Naisten räätäli.
- Tehän olette herra Devrient Parisista? Tämän kysymyksen teki
Draga pitkälle, hoikalle miehelle, jonka kasvoja ympäröi Pariisin
muodin mukaan niin sanottu Boulangerparta, kokoparta, joka poskilla
oli leikattu hyvin lyhyeksi ja suippeni leuan alla. Hän oli Dragan
sähköteitse kutsuma leikkaaja kuuluisasta naisten räätäliliikkeestä
Parisissa. Serbian kuningaspari aikoi ennen pitkää lähteä vierailulle
keisari Frans Josefin luo Wieniin ja tätä matkaa varten oli Draga
ryhtynyt suuremmoisiin valmistuksiin, voidakseen näyttäytyä edukseen
niin loistavasti kuin mahdollista. Itävallan hovinaiset saisivat nähdä,
että Serbian kuninkaan puoliso ymmärsi pukeutua ja käyttäytyä kuten
kuningatar.
Siitä syystä oli muotitaiteilija Worthista kutsuttu. Tämä herra, joka
nyt seisoi kuningattaren edessä hänen omassa huoneessaan, oli erittäin
komea. Hänen käsissään säteili useita hohtokivisormuksia ja sen
huomasi, että hän hoiti käsiään erityisellä huolella.
- Teidän majesteettinne palvelukseksi, vastasi puhuteltu. — Devrient
on nimeni ja minulla on kunnia olla ensimäinen leikkaaja Worthin
liikkeessä Parisissa. Olen tullut Belgradiin teidän majesteettinne
toivomuksesta, keskustelemaan teidän majesteettinne kanssa puvuista,
joita on valmistettava.
- Sydämellisesti tervetullut, rakas Devrient, vastasi kuningatar Draga
sillä hurmaavalla herttaisuudella, jota hän ymmärsi käyttää, kun tahtoi
erityisesti voittaa jonkun henkilön puolelleen. — Minä odotin teitä
oikeastaan jo eilen.
- Anteeksi, teidän majesteettinne! Mutta minä olen tullut tänne
niin kiireesti kuin mahdollista. Herra Worth kehoitti minua tosin
kiiruhtamaan, mutta minä tahdoin näyttää teidän majesteetillenne
erityisen kauniita malleja ja niitä saadakseni täytyi minun uhrata
kaksikymmentäneljä tuntia.
- Onko teillä mallit mukananne? kysyi Draga.
- Kyllä, teidän majesteettinne, tässä ne ovat, vastasi Devrient, avaten
komean lippaan, josta otti useita pieniä vaatemalleja.
Kas tässä, teidän majesteettinne, sanoi hän, puku tästä crépe de chine
kankaasta näyttäisi erinomaisen komealta. Jos siihen vielä lisäksi
ajattelemme manttelin himmeän keltaisesta silkistä, niin luulen, että
teidän majesteettinne saisi erinomaisen puvun, joka olisi sopiva
suuriin juhlatilaisuuksiin.
- Rakas Devrient, sanoi Draga — ennenkuin puhumme pitemmältä, täytyy
minun huomauttaa teille erästä seikkaa, joka on hyvin tärkeä.
Kuten tiedätte, Draga punastui hiukan, sillä sitäkin osasi hän —
odottaa Serbia suurta tapahtumaa. Jos Jumala suo, lahjoitan minä
kuninkaalle prinssin.
- Ah, teidän majesteettinne, huudahti leikkaaja, kumartaen syvään —
sallikaa minun jo edeltäpäin lausua onnitteluni tätä suurta tapausta
varten. Varmaan koko maa ottaa sen ilolla vastaan ja ulkomaillakin
synnyttää tämä riemu mitä iloisinta vastakaikua.
- Minä tiedän, sanoi Draga — mutta kun tässä on kysymys pukujen
hankinnasta, niin on tarpeellista, että te erityisesti otatte tämän
huomioon.
- Jos teidän majesteettinne sallisi minun tehdä ehdotuksen, niin
kääntäisin teidän majesteettinne huomion nykyään niin pidettyyn
reformipukuun. Se ei ole ainoastaan komea, vaan ehkä myöskin sellainen,
joka parhaiten soveltuu teidän nykyisessä tilassanne. Muuten, lisäsi
Devrient, mittaillen tuntijan katseilla kuningattaren vartaloa —
vakuutan minä teidän majesteetillenne, ettei vartalo ole vähääkään
kadottanut suloisesta sopusoinnustaan, ei todellakaan, ei vähääkään!
