(Sävel: virsi 347.)
Suloinen taas sunnuntai
Jälkeen arkitöitten sai,
Virvoitusta tarjoten
Ruumiillen ja sielullen.
Taasen Herran templihin
Kokoontua saatihin
Ruko'ukseen, veisuusen
Ja luo sanan aartehen.
Kaikukohon Herralle
Kiitos sydämestämme,
Sanansa kun lahjoitti
Meillen johtotähdeksi!
Soikoon kiitos siitäkin,
Että pyhän, kallihin
Sanansa suo puhdasna
Kansallemme kaikua!
Mutta tämä Herralle
Olkohon myös huutomme,
Kautta Henkens' että hän
Tekis meissä työtähän!
Anokaamme: avaja
Sydämemme, Jumala!
Kätke, Herra, mieleemme
Sanas kylvö syvälle!
Kautta seurakuntien
Suo myös Henkes tuulien
Voimakkaasti puhaltaa,
Että heräis kaikki maa!
Poista hengellinen yö!
Siunaa saarnaajitten työ!
Pue, Herra, voimallas
Heidät korke'udestas!
Nöyrästi näin Herralta
Anokaamme armoa!
Turha ei oo huutomme,
Kun on vilpitön vain se!
Hän, ken korvan meillen loi,
Kuulematt' ei olla voi.
Hän voi, tahtoo siunata
Meitä, seurakuntaansa!