Kun mietin autuutt' ääretöntä taivaan,
Miss' ikisoitoin harput kaikuvat,
Ja voiton virttä laulaa hurskahat.
Niin kaiho syvä valtaa rintan' aivan.
Kun nostan katseen kohden kotirantaa,
Mist' ijäks poiss' on synti, sumut, yö,
Miss' alleen kiusaaja ei enää lyö, —
Se katse mullen kehoitusta antaa.
Kun suuntaan silmän' ylös tuonne, jossa
Kaikk' itkut maiset kerran kuivataan,
Ja ohi kaikk' on tuskat, murheet maan,
Se lohduttaa mua täällä taistelossa.
Kun mietin vielä, että Vapahtajaa
Siell' ijäisesti katsella ma saan,
Enk' enää rakkaist’ eroo milloinkaan,
En kantaa tahtois enää tomumajaa!
Oi, Jeesus, kautta korven johda, kanna
Mua ikikodin onneen, valohon!
Ja korpitaival kun tää lopuss' on,
Oi, silloin mullen kruunu armost' anna!
Oi, kiitos, Herra, maan ja taivaan Luoja!
(Sävel: virsi 359.)
Oi, kiitos, Herra, maan ja taivaan Luoja,
Sa lastes turva, suojatonten suoja,
Kun apus armaan tähän asti soit,
Meit' öin ja päivin vaalit, vartioit!
Vaikk' ansiottomat ja kurjat aivan
Me olemme, sa lahjat runsaat taivaan
Ain' annoit meillen, Luoja laupeas,
Ja armonaikaa jatkoit armossas.
Sun armoshan suur' yltää taivaisihin,
Hyvyytes saakka pilviin korkeimpihin.
Et synteimme sa mukaan meillen tee,
Et kosta, niinkuin työmme ansaitsee.
Sa lisääntyä armos runsaast' annat
Sun pelkäävilles, heist’ ain huolta kannat.
Niin kauvas, kuin on itä lännestä,
Tekomme pahat siirsit meistä sä.
Kuin isä armahtaapi lapsiansa,
Niin armahdat sa, Herra, ainiansa
Sun pelkääviäs, sillä tiedät sen,
Kuink' on vain heikko tomu ihminen.
Oi, Herra, armahda meit' eelleen vielä!
Meilt' apuas ja suojaas älä kiellä!
Sa kädestä meit' ohjaele, vie,
Ett' oikea ois kulkemamme tie!
Suo meillen voimaa kiusa'ukset voittaa!
Äl' anna meitä minkään vahingoittaa!
Oi, Herra, sielumme ja ruumiimme
Sa pahan pauloist' estä, varjele!
Ja suo sa, sanas johtotähden alla
Me pysymme, sit' aina seuraamalla!
Se sieluhumme aina loistakoon!
Sielt' epäuskon usvat poistakoon!
Ann' usko meillen, maailman mi voittaa,
Ja, heelmää kantain, sua kunnioittaa
Ja korkealta päältä kattojen
Tuo julki neuvot armos ijäisen!
Kuin apostolit mielin rohkein kerran
Nimestä todistivat ristin-Herran,
Niin meidänkin suo, Herra, todistaa,
Niin koskaan pelkäämättä maailmaa!
Niin, auta, tue meitä, Jumalamme,
Ja korjaa meitä iloos kuollessamme!
Ja valtakuntas pyhän, voittoisan
Suo voittaa pian yli maailman!
Aamulaulu.
Taas viettää saimme rauhass' yömme,
Sun kiitos olkoon, Jumala!
Sun nimees alamme nyt työmme,
Taas meillen suo uutt' armoa!
Oi, Kaikkivoipa, siunaa meitä
Ja apus, suojas meillen suo!
Meilt’ ällös kasvojas sa peitä,
Vaan vielä katsees meihin luo!
Kautt’ armos, sanas sätehitten
Meit’ oikeaan sa ohjoa!
Valoisa elomme on sitten
Ja iltamme on ihana.
Oi, Jeesus, Jeesus, synnin teiltä
Meit’ estä, auta, varjele!
Sa nosta katse ylös meiltä,
Maan tomuun ett’ei vaipuis se!
Myös vaikuta se, sullen että
Kaikk' ovet, portit aukeais,
Ja sielumme vain tyydykettä
Ja rauhaa sinust' ammentais!
Sa, elonlähde raikas, syvä,
Luo meihin ikielämää!
Ja suo, oi, Jeesus armas, hyvä,
Meilt' että kaivot kurjat jää!
Ja mieltä meihin rakastavaa
Ja anteeks' antavaista luo!
Ja käsi köyhillen meilt' avaa,
Maan kurjuutt' auttaa meidän suo!
Niin, Herra, nimees aloitamme
Tään uuden elonpäivän me.
Sa suojaa meitä, kotejamme
Ja kirkkoas ja kansaamme!
Sa suojaa meitä! — Olla silloin
Hyvässä voimme turvassa.
Jos pauhatkoonkin myrsky milloin,
Ei peloita sen pauhina!
Iltalaulu.
Päättyi päivä.
Levon hetki lyö.
Vuoret, laaksot
Verhoaapi yö.