- Todellako? huudahti Draga. — Niin, minä en olekaan vielä niin kovin
pitkälle kehittyneessä tilassa. Minä luulen, että olemme yhtä mieltä
siinä, että puvut istuvat hyvin, nimittäin niin, ettei esiintymiseni
menetä loistoaan.
- Löytyy vartaloita, teidän majesteettinne, jotka eivät koskaan menetä
kauneuttaan! Teidän majesteetillanne on juuri sellainen vartalo.
Draga kumarsi mielissään päätänsä. Ranskalainen miellytti häntä. Ah,
miten erilailla pariisilainen sentään lausui ajatuksensa kömpelöön
serbialaiseen verrattuna!
- Mutta antakaa minun nyt nähdä mallejanne! Oi, ne ovat loistavia,
kerrassaan hurmaavia! Näettekö, puku tästä violetin värisestä
indialaisesta silkkikankaasta sopisi minulle erinomaisesti.
- Teidän majesteettinne osoittaa valinnassaan harvinaista makua! Niin,
se on totta, tämä puku pukisi teidän majesteettinne erinomaisesti.
Kuningatar tutki useita pukuja, pani muutamia syrjään, otti sitte
taskustaan luettelon ja kääntyi kauppahuone Worthin asiamiehen puoleen.
- Minä tarvitsen seuraavia pukuja, sanoi hän, lukien luettelostaan,
— matkapuku, puku suuria päivällisiä varten, jotka pidetään meidän
kunniaksemme, toinen puku juhlanäytäntöön keisarillisessa oopperassa
ja sitte vielä puku suureen paraadiin. Tällä puvulla täytyy tietysti
olla sotilaallinen vivahdus. Sitte vielä puku jahtia varten, joka
arvattavasti toimeenpannaan ja johon minä ehdottomasti otan osaa,
ja vihdoin puku suuriin päivällisiin keisarin kesäpalatsissa, johon
liittyy myöskin suuri puutarhajuhla. Kaikki nämä puvut täytyy olla
maukkaasti laitettu.
Devrient oli ottanut esille muistiinpanokirjan, johon hän kirjoitti
ahkeraan, kuningattaren aivan tyyneesti tilatessa pukuja, jotka
nousivat puoleen miljoonaan frangiin. Tämä summa ei suinkaan ole
liioiteltu. "Räätälien kuninkaalta", kuten Worthia Parisissa kutsutaan,
ei saada ollenkaan pukua alle kahdenkymmenentuhannen frangin. Mutta
Draga tahtoi pukuja, jollaisia ei vielä kellään kuningattarella ollut
ollut.
- Sitte on minulla vielä eräs hyvin alkuperäinen aate, lausui
kuningatar, nojaten taapäin pehmeässä nojatuolissaan, pistäen
veikeästi pikku jalkansa näkyviin. — On hyvin mahdollista, että hänen
majesteettinsa keisari pyytää meidät huvimatkalle Tonavalle. Siinä
tapauksessa sopisi meripuku oivallisesti. Mutta siinä täytyy olla
oikeita helmiä, ainakin liivissä.
- Oikeita helmiä? Niinpä niin, teidän majesteettinne? Mutta jos nyt
emme niin pian voi hankkia sellaisia?
- Silloin lähetätte sukeltajia mereen niitä noutamaan! huudahti Draga
taas nauraen. — Mutta oikeita helmiä minä tahdon! Se ei saa olla
mahdotonta, rakas Dervient, saattehan runsaan maksun.
- Sen me tiedämme, teidän majesteettinne, ja tiedämme myöskin
asianmukaisesti panna arvoa sille, että saamme työskennellä Serbian
kuningashuoneen hyväksi. Me valmistamme myöskin kaikki nämä puvut
kaikkein parhaista aineista.
- Ja pian täytyy teidän työskennellä! huudahti Draga. — Kaikki nämä
puvut täytyy olla valmiina kolmen viikon kuluttua.
- Se aika on kovin lyhyt, teidän majesteettinne.
- Pankaa kaksisataa naista työhön! Sen täytyy olla mahdollista!
