(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 23.)
Sun etees kurjuudessaan,
Oi, Jeesus, lankean,
Ja, syvyydestä huutain,
Sun armoos vetoan.
Mun yli pauhaavaiset
Nyt pyörteet pauhoaa,
Ja aallot suuret, mustat
Mun uhkaa upottaa.
Ma hukun, jollet, Herra,
Sa riennä apuhun.
En jaksa, — synnin kuilu
Vie syvyyteensä mun.
En jaksa, — omin voimin
Ma voittoa en saa,
Kun kuohut kiusa'usten
Mun, heikon, saavuttaa.
Ah, Herra, armon Herra,
Sa tunnet heikkouteni,
Sa turvakseni joudu,
Sa riennä avuksein!
Sa syväin aaltoin alta
Mua auta armossas,
Ja pyörteet pauhaavaiset
Pysäytä voimallas!
Ja synnin voittajaksi,
Sa, Jeesus, minut tee!
Ja suo, ett' autuudestas
Taas henken' iloitsee!
Ja voimaa mullen anna
Ja tue henkeäin,
Ett' ilman kotkan lailla
Voin kiitää ylöspäin!
Voin kiitää, nousta, rientää,
Enk' enää näänny, en,
Voin vaeltaa, enk' uuvu, —
Tät' anon, rukoilen!
Oi, katsahda, Jeesus, mun puolehein!
Oi, katsahda, Jeesus, mun puolehein!
On sairas mun sieluni, sydämein.
Ei minuss'oo tervettä kohtaa lain: —
Oon täynnä ma haavoja, vammoja vain.
Enk' itse voi auttaa ma itseäin,
En terveeksi tehdä mun sydäntäin.
Mut sinä, oi, rakkahin Herrani,
Mun tahdot, mun voit tehdä terveeksi.
On öljyä sulla, mi parantaa,
Mi terveiksi syvätkin haavat saa.
Jos kuinkakin vaikea sairaus on,
Sa auttaja, lääkär' oot verraton.
Tievieressä synnin Jeerikon
Jos ken alastonna ja haavoiss' on,
Et käy, rakas Jeesus, sa ohi sen,
Vaan riennät luo, hellien, vaalien.
Luo riennät ja haavamme sidot sä
Ja vuodatat armosi öljyä,
Ja katso, jo terveeksi sairas saa,
Ja rintansa taas voi riemahtaa.
Ma uskon: — sa et ohi käy myös mun,
Mun, runnellun, alasti riisutun,
Vaan rintani haavoille hoitoa suot,
Puol'kuolleesen armollas elämän luot.
Niin uskon, — ah, verelläs kalliilla
Lumivalkoiseks mua puhdista!
Kaikk' anteeksi syntini suuret suo!
Ja uus sydän, uus mieli minuun luo!
Ja katso, taas riemuiten lyö sydän tää,
Ja armoas suurta se ylistää!
Ja kerran se paremmin, raikkaammin
Sua kiittävi saleissa Saalemin!
Mua Jeesukseni rakastaa.
Mua Jeesukseni rakastaa,
Niin suuri vaikka veikan' on.
Vaikk' ansaitsin vain tuomion,
Mua Jeesukseni rakastaa.
Mua Jeesukseni rakastaa,
Ja siks hän kuoli ristillä.
Vaikk' olen kurjan-kurja mä,
Mua Jeesukseni rakastaa.
Mua Jeesukseni rakastaa,
Ja syntin' anteeksi hän suo.
Kun katuen käyn hänen luo,
Hän kaiken velkan' unhoittaa.
Mua Jeesukseni rakastaa,
Ja rakkautens' on sama ain.
Jos harhaankin käyn kulkeissain,
Mua Jeesus säälii, rakastaa.
Mua Jeesukseni rakastaa
Niin seisoissain kuin horjuissain.
Kuink' onni vaihtukoonkin vain,
Mua Jeesukseni rakastaa!
Mua Jeesukseni rakastaa,
Ja hänehen ma turvaudun.
Hän pauhinassa taistelun
Mua tukee, kotiin kuljettaa.
Mua Jeesukseni rakastaa.
Oi, jospa häntä minäkin
Rakastaa voisin syvemmin
Ja häneen enemp' uskaltaa!
Mua Jeesukseni rakastaa,
Jos ajat mitkä tulkohon!
Ja kerran myös, se toivon' on,
Ma syvemmin voin rakastaa!