Myrkyn sekoittaja.
Arvoisa täti Eufemia oli kuullut jok'ikisen sanan, joka lausuttiin
Stefan Naumovitschin huoneessa. Seinät eri huoneiden välillä
hotelleissa ovat tavallisesti hyvin ohuet ja samoin oli asianlaita
niinkin hienossa hotellissa kuin Hôtel Hungarinassa. Sitäpaitse
oli puhuttu jokseenkin kovalla äänellä ja tästä kaikesta seurasi,
että täti Eufemia olisi voinut melkein sanalleen toistaa kaikki,
mitä oli sanottu. Siten oli hän kuullut senkin, että Avakumovitsch
kaksitoistamiehisen lähetystön nimessä oli jättänyt Stefan
Naumovitschille lippaan, sisältävä pullon serbialaista viiniä
sekä pikarin ja samalla pyytänyt häntä tästä pikarista tarjoomaan
sovintomaljan Milanille.
Niin pian kun äänet vaikenivat Stefan Naumovitschin huoneessa, siirtyi
täti Eufemia pois seinän luota.
Ulkona oli yö verhonnut koko kaupungin ja nyt oli tullut aivan pimeä.
Mutta siitä huolimatta seisoi täti Eufemia ikkunan luona ja tuijotti
yöhön, kuin tahtoisi hän tummista, synkistä pilvistä hakea jotakin,
jota ei voinut löytää omasta itsestään.
Äkkiä kääntyi hän pois ikkunasta, painoi sähkölampun nappulaa, kumartui
vanhan matkalaukkunsa yli, joka hänellä oli ollut mukana matkustaissa
arolla ja otti sieltä pienen pullon. Hän piti sitä valoa vasten ja
katseli sen vaalean viheriää sisältöä.
- Kymmenen tippaa on tarpeeksi, mutisi hän, — niiden vaikutus on varma.
Ha, haa, molemmat samalla kertaa! Minun Draginjani pääsee ihan vapaaksi
tuosta Milanista, joka on hänelle kaikista vaarallisin! Ja tuo toinen,
tuo nuori kaunis mies, joka myöskin juo pikarista — tuhat tulimmaista,
häntä vastaan ei minulla oikeastaan ole mitään, sillä hän ei ole
koskaan tehnyt minulle mitään pahaa. Mutta hän on nuori. Miksi pitää
hänen sitte olla nuori ja minun näin vanha? Minä en voi tulla toimeen
nuorten kanssa ja minusta on erinomaisen hauskaa kukistaa nuori mies
elämänsä kukassa! Ja parempi onkin, jos Stefan Naumovitsch katoaa, eikä
koskaan palaja Belgradiin. — Se on siis päätetty asia, heidän täytyy
kuolla molempain, ja nyt — heti tahdon ryhtyä valmistaviin toimiin.
Luulen, että ilma on nyt puhdas.
Hän sammutti sähkövalon huoneessaan. Sitte haparoi hän pimeässä ovea,
avasi sen hiljaa ja meni sitte ulos kirkkaasti valaistuun käytävään.
Muutamia minuutteja myöhemmin seisoi hän sen oven edessä, joka vei
Stefan Naumovitschin huoneisiin.
- Oivallista, mutisi vanha nainen, silti ovi avautui kun hän sitä
vähän painoi. — Kuinka varomaton se kuninkaallinen ajutantti on, ei hän
lukitse edes oveaankaan!
Hän hiipi huoneeseen ja hänen viekkaat silmänsä huomasivat heti
hopeahelaisen lippaan, joka oli vielä pöydällä, johon Stefan
Naumovitsch oli sen asettanut. Huoneessa paloi vielä sähkölamppu,
jota Stefan ei ollut sammuttanut ulos lähtiessään ja tämän valossa
kumartui Eufemia nyt lippaan yli, koettaen avata sitä. Mutta kului
useita minuutteja, ennenkuin hän vihdoin löysi sen vieterin, joka pani
koneiston liikkeelle. Ah, siinä oli nyt se viheriä, hiottu pullo hänen
edessään samettityynyllä ja sen vieressä kullalla koristettu pokaali,
oikea taideteos.
Eufemia otti pullon hyvin varovasti, sillä hänen täytyi varoa, ettei
millään tavalla vahingoittaisi sitä. Hitaasti veti hän korkin pois,
laski sen varovasti pöydälle ja hengitti sisäänsä sitä suloista
tuoksua, joka viinistä tuli.
- Vanhaa viiniä Kruchadalin luostarista! mutisi hän, josta Belgradissa
sanottiin, että hän usein oli viinistä juovuksissa.
Oh, kuinka se tuoksuaa! Se menee päähän, luulen ma. Odota sinä vaan,
kuningas Milan, minä sekoitan sinun viinisi, jotta se tulee vielä
tulisemmaksi, niin tuliseksi, että se kerrassaan sinut polttaa.
Hän otti taskustaan, myrkkypullon, jonka ennen oli ottanut
matkalaukusta, väänsi sen lasitulppaa ja tiputti sitä vaaleanviheriää
nestettä viinipulloon. Tällä tavoin tiputti hän myrkkyä kalliiseen
viiniin, myrkkyä kuningas Milanille aiottuun sovintojuomaan, myrkkyä
tähän rakkauden juomaan!
Rikos oli tehty! Eufemia oli tarkkaan laskenut kymmenen tippaa, jotka
tiputti viiniin. Hän tiesi, että tämä myrkkymäärä riitti tappamaan
kaksikymmentä ihmistä, jos he sitä juovat. Tämän myrkyn vaikutus oli
varma.
Myrkyn sekoittaja laittoi kaikki taas paikoilleen ja sulki lippaan
huolellisesti. Sitte hiipi hän ulos Stefanin huoneesta ja oli heti
omassaan. Kammottava tuuma oli täydellisesti onnistunut.