Aleksandrian katekeetikoulu.
-- viisaus on parempi kuin päärlyt, ja kaikki mitä ihminen
hänellensä toivottaa, ei ole hänen vertaisensa. San. 8: 11.
Muistuttaen muinaisuuden urotöistä ja viitaten tulevaisuutta kohden
kukoisti Niili-virran suulla Aleksanteri suuren perustama kuuluisa
Aleksandrian kaupunki. Ollen sivistyneen maailman keskuudessa,
itä- ja länsi-maiden rajalla, soveltui tämä kaupunki täydellisemmin
kuin mikään muu edustamaan aikakauden eri pyrintöjä, kuvastamaan
sen varjopuolia samoinkuin ilmaisemaan sen syvintä, kristinuskon
herättämää tarvetta. Täällä löytyi juutalaisia rabbineja, itämaiden
haaveksiviin unelmiin mieltyneitä viisaita kaukaisilta mailta,
kreikkalaisia filosofeja, roomalaisia valtioviisaita ja lakimiehiä,
ja jo varhain oli, kuten olemme nähneet, Jesuksen evankeliumi
täälläkin virittänyt valoa moneen sydämmeen? Kokien säilyttää
Aleksandrian mainetta piti moni Rooman keisari kunnianansa suosia
sen tieteellistä harrastusta, jolle ei mikään muu kaupunki
koko valtakunnassa näyttänyt voivan vetää vertoja, Näin kaikin
puolin suosittuina pukivat Aleksandrialaiset ajatuksensa mitä
vaihtelevaisimpiin, monipuolisimpiin muotoihin, ja useat näistä
tuottivat kristinuskolle suuria vaaroja. Täkäläiset kristityt
tutustuivat pian uusplatonilaisten filosofein väitöksiin, ja moni
heistä takertui gnostisismin petollisiin verkkoihin, kuten ennen
olemme kertoneet. Tuliko Jesuksen tunnustajain asiain näin ollen
paeta pois täältä Egyptin maalta jumalanpalvelukselle sopivampaan
paikkaan, niinkuin Jumalan kansa muinoin murrettuaan orjuutensa
kahleet vaelsi erämaahan Herralle juhlaa pitämään, vai oliko tämän
uuden sukupolven velvollisuus toinen? Sen tehtävä oli sama, vaan
kuitenkin aivan toisen laatuinen. Suuri profeeta, josta Mooses
oli ennustanut Israelin lasten lähestyessä Kananin rajoja, oli
tullut johdattamaan Jumalan valittuja Egyptin orjuudesta lupauksen
maahan, mutta tämä Egypti, synnin orjuuden maa, on kaikkialla
maan päällä -- uuden liiton Israel ei saavuta kotimaataan
vaeltamalla paikasta paikkaan. Sen retki on toisenkaltainen kuin
vanhan testamentin kansan, sen johtaja Moosesta suurempi. "Hyvä
paimen", joka sanansa valossa paljastaa ihmissydämmelle tämän
maailman kurjuuden, tekee suurempia ihmetöitä kuin Mooses, Hän
luopi omaisillensa korven etäisyyden ja hiljaisuuden meluavan
Egyptin keskelle, opettaen heitä palvelemaan Jumalaa "hengessä ja
totuudessa" itse pakanuudenkin keskuudessa. Jalosti taisteli moni
Herran tunnustaja Aleksandriassa vainojen kovina aikoina totuuden
puolesta, todistaen rohkealla tunnustuksellaan tahi verisellä
marttyyrikuolemallaan Herran voimallista läsnäoloa täälläkin,
ja sitäpaitsi ryhtyivät toiset noudattaen ajan vaatimuksia
tieteellisesti järjestämään ja esittelemään kristinuskon totuuksia.
