Taas kallis joulujuhla on,
Ja sana kaikuu verraton:
Käy Betlehemin seimellen!
Näät siellä Herran Kristuksen.
Hän siell' on, ken sun vapahtaa,
Lain ikeen alta irroittaa.
Hän, pyhä poika Daavidin,
Hän, apu armas Siionin!
Hän, ennustettu Messias,
Ja rakas rauhanruhtinas.
Hän, ihastus suur' enkelten,
Ja autuus ainut syntisten.
Hän, katso, lasna pienenä
Nyt lepää tuolla seimessä!
Sun tähtes halpaan muotohon
Hän, taivaan Herra, tullut on!
Näin kaikuu sana, — seimellen
Siis riennän luokse Jeesuksen,
Luo Kristukseni, Herrani,
Jok' itsens' eestäin uhrasi.
Oi, Jeesus Kristus, tähteni
Sa synnyit ihmislapseksi!
Mun korottaakses alennuit
Ja orjanmuotoon pukeuduit.
Kun kadotuksen syvyyksiin
Ma vajonnut, ah, öisin, niin
Maan päälle tulit kirotun
Sa vapahtaakses raukan mun!
Sua ylistää täst' armostas
Ma tahdon, Jeesus armias.
Oi, auta, että oikein voin
Sua kiittää, apun', aurinkoin!
Mua auta myös, ett' ainiaan
Sua palvelen, sua seuraan vaan,
Ja kerran kera enkelten
Saan kiittää sua ijäten!
Rauhan juhlana.
Oi, matkamies, mi kuljet eksyksissä
Ja tietä etsit, olet rauhaton,
Äl' enää epäillen sa kysy, missä
Tie elämän ja lähde rauhan on!
Käy Betlehemin ihme-lapsen luo!
Hän on tie elon, hän myös rauhan suo.
Oi, katsomaan käy Luojan lemmen työtä:
Laps' Israelin puhtaan neitsehen,
Maan, taivaan Herra, joll' on autuus myötä,
Tuoll' uinuu päällä seimen olkien!
Laps' Ylimmäisen pyhä, verraton,
Kautt' aikain uneksittu, tullut on!
Hän tullut on — oi, rakka'utta Herran! —
Mi auttaa synnin, kuolon yöstä voi.
Hän tullut on, mi käärmeheltä kerran
Pään polki, ikilemmen ilmitoi.
Hän tullut on, — oi, tervetultuas
Sa, rauhansankar', armonruhtinas!
Oi, terve, terve, sulo Vapahtaja,
Sa kurjain lohtu, ilo itkeväin!
Sinutta köyhä rikkainkin on maja,
Sa rikkaiks' teet myös majat köyhimpäin!
Tee meidät kaikki rikkaiks' sinussa,
Tee rikkaiks' armos ikiaarteista!
Kun sytytämme joulukynttilämme,
Ja huonehemme valoisiksi käy,
Myös valaise, oi, Jeesus, sydäntämme,
Sen huone ett’ei synkeäksi näy!
Ja rintoihimme juhlatunne tuo,
Sydänten maahan sulorauhas luo!