Kalastustoverini Hannulan isäntä kertoi minulle kerran nuotion ääressä
levätessämme seuraa van jutun:
Siitä on nyt alun toistakymmentä vuotta, kun se tapahtui se setäni
vierailu, josta koko paikkakunnan pilkkakirveet vielä vuosia
jälkeenpäin veistelivät. Niin, olisihan se, minustakin ollut kaikin
puolin lystillinen juttu, jollei se vaan olisi sattunut juuri minulle
itselleni. Koska nuo pilkkakirveet juttua levitellessään eivät ole
malttaneet pysyä totuudessa, vaan valehdelleet ainakin toiset puolet
lisää, tahdon nyt kertoa, kuinka asia oikeastaan oli.
Olin siihen aikaan nuori isäntämies ja Leena, eukkoni nimittäin,
oli talossa emännöinyt parisen kuukautta. Kaikki meni hyvin, surut
eivät meitä kumpaakaan painaneet, elämä oli kuin silkkiä vaan. Ilolla
ajattelimme lähenevää joulua, ensimäistä, jonka saisimme yhdessä,
omassa kodissamme viettää.
Läksinpä siinä joulun alla kirkonkylään asioille ja poikkesin samalla
postikonttorissakin ottamassa sanomalehteni — olin näet jo siihen
aikaan harras lehtien lukija. Siinä kun työnnän lehteä taskuuni,
virkkaa postineiti:
»Tässä olisi Hannulan Erkille kirjekin».
Otin kirjeen, kiitin ja läksin sitten ajaa huristamaan kotia kohti.
Siinä ajellessani koitin arvailla, keltä kirje olisi — en ruvennut näet
sitä siinä kovassa pakkasessa kontistuneilla hyppysilläni avaamaan.
Kun kotona olin saanut kupin kuumaa kahvia ja uunin edessä käsiäni
lämmitellyt, avasin kirjeen. Eihän se nyt ollut sen kummemmalta
mieheltä kuin Heikki-serkulta, joka siihen aikaan piti Helsingissä
lihakauppaa, mutta sisällys oli hyvin merkillinen. Se kuului:
»Hyvä serkkuni Erkki!
Setämme, se Matti-setä joka jo kauvan on asunut Amerikassa, on tullut
tänne kotimaahan sukulaisiaan tervehtimään ja aikoo nyt jouluksi tulla
sinun luoksesi. Siinä on kerrassaan omituinen ukkeli. Hän kulkee ihan
toisella nimellä ja tulee taloon tuntemattomana, hämmästyttääkseen
rakkaita sukulaisiaan. Minun suhteeni se ei kumminkaan onnistunut,
sillä eräs tuttavani, joka tuli Amerikasta samassa laivassa kuin
hän, sattui olemaan luonani, juuri kun ukko tallusteli puotiin, ja
kuiskasi korvaani kuka hän on. Muuten en olisi häntä tuntenut, sillä
olinhan samoinkuin sinäkin pieni piimäsuu, silloin kuin hän Amerikkaan
läksi. Taisi ukkoa harmittaa, kun hänet heti tunnettiin, ja nyt hän
nähtävästi aikoo tehdä sinulle jonkun kepposen, korvatakseen vahingon.
Olen tahtonut sinulle asian ilmoittaa, jotta tietäisit olla varoillasi
ja varustaa ukolle lämpimät tervetulijaiset. Hänellä on suuri
konkonenä ja pitkä harmaa parta. Muuten tavallisen näköinen mies.
Ei muuta kuin hauskaa joulua.
Serkkusi Heikki.
J. K. Elä suinkaan tarjoa ukolle vettä väkevämpää, sillä hän on ankara
vesipoika. Hän kuuluu olevan rikas mies, niin että koeta olla hänen
kanssaan hyvissä väleissä.