Jo toisen vuosisadan keskipalkoilla tapaamme täällä Aleksandriassa
ensimmäisen kristillisen oppilaitoksen, tuon sittemmin kuuluisan
_"katekeetikoulun"_, joka kauan levitti valoaan kaukaisiin
maihin. -- Vaikka useimmat kirkon opettajat perustuen sakramentin
jumalalliseen voimaan puolustivat lasten kastetta oikeutetuksi ja
tarpeelliseksi, vaativat he täysikasvaneilta, jotka halusivat tulla
Jesuksen tunnustajiksi, huolellista valmistusta ja pitemmän ajan
kuluessa osotettua vakaata tarkoitusta kuolla maailmasta ja elää
Kristukselle, ennenkuin nämä p. kasteen kautta otettiin kirkon
yhteyteen. Näiden n.s. _katekumenein_ opettaminen ja siveellinen
kasvattaminen uskottiin seurakunnan kokeneimmille ja luotettavimmille
jäsenille, joiden tuli tarkasti valvoa oppilaittensa siveellistä
elämää ja heidän kehittymistään kristinuskon oikeassa käsittämisessä.
Jos katekumeni käyttäytyi epäsiveellisesti, oli huolimaton ja
kevytmielinen, jos hänen mielensä ja halunsa oli maailmaan ja sen
menoihin, ei hän saanut koulunkäyntiään jatkaa. Näin huolellisesti ja
ankarasti valvottiin ja tutkittiin marttyyrien aikakaudella kaikkia
niitä, jotka tahtoivat vannoa uskollisuuden valan kirkon Herralle!
-- Alussa vaadittiin katekumenein opettajilta ainoastaan tuota
yksinkertaista kristillistä viisautta, joka ei tarvitse tieteellistä
oppia, inhimillistä viisautta avuksensa voidakseen neuvoa ihmisiä
elämän tietä vaeltamaan, mutta aikojen kuluessa, kun pakanallisia
viisaita yhä useimmin nähtiin kirkkoon pyrkivien joukossa, vaadittiin
opettajilta (näitä sanottiin _katekeetoiksi_) oppia ja tieteellistä
sivistystä, jotta voisivat kumota oppilaittensa vastaväitöksiä
sekä, sovittaen opetuksensa heidän kantansa mukaan, johdattaa
heitä pimeydestä totuuden valoon. Tämän tarpeen synnyttämänä alkoi
Aleksandrian katekeetikoulu kasvattaa katekumenein opettajia ja
on semmoisena vaikuttanut arvaamattoman paljon tämän aikakauden
kirkon hyväksi. Mutta vielä suuremman maineen on se saavuttanut
herättämällä tieteellistä harrastusta jumaluustieteen alalla,
sillä se on siten valmistanut sitä aikaa kirkon historiassa, jonka
päätehtävänä oli tieteellisesti järjestää sekä tarkasti rajoittaa
kirkon tunnustusta kaikista noista eksyttävistä harhaopeista, joiden
rehottava rikkaruoho seuraavina vuosisatoina oli kokonaan tukehuttaa
puhtaan opin. Vaan älkäämme kuitenkaan silti olettako näiden
aleksandrialaisten oppineiden aina oikein esittäneen kristinuskon
salaisuuksia. Päinvastoin tapaamme heidän kirjoituksissaan monasti
suuria virheitäkin. Todistuksena on koulun ensimmäinen kuuluisa
opettaja _Clemens aleksandrialainen_ (k. 217), jonka syvät mietteet
filosofian suhteesta kristinuskoon tosin osottavat suurta oppia ja
nöyrää, kristinuskon valaisemaa mieltä, mutta samalla ilmaisevat
eksyttäviäkin ajatuksia. Pitäen p. raamattuun perustuvaa uskoa
ainoana totuuden tuntoon johdattavana tienä sekä puolustaen
kristinuskon verratonta ylevyyttä kaikkien inhimillisten ja
omatekoisten oppijärjestelmäin rinnalla on hän opillaan ja nerollaan
kuitenkin saavuttanut etevän sijan tämän aikakauden kirkkoisien
jalossa rivissä.