(Sävel: Hengelliset laulut ja virret N:o 33.)
Katso, Herra, puoleheni!
Armos, apus mullen suo!
Kylmä on mun sydämeni,
Hehkua sa minuun luo!
Hehkua sen rakka'uden,
Joka riemuin uhroaa,
Toimii tähden toisten onnen,
Mutta itsens' unhoittaa!
Katso, Herra, puoleheni!
Heikkoa mua vahvista!
Siuna'us suo toimilleni
Palveluksen virassa!
Nöyräksi ja hiljaiseksi
Minut, kallis Jeesus, tee!
Auta, Henkesi työ hyvä
Minuss' että syvenee!
Auta, myötäonni mullen
Ett’ei turmioksi näy!
Auta, ett’en taistoin tullen
Kärsimättömäksi käy!
Oppia mun sinust' anna
Mieltä itsekieltävää,
Rakkautt' anteeks'antavaista,
Kärsiväistä, lempeää!
Kurja olen, Jeesukseni,
Ollaksein sun palveljais,
Kurja lähimmäisilleni
Kertoaksein armostais.
Mutta kun mua tahdot käyttää,
Auta, tahtoos alistun!
Auta, kaikess' elossani
Etsin kunniaa vain sun!
Rakas Jeesus! Huomahasi
Turvallisna antaudun.
Hyvä on sun helmassasi,
Hoidossasi olla mun.
Armossas sa siunaat mua
Sekä työtäin heikkoa,
Armost’ antaa voitonpalmun
Tahdot kerran taivaassa.
Heräjä sinä, ken nukkunet vielä!
Heräjä sinä, ken nukkunet vielä!
Heräjä, ett’et sa hukkuisi vaan!
Ällös käy kauvemmas kuoleman tiellä!
Herran käy ääntä jo kuuntelemaan!
Heräjä! Lakkaa jo synnistä kerran!
Ällös, oi, sortuvaan Sodomaan jää!
Vielä soi sullen nyt kutsumus Herran,
Vaan ehk' on viimeinen kerta jo tää!
Heräjä, nouse! Yks' askele vainen
Vaiheella sun sekä kuoleman on!
Herää! — on kohtalos kauhistavainen,
Sielus jos hukkuvi kuolematon.
Jeesuksen ristin luo nöyrällä miellä
Riennä, kun autuuden päivä viel' on!
Riennä ja tunnusta syntisi! — siellä
Laupeus on tarjona lausumaton.
Vaikkakin syntinen suuri sa lienet,
Hukkua sentään sa tarvitse et.
Herrall' on armoa, luokseen jos vienet
Syntisi, armoa kerjäelet.
Jeesuksen syli, ah, auki on vielä,
Viel' elonvettä hän tarjoelee!
Eikä hän katuvalt' armoaan kiellä, —
Käänny siis, käänny, nyt parannus tee!
Käänny, oi, tänään jo puolehen Herran!
Huomenna myöhäistä olla jo vois.
Saatanan orjuus, ah, heitä jo kerran!
Pudista kahleet nyt päältäsi pois!