Nuor' olet sa, — ken kuninkaasi,
Ken herrasi olla saa?
Ken suunnata toimintaasi?
Ken sydämes valloittaa?
On tarjona herraa kaksi,
Sa kumman käyt palvelijaksi?
Ah, toinen on synkempi yötä,
On julma, on armoton.
Häll' ansoja, kahleit' on myötä,
Hän murhaaja sieluin on.
Sen, ken kävi hällen työhön,
Hän vie ikikuolon yöhön.
Vaan toinenpa on ihanaisin,
On suloisin armossaan.
Hänen vertaist' ollut ei laisin
Maan pääll' ole milloinkaan.
Hän vapauden, rauhan luopi.
Hän ijäisen onnen suopi.
Oi, lausu, oi, virkkaos, kelle
Sa intos ja lempes suot?
Ne suotko sa Jeesukselle?
Ne uhriksko hällen tuot,
Mi sullen sun kaikkes antoi,
Ja syntisi kerran kantoi?
Vai synkänkö syvyyden herran
Viel' orjaksi kurjaks jäät,
Kun murhaajamielensä kerran
Sa tiedät ja sen yhä näät?
Hält' onnea saavasko luulet,
Min vihaavan sua kuulet?
Voi, ystävä, Jeesukselle
Sun intos, sun lempes suo!
Hän polulle turvalliselle
Sun vie, tosionnesi luo.
Hän parhaita iloja antaa,
Hän suojaavi, siunaa, kantaa.
Ja kas, ikiruusujen tuoksu
Sun kevääsi sulostaa,
Ja kaunis on elosi juoksu,
Kun Herra sit’ ohjoaa.
Ja kaunis on iltas kerran,
Kun siunaama oot sa Herran!
Siis Jeesus se sun kuninkaasi,
Sun Herrasi olkohon,
Hän, pimeyden vallan mi kaasi
Ja tähtesi kuollut on!
Suo sydämes hällen varhain!
Hän on kuninkaista parhain!
Valvo’os, valvo!
(Mark. 13:35-37.)
Valvo'os, valvo!
Konsa et tiedä,
Lyö tulonhetki
Huonehen Herran!
Ehtoolla ehkä,
Taikka puol'yössä,
Taikkapa varhain
Aamulla kerran!
Valvo'os, valvo!
Vait', ylen hiljaa
Enkeli kuolon
Kiitävi, kulkee!
Kolkuttamatta
Aukovi ukset,
Terveenkin tempaa,
Syliinsä sulkee!
Valvo'os, valvo,
Ett' elon Herra
Ei sua kohtais
Nukkumass' aivan!
Valvo'os, valvo!
Jos nukut, kerran
Kolkutat turhaan
Porteille taivaan!
Valvo'os! Maksaa
Valvoa vaivan
Puolesta kruunun,
Ijäisen voiton!
Valvo'os! Silmiis
Säihkyvi säteet
Koht' ikikevään
Ihanan koiton!