Kuningattaren tahdolla ei saa olla esteitä! Herra Devrient, minä
toivon, että te otatte sen huomioon.
- Minä huomaan sen täydellisesti, teidän majesteettinne! Puvut ovat
valmiit kolmen viikon kuluttua.
- Mitä laskuun tulee, jatkoi Draga, niin olen valmis etukäteen
maksamaan puolet summasta, eli oikeammin sanoen, maksamaan etukäteen.
- Teidän majesteettinne, Worthin firma ei tarvitse etumaksua. Lasku
liitetään vaatteiden mukaan ja on maksettava tavallisen ajan, kuukauden
kuluessa. Mutta minä pyydän, päästäkää minut puhumasta teidän
majesteettinne kanssa näistä asioista. Minä käännyn tässä suhteessa
hovimarsalkan puoleen. Ja nyt —
- Mitä nyt tahdotte, herra Dervient? kysyi Draga.
- Pääasia, teidän majesteettinne! Minun täytyy ottaa oikeat mitat. Ehkä
teidän majesteettinne suvaitsee sallia minun ottaa nämä mitat teidän
majesteettinne kaikkein korkeimmasta vartalosta.
Draga rypisti hiukan kulmiaan.
- Voitte hyvin arvata, rakas Devrient, sanoi hän, että se on minusta
vähän vastenmielistä, varsinkin siinä tilassa, jossa nyt olen. Enkö
voi päästä tuosta mitan otosta? Olettehan te jo valmistanut niin monta
pukua minulle. Arvaan, että teillä on minun mittani.
- On kyllä, teidän majesteettinne! Teidän mittanne on merkitty Italian
kuningattaren mitan rinnalle.
- Ah, sepä on huvittavaa! Olkaa nyt hiukan epähieno, rakas Devrient!
Onko hänen majesteettinsa Italian kuningattaren uuman mitta pienempi
kuin minun? No niin, täytyyhän sen olla pienemmän, sillä Italian
kuningatar on muutamia vuosia nuorempi kuin minä.
Nopea hymy, joka kuitenkin heti katosi vaaleiden viiksien taa, väreili
ranskalaisen huulilla. Hän vastasi tyyneesti ja vakavasti:
- Hänen majesteettinsa Italian kuningatar on tosin kaksi centimetriä
hoikempi uumalta. Mutta tämän eron tasoittaa täydellisesti teidän
majesteettinne korkea rinta, jolla on kerrassaan ihmeteltävä mitta
ja on uuman kanssa niin sopusointuisessa suhteessa, että sen täytyy
hurmata jokaista miestä.
- Todellakin, rakas Devrient? kysyi kuningatar tuttavallisesti. Tämä
mies tuntui hänestä joka hetki yhä miellyttävämmältä.
- No, antakaa minun sitte päästä siitä ikävästä mitan otosta. Minä
pyydän teitä, rakas Devrient!
Draga lausui tämän rukouksen hellällä äänellä. Hän pani kätensä ristiin
ja katsoi Devrientia hurmaavin silmin.
Mutta tällä kertaa ei hän näyttänyt peräytyvän! Hän kohotti vaan
olkapäitään ja sanoi:
- Teidän majesteettinne, jos se riippuisi minusta, niin en tietysti
silmänräpäystäkään vaivaisi teidän majesteettianne. Mutta Worthin
firmalla on periaatteena ottaa jokaiselle uudelle puvulle uusi mitta.
Se onkin aivan välttämätöntä, jos mieli toimittaa jotakin täydellistä.
Meidän pukumme ovat taideteoksia ja taideteosten suhteen täytyy
noudattaa mitä suurinta huolellisuutta. Taidemaalari, joka nerokkaalla
tavalla loihtii kuvan kankaalle, on pakoitettu ensin ryhtymään
valmistaviin toimiin sirkkelin ja viivottimen avulla. Nämä nyt ovat
kerran semmoisia teknillisiä välttämättömyyksiä, joita ei sovi jättää
sivuun. Sentähden pyydän minä teidän majesteettianne nöyrästi sallimaan
minua ottaa kysymyksessä olevat mitat.
- Olkoon sitte niin, sanoi Draga, mutta sallitte kai, että lähetän
noutamaan tätiäni ja annan hänen olla läsnä mitan otossa.