Kiitos, Herra,
Kun taas apus soit,
Kun taas turvaks
Käsivartes toit!
Kiitos, Herra!
Työmme siunasit,
Meitä hoidit,
Vaalit, varjelit!
Anteeks kaikki
Syntimme nyt suo!
Rintahamme
Sulorauhas luo!
Rauhass' anna
Myöskin viettää yö,
Uusin voimin
Aamull' alkaa työ!
Uusin voimin
Tietäs va'eltaa
Kotirantaa
Kohden ihanaa!
Suloist’ olla
Oi, sun suojass' on.
Sa suot meillen
Enkel’vartion.
Ja kun valvoo
Se ja vartioi,
Eipä kenkään
Vahingoittaa voi.
Turviis, Herra,
Siis me nukumme.
Armos anna
Mulle, kaikille!
Ylöspäin sun katsees, ylöspäin!
Sun polkus käykö yli kukkien
Ja kautta kumpuin, joille päivyt hohtaa,
Tai yli kenttäin ohdakkeisien
Ja kautta laaksoin, joissa varjot kohtaa,
Niin ylöspäin sun katsees, ylöspäin!
Jos elos hetkiä suo sunnuntain
Ja viihtymystä, myötätuulta, rauhaa,
Tai huolta, vaivaa, taisteloita vain
Ja myrskyä, mi mylvii, ärjyy, pauhaa,
Niin ylöspäin sun katsees, ylöspäin!
Tuolt' ylähältä onnenhetkinäs
Saat nöyryyttä, ett' onni ei sua kaada.
Tuolt’ ylähältä murheenpäivinäs
Voit lohtua ja hoivaa, voimaa saada.
Siis ylöspäin sun katsees, ylöspäin!
Rukous Limingan kansanopiston päättäjäisissä.
2.5.1908.
Työkausi kun tällöin päättyvi tää,
Niin mielemme tahdomme ylentää
Sun puolehes, laupeas Luoja!
Sa siunasit meitä ja työtämme.
Sa tällekin ahjolle armaalle
Taas olit sen parahin suoja.
Sa voimia annoit, sa apusi soit,
Pois luotamme vauriot, vaarat loit.
Sa soinnutit mieliä yhteen.
Ja jos isänmaallemme lyhtehen
Me saatoimme kantaa ees pienoisen,
Sa, Herra, soit kasvaa sen lyhteen!
Sua kiittää siis tahdomme kaikesta
Sa, Herra, suur' armossa, voimassa,
Ikilähde voimain ja valon!
Sa, mi lausuit: "Tulkohon valkeus!"
Sun valost' on vieno vain heijastus
Joka ilmaus hyvän ja jalon!
Sua, jonk' ikivalta ja voima on,
Jonk' armo se yltävi taivohon
Ja totuus pilvihin asti;
Sua, jonka myös suuruutta, kunniaa
Maat, meret ja taivahat heijastaa
Niin kauniisti, valtavasti; —
Sua, min suloarmoa myös se on,
Ett' ulkona tuolla taas verraton
Soi kevähän luomissana;
Sua, jollen myös kiuruset kiitostaan
Taas laulavi laaksoissa Pohjanmaan,
Sua kiitän työn siunaajana!
Mut siunaust’ anon ja anomme
Myös eellehen meillen kaikille,
Kun käymme me koht' eri teille!
Oi, Herra, sa puoleemme silmäs luo!
Ain' apuas, suojaasi, hoivaas suo
Elon iltahan asti meille!
Ota suojaas, oi, Herra, sa nuoret nää,
Nyt joilt’ ikipäiviksi kenties jää
Tää ahjo armas ja kallis!
Ylöspäin valon teitä heit' ohjoa,
Ain armollas auttain, — oi, ethän sa
Toki heidän sortua sallis!
Ota suojaasi, Herra, nyt nuoret nää,
Elo joille niin kauniisti hymyää!
Heit' auttele koht' elonrantaa!
Ja suo, kotiseudun ja synnyinmaan
Hyväks' astuu he vakaasti toimimaan,
Valon lippua korkeella kantaa!
Ota suojaasi, Herra, myös ahjo tää!
Valon temppelin kallista tehtävää
Tään eelleen suo nimessäs täyttää!
Kautt' aikojen antaos ahjon tän
Valotornina olla, mi myrskyyvän
Meren vaaroja nuorille näyttää!
Tosivaloa olla suo valon sen,
Mi kautta vieriväin vuosien
Täält' ympäristöhön loistaa!
Valovirran puhtahan, kirkkahan
Suo vyöryä täält' yli pohjolan,
Yön usvia mielistä poistaa!
Niin, Herra, sa siunaa tät' ahjoa!
Sa siunaa pohjolan lapsia
Ja pohjolan kansaa ja maata!
Sa siunaa armosi antimin
Tuhatjärvien maa tää armahin, —
Elä anna meilt’ armosi laata!
Sun kansakses kansamme, Herra, tee,
Se valke'udessas ett' iloitsee,
Sua palvelee, sua kiittää!
Ja armahda meitäkin, että me
Sun pelvossas täällä kylvämme
Ja luonasi saamme niittää!