Erilainen vastaan-otto.
Corinna sai tohtori Grisák'ilta tietää sen Jobin sanoman, että hänen
ylkämiehensä oli vapautettu.
Se oli hirveä kolahus.
Onnetonta kyllä, kun ei sitä saanut estetyksi; mutta täytyy ajatella,
millä tavoin lopuksi sentään voisi vaaralta tutkaimen taittaa.
Corinna luuli, että Aladár jo oli kotona. Hän ei saattanut ajatella,
että joku, jolle sanotaan, että hän on vapaa, ei rientäisi nopeammin
kuin se, joka hänet on vapauttanut. Jos Ankerschmidt on tullut takaisin
Pest'iin, on Aladár jo varmaankin kotona enonsa luona.
Mitähän tämän viekkaan vaimon järki nyt harkitsee?
Corinna sulki itsensä yksinään kamariinsa ja istui kirjettä
kirjoittamaan -- Aladár Garanvölgyille. Omituinen kirjoitustapa!
Corinna kirjoitti tällä kertaa painokirjaimilla. Se oli sitä varten,
ettei kirjaimista saattaisi tuntea kättä, joka ne on kirjoittanut.
"Rakas ystäväni Aladár!
Kavahda yhdestä vankeudesta toiseen joutumasta. Minä epään sinua
vanhaa morsiantasi, Corinnaa ajattelemasta. Hän ei ole se, joksi
häntä luulet. Hän on kevytmielinen, kiekaileva olento, joka
suostuu jokaiseen ihastelijaan. Vast'ikään kerskaili hän
kavaliereistään tekevänsä viisipariset valjakot. Sinä joutuisit
aivan onnettomaksi, jos hänet ottaisit. Älä luule, että hän on
rikas, sillä hänellä on paljon velkoja. Usko minua, joka olen
vanha, hyvä toverisi, että teet paljon paremmin, jos revit
avioliiton-kontrahdin rikki ja unhotat tuon hepakon kuin jos
vaihetat kahleita kahleisin. Usko pois, ystäväni, itsenäinen
elämä on paljon hauskempi; jos tulet tänne Pest'iin, kuinka
hyvästi me huvittelemme itseämme! Täällä on paljon kauniita
tanssijattaria, mitä varten sitoisit itsesi yhteen? Älä mene
naimisiin, veikkoseni! Kuka tietää, minkä onnen vielä saavuttanet.