Ne vierivät vuoteni virran lailla,
Ja aika, kuin autere, häipyy pois.
Suo, Jumalan', ett’en sun rauhaas vailla,
Sun armoas ilman ma koskaan ois!
Suo aina sun armosi siipein alla
Mun olla, mun nauttia suojaa sun!
Suo, johtoosi, tahtoosi taipumalla,
Ain' armolles kokonaan antaudun!
Ma tiedän: Sa vain sitä tahdot antaa,
Min kulloinkin parhaaksi mullen näät.
Ma tiedän: Yl' ahdinkoin voit sinä kantaa,
Voit viihdyttää aallot ja myrskysäät.
Siis luottaen hoitoosi antautua
Ma tahdon, kun koittavi nyt vuos' uus.
Sa siunaa, sa auta ja varjele mua!
Tosionnelliseksi tee vastaisuus!
Ja koska, kuin virta käy kohden merta,
Ma tääll' yhä koht' ijäisyyttä käyn,
Suo, Herra, kun eloni sammuvi kerta,
Ma muuttohon valmiiksi silloin näyn!
Pääsiäislaulu.
Nyt, Herran kansa, laula
Sa kiitost' iloiten!
Jo murtui kuolon paula
Nyt kautta Kristuksen.
Hän, joka Golgatalla
Sun kuoli synteis alla,
Hän noussut haudast' on!
Kun idäss' aamun valo
Tuoll' alkoi ruskottaa,
Hän nousi, sankar' jalo, —
Oi, riemusanomaa!
Hän nousi, kuolon voitti,
Näin kuolonlaaksoon koitti
Uus' elon aurinko!