Draga painoi sähkökellon nappulaa ja käski kamarineidin ilmoittaa täti
Eufemialle, että kuningatar halusi hänen olevan läsnä kuningattaren
omassa huoneessa.
Muutamia minuutteja myöhemmin pujahti täti Eufemian laiha vartalo
ovesta sisälle. Epäluuloisin katsein tarkasteli hän kaunista, pitkää ja
hoikkaa miestä, joka seisoi kuningattaren edessä.
- Se on herra Devrient, ensimäinen leikkaaja kuuluisassa naisten
räätäliliikkeessä Worth Parisissa, sanoi Draga sisäänastuvalle. — Minä
tahtoisin nyt pyytää sinua, täti, jäämään sisälle niin kauaksi, kun
herra Devrient ottaa mittaa minusta niitä uusia pukuja varten, joita
minä tarvitsen matkallani Wieniin. Siis, alkakaa, herra Devrient.
- Uusia pukuja! huudahti täti Eufemia mielenliikutuksesta vapisevalla
äänellä, sillä vaikka olikin niin vanha ja inhottava, piti hän
kuitenkin koreista vaatteista. — Tuossahan on kankaan mallejakin.
Mitä olet nyt päättänyt ottaa, Draginja? Ahaa, tuota indialaista
silkkikangasta! Oivallista! Etkö luule, että se sopisi minullekin
erittäin hyvin?
- Siitä saamme sitte puhua, täti! sanoi Draga. — Olkaa hyvä ja alkakaa,
herra Devrient!
- Minä olen hyvin onneton, että minun täytyy vielä pahoittaa teidän
majesteettinne mieltä, sanoi räätäli uudestaan kumartaen. Mutta
mahdotonta on ottaa mittaa hameen päältä. Jos sen tekisin, tulisi siitä
vaan hutiloimista. Teidän majesteettinne täytyy siitä syystä olla hyvä
ja ottaa hame päältään ja, jos tarve vaatii, kureliivikin.
- Mitä, kureliivikin! huudahti kuningatar melkein suuttuneena. — Sitä
ette ole koskaan ennen vaatinut minulta mittaa ottaessa!
- En, se on totta, teidän majesteettinne. Mutta tämä on uusi
menettelytapa, Worthin uusi järjestelmä, joka nykyään kaikkialla
herättää sellaista huomiota. Ja varsinkin, kun teidän majesteettinne
haluaa reformipukuja, joiden kanssa ei käytetä ollenkaan kureliiviä, on
ehdottomasti tarpeen, että minä mittaan itse ruumiin. Muuten voi teidän
majesteettinne täydellisesti luottaa minun vaitiolooni.
Draga katsoi kysyvästi täti Eufemiaan. Tämä lähestyi häntä, kohotti
teräviä olkapäitään ja kuiskasi hänelle:
- Miksi epäilet sinä kyyhkyseni? Sellaiset henkilöt kuin naisten
räätälit ja kähertäjät eivät ole laskettavat miesten joukkoon.
- Ei sentähden. Mutta ajattele, minä olen ihan hoikka vartaloltani ja
hän voisi huomata —
- Hän? Pyh, mitä se meitä liikuttaa! Hän on iloinen vaan, kun saa
toimittaa tehtävänsä. Ei, elä nyt enää epäile, Draginja! Anna hänen
ottaa mitta ja laita niin, että hän matkustaa täältä niin pian kuin
mahdollista.
- Jos en minä voi päästä vähemmällä, huudahti Draga, kääntyen
Devrientin puoleen — niin täytyy minun kai riisuutua. Mutta minä
en tahdo kutsua kamarineitiäni. Rakas täti, sinä autat kai minua
riisuutuessa?
Dragalla oli hurmaavan kaunis vartalo ja kun hän nyt oli irroittanut
kureliivin ja yläruumis sai luonnollisen muotonsa, niin olisivat
kuvanveistäjän katseet ihastuneina viivähtäneet voimakkaasti
aaltoilevassa povessa, valkoisilla, pyöreillä käsivarsilla,
jotka liittyivät olkapäihin, kuin olisivat olleet veistetyt
marmorilohkareesta.
