Täten oli Mandelblüt päättänyt puheensa ja suuntasi nyt silmänsä
hillittömällä himolla viiteen tuhanteen frangiin, jotka vielä olivat
pöydällä.
Kreivitär meni tyvenesti kirjoituspöydän ääreen, otti pari seteleistä
ja ojensi ne Mandelblütille sanoen:
— Tästä saatte ilmoituksestanne.
Mutta kuka on tuova Genian kuritushuoneesta, kun ottaa lausuakseen
johtajattarelle tunnussanan?
— Kuka, huudahti Mandelblüt? — aina se, joka kysyy. Ajattelen, että te
rouva kreivitär itse menette, ettehän tarvitse sanoa, että olette tytön
äiti, jos se teistä tuntuu pahalta. Te sanotte aivan yksinkertaisesti:
Päätön mies, niin kaikki käy, niin kuin teille olen sanonut. Minä
tahdon itse olla päätön mies, ellei kaikki nimenomaan tapahdu tällä
tavalla. Tänä iltana on tyttärenne vapaa ja te matkustatte hänen
kanssansa Wieniin ja koko juttu on unhotettu.