Sun armos ansaitsematon
On tarpeen, Jeesus, mulle.
Sun ansios, sun veres on
Vain turva tuomitulle.
Ma vastaan lain
Kanteita vain
Saan levon haavoissasi.
Mun ijäisehen kuolemaan
Ois vienyt synnin valta,
Vaan pelastuksen sanan saan
Nyt varman Golgatalta: —
Kun kuolit sä,
Niin ristiltä
"Se täytetty on" huusit.
Näin maksoit, Jeesus, velkani.
Näin sovintotyös täytit.
Ja kautta kovan kuolosi
Sa Isän lemmen näytit.
Lain tuomion
Nyt alta on
Sun kuolos kautta pääsy.
Ja niinpä, kurja syntinen
Vaikk' olenkin ma aivan,
Nyt ijäisest' en huku, en,
En vaivu ikivaivaan,
Kun katuvin
Vain sydämin
Ma sinuun, Jeesus, turvaan.
Siis kiitos, rakas Herrani,
Kun veres tähten' annoit,
Kun kärsit rangaistukseni,
Mun syntini kaikk' kannoit!
Suo, että vaan
Ma ainiaan
Myös sua rakastaisin!
Suo myös, ett' uhatessa lain,
Kun se mua syyttää, soimaa,
Ja kaikiss' ahdistuksissain
Ma muistan veres voimaa!
Suo, sinuhun
Ain turvaudun
Ja sua, sua seuraan!
Kun kuolemankin hetki lyö
Ja viime myrsky pauhaa,
Suo suuri sovitukses työ
Mun muistaa, saada rauhaa!
Suo nukkua
Mun sinussa,
Kuin lapsi äidin helmaan!
Mun tähteni kärsit, Jeesus.
Mun tähteni kärsit, Jeesus,
Mun tähteni.
Sa rangaistukseni kannoit
Ja kuolohon itses annoit
Mun tähteni.
Sa Getseemaneessa kerran
Mun tähteni
Niin vaikean kannoit vaivan
Ja hikoilit verta aivan
Mun tähteni.
Ja päässäs' oi' piikkikruunu
Mun tähteni,
Ja raskahan ristin alla
Sa vaelsit horjumalla
Mun tähteni.
Ja vihdoin, oi, Jeesus rakas,
Mun tähteni
Sa maast' ylös ylennettiin
Ja ristillen ripustettiin
Mun tähteni.
Maan, taivahan hylkäämänä
Mun tähteni
Sa tuomioin kannoit tuolla!
Sa, Jumalan Poika, kuolla
Sait tähteni!
Ja tuonelan syvyyksiinkin
Ah, tähteni
Sun ohdakepolkus kulki,
Ja hautakin kerran sulki
Sun tähteni!
Voi, ristihin ripustettu
Mun Herrani!
Se sydäntäin särkee aivan,
Kun mietin, min kärsit vaivan
Mun tähteni.
Ma syyllinen, sinä syytön,
Ja kuitenki
Sua tuomio, kirous tapaa,
Ett' tuomiost' öisin vapaa
Ma ijäti.
Ma syyllinen, sinä syytön,
Vaan tähteni
Sa vapiset, vuodat verta
Ja tuskien kuljet merta
Mun tähteni!
Täst' armostas kuinka, kurja,
Ma kiittänen,
Kun tähteni veres annoit
Ja raskahan kuorman kannoit
Mun syntien!
Ah, Jeesus, sa anna mullen
Sun armosi,
Ett' aina sun vaivas muistan,
Pois poluilta syntein suistan
Mun sieluni!
Ja veresi, joka vuoti
Mun tähteni,
Sa synnistä, vääryydestä
Mua puhdistaa, mua pestä
Suo alati!
Oi, Jeesus, tääll' aina ollos
Mun turvani!
Ja kuolossa, tuomiolla
Myös veres suo turvan' olla
Ja voittosi!
Nyt, Kristityt, kiitosta veisaelkaamme!
Nyt, kristityt, kiitosta veisaelkaamme!
Nyt Herramme voitosta riemuita saamme.
Yön varjoista pääsiäisaamu kun koitti,
Hän nous', ikisankari, kuoleman voitti.
Kiitos, oi, Herran!
Hän nousi, hän elääpi, ruhtinas jalo,
Ja kuolon nyt maille uus loistavi valo.
Jo kukistui kuolon ja tuonelan valta,
Ja särjettiin valtikka kadottajalta.
Kiitos, oi, Herran!
Ja nyt emme tarvitse hukkua, kuolla,
Kun meill' on eesvastaaja ylhäällä tuolla.
Hän, vanhurskautemme, hän, rauhamme pyhä,
Hän armahtaa, puhdistaa, voimaa suo yhä.
Kiitos, oi, Herran!
Hän voimaa suo nousemaan syntien alta,
Jos ken sitä anoo hält’, armahtajalta.
Jos syntien kuoppa lie kuinkakin syvä,
Hän nostaa voi sieltäkin, Herramme hyvä.
Kiitos, oi, Herran!
Ja niinkuin nyt Jeesus nous kuolleista kerran,
Niin nousta me saamme myös päivänä Herran,
Ja ijäisess' ilossa heijasti sitten
Me laulamme ylhäällä maass' elävitten:
Kiitos, oi, Herran!
Nyt tahtoa Herran vain noudattakaamme
Me, armoonsa luottain, niin autuuden saamme!
Hän, sankari voiton, meit' auttavi tiellä
Ja kunniaan kruunaavi luonansa siellä.
Kiitos, oi, Herran!
Vihkivirsi.
(Sävel: virsi 339.)
Kädessäs on, Herra suuri,
Elomme ja onnemme.
Sulta yksin, sulta juuri
Kaiken hyvän saamme me.
Kotoinenkin onnemme
Sun on sulolahjas se.
Lahjastas täst’ armahasta
Riemuita suo näittenkin,
Kasvois eessä jotka vasta
Lujin lupas lausehin
Kautta elon toisiaan
Rakastaa ain' kuolemaan!
Siuna'ukses, suojas heille
Annossasi, Herra, suo!
Aikomilleen elonteille
Onnen ruususia luo!
Säilyä suo lempensä
Riemun, murheen päivinä!
Myrskysäitäkin jos tiellä
Sallit joskus sattua,
Anna tyytyvällä miellä
Heidän niitä kohdata!
Lohtuasi heillen suo!
Käsivartes tueks tuo!
Anna myöskin aina näiden
Sanaas johtotähtenään
Pitää kautta kaikkein säiden
Matkallansa yhtenään!
Niin on rauha rinnassaan,
Kuinka onni vaihtuukaan.
Suo myös, Jeesus, näiden kerran
Häitten juhlaan koitua
Sinne, miss' on luona Herran
Ikikiitos kaikuva!
Kummankin suo kuollessaan
Iloos päästä ihanaan!