- Ja joutukaa nyt toimeen, herra Devrient! sanoi hän. — Mutta
vielä kerran teroitan teihin mitä ankarinta vaitioloa. Ei hänen
majesteettinsa kuningaskaan saa koskaan tietää, että minä olen antanut
ottaa mittaa tällä tavoin. Sillä nähkääs, kuningas on mustasukkainen
jokaiselle, joka tulee lähelleni.
Devrient ei näyttänyt ollenkaan välittävän tästä huomautuksesta.
Mutta hän oli astunut askeleen taapäin ja hänen silmänsä mittailivat
kuningattaren vartaloa. Hitaasti antoi hän katseensa liukua alas
kasvoista yli rinnan ja sitte pitkin koko uuminta. Sitte meni hän
sivulle tarkastaakseen siltäkin puolen. - No, oletteko nyt kylliksi
minua katsellut? kysyi Draga hymyillen. — Minä pyydän teitä, antakaa
minun heti päästä tästä kiusallisesta asemasta! Ottakaa mittanne!
Worth firman ensimäinen leikkaaja otti metrimitan ja alkoi
mitata kuningattaren vartaloa. Samalla merkitsi hän innokkaasti
muistikirjaansa. Äkkiä heitti hän pois lyijykynän ja sanoi
kuningattarelle.
- Olisiko mahdollista saada yhdet alusliivit sellaiset yksinkertaiset
valkoiset alusliivit, joita tavallisesti käytetään pukeutuessa. Minä
pyytäisin teidän majesteettianne silmänräpäyksen ajaksi ottamaan
semmoiset päällensä, kun minä välttämättömästi tarvitsen.
- Alusliivit? Mutta olenhan sanonut teille, herra Devrient, etten minä
tahdo kutsua kamarineitiäni. —
- Oi, sitte ei ole mitään tehtävää!
- Rakas täti, sinun täytyy olla kiltti ja mennä vaatekomerosta ottamaan
minun liivini! Siellä on niitä koko joukko.
Täti Eufemia meni. Draga vetäytyi muutamia askelia etemmä. Devrient
seisoi kumartuneena muistokirjansa yli, joka oli pöydällä. Hänen
otsansa rypistyi syviin poimuihin. Silmänsä olivat melkein ummessa,
mutta luomien alta välähti merkillisiä salamoita.
- Herra Devrient, kuului hänen takanaan kuningattaren ääni. — Saanko
nyt pukeutua?
- Niin, tehkää se, kuningatar Draga, sillä nyt olen nähnyt sen, mitä
tahdoinkin nähdä ja minä olen aivan varma asiastani.
Näin sanoen kääntyi hän ympäri ja seisoi äkkiä suorana kuningattaren
edessä. Hän ei ollut enää nöyrä naisten räätäli, vaan ylpeä, vakava
mies.
- Mitä tahdoitte nähdä? huudahti Draga kysyvällä äänellä. — Herra
Devrient, se kuuluu hyvin kummalliselta. Mitä se merkitsee?
- Minä en hetkeäkään pidä teitä epätietoisena siitä, vastasi Devrient
aivan muuttuneella äänellä, jossa oli syvä sointu. — Minä tahdoin
nähdä, oliko todellakin mahdollista, että kuningatar saattoi ruveta
harjoittamaan niin ääretöntä petosta, jota ei tähän asti kukaan
kruunattu henkilö ole tehnyt. Mutta minä olen saanut todistuksen siitä.
Niin, rouvani, petos on tekeillä, mutta se ei tule koskaan käytäntöön!
Draga hämmästyi. Hän seisoi silmät seljällään. Silmäterät suurenivat
ja hän kiinnitti kauhuisen katseensa Worth firman ensimäiseen
leikkaajaan. Mutta sitte muuttui hänen kauhunsa mielettömäksi raivoksi,
verrattomaksi uhkaukseksi.
- Herrani, huudahti hän käheästi, nyt olette lausunut minulle sanoja,
joista saatan arvella, että olette tullut hulluksi.
- Minäkö? Oh ei, rouvani, minulla on kyllä järkeni jälellä, enkä ole
koskaan tullut tutkimukseni perille niin tyyneesti ja varmasti kuin
nyt. Ja tänään olen aivan varma etten ole erehtynyt. Rouva, te pelaatte
vaarallista peliä miehenne sydämellä ja kansanne toiveilla! Te ette
koskaan anna maallenne prinssiä, Obrenovitschin suvulle jälkeläistä,
ettekä miehellenne poikaa!