nähdä,
että teillä on etäällä ystävätär, joka joka päivä ajattelee teitä.