Hänestä ei tullut oikeata prinsessaa.
Nuoren miehen lupaukset, viinamarja-mehun vaikuttaessa, ovat kuten
kastemadot, jotka kömpivät päivän valoon sateella, mutta vetäytyvät
takaisin maahan selkeällä ilmalla. Kustaa Kurki oli matkustanut
Saksanmaalle isänsä luvalla, koettamatta viedä Hagaria mukanaan.
Hagar uskalsi taas näyttäytyä entisen suojeliansa kodissa.
Oli iltapäivä; presidentti Kurki oli lähtenyt ulos. Hagar astui
armollisen rouvan työhuoneeseen, ja havaitsi hänen toimivan rakkaassa
työssä, hän nimittäin leikkasi omakätisesti pieniä vaatteita uudelle
odotetulle perilliselle. Poikapuoli Gabriel, 13 vuotias ja ylioppilas
Turussa jo 11 vuotiaana, pesi ruostetta pois kahdesta vanhasta
romalaisesta rahasta, jotka kuuluivat hänen rahakokoelmaansa. Omat
tyttäret Kaarina ja Märta pitivät kiinni äitinsä hameesta ja estivät
häntä työssään.
"Mamselli", sanoi armollinen rouva opettajattarelle, "pitäkää huolta
lapsista; he saattavat loukata itseään saksilla!"
"Ei, ei, Hagarin pitää puhuman meille satua!" pyysi kiihkeästi
nelivuotias Kaarina.
"Kerro heille jotakin, niin jättävät minut rauhaan!" sanoi äiti.
Ja Hagar kertoi lapsille Kaskaksen torpan metsästä, mitenkä korkea
petäjä katseli juurellaan olevaa muurahaiskekoa ja miten maakotka
liiteli korkealla ilmassa metsäkyyhkyjen pesien ylitse. Siellä oli
suuri, sammalten verhoama vuori, jonka koloissa haltiat asuivat,
ja kun kivellä koputteli vuorta, kilisi sen sisustassa ikään kuin
hopea olisi helähtänyt. Vuoren juurella istui köyhä avojalkainen
tyttö ohkaisessa hameessaan ja kaitsi lehmiä. Häntä nimitettiin
tuhkimukseksi, sillä siellä oli metsänrinteessä tupa, jossa
tuhkimuksen oli tapana istua takalla itseään lämmittelemässä, kun
hänen oli vilu. Kun hän lehmien kanssa lähti ulos, sai hän kovan
leipäpalan evääkseen; vettä hän sai lähteestä. Eräänä päivänä, kun
hän ammensi vettä tuohisellaan, näki hän lähteen kuvastimessa pienen
noitatytön, joka hänelle sanoi: Tahdotko tulla prinsessaksi, sinä?
Totta kaiketi, sanoi tuhkimus, sillä hänen oli vilu ja nälkä. Mene
siis vuoren luo, sanoi lähdetyttö, ja koputa seitsemän kertaa kivellä
oikein kovaan. Kun olet seitsemän kertaa koputtanut, kysyvät haltiat
sinulta, mitä tahdot ja silloin pitää sinun vastaaman: tahdon antaa
teille vapauteni.
Äiti hymyili nähdessään lapsensa hämmästyneinä ja tarkkaavaisina.
Nuori Gabriel katsoi pois rahoistaan ja tuumasi, että tuo oli kovin
lumouksentapaista. "Eihän tuhkimus vain liene ollut niin tyhmä, että
olisi vapautensa antanut?"
"Niin, sanoppas vain, eikö ollutkin tuo lumouksentapaista? Mutta niin
teki tuhkimus. Hän meni vuoren luo, koputti seitsemän kertaa, ja kun
haltiat kysyivät, mitä hän tahtoi, vastasi hän, kuten lähdetyttö
häntä oli neuvonut. Silloin haltiat sanoivat: Täällä kasvaa vuoden
vanha pihlaja. Leikkaa ensin rako pihlajaan. Leikkaa sitten vasemman
kätesi pikkusormeen sen verran, että siitä tulee veripisara, pane sen
jälkeen se veripisara pihlajan-rakoon, liitä rako kiinni ja solmia
vahva nuora pihlajan ympäri. Silloin vapautesi on siellä niin kauan,
kuin se pihlaja seisoo, ja silloin sinä tulet prinsessaksi."
"Tekikö tuhkimus niin?"
"Teki kyllä. Ja kun hän sanoi haltioille: nyt olen sitonut vapauteni
pihlajaan, kuuli hän ilmasta kovan huminan, ikään kuin myrskyilman
raivoamisen. Silloin suuri maakotka laskeutui alas, iski kyntensä
häneen ja vei hänen meren yli kuninkaan kartanoon, ja sitten tuhkimus
melkein tuli prinsessaksi. Mutta oikeaa prinsessaa hänestä ei sentään
tullut, sillä reikä pihlajassa ei ollut niin kovaan kiinni sidottu,
kuin sen olisi pitänyt olla. Siitä oli tiukkunut pienen pieni hitunen
hänen vapaudestaan ulos, ja se oli tarpeeksi suuri estämään häntä
tulemasta oikeaksi prinsessaksi, mutta ei kylliksi suuri vapauttamaan
häntä haltioista. Ja nyt kulkee tuhkimus, joka puolittain on
prinsessa, puolittain avojalka ja odottaa odottamistaan. Vuoden
vanha pihlaja on nyt kasvanut suureksi puuksi ja siinä on kauniita,
valkoisia, tuoksuvia kukkia ja punaisia marjoja, mutta mitä se
tuhkimusta auttaa? Onhan hänen vapautensa sidottu, niin kauan kuin
pihlaja seisoo. Hän odottaa tänään ja odottaa huomenna ja odottaa
vuosia ja kuukausia pihlajan vanhentumista ja lahoamista siksi, että
vihdoin armahtava tuuli sen puhaltaa kumoon. Mutta kauvan kestää
aikaa, oih, sitä kestää kauan, kauan! Pihlaja on nyt ensimmäisessä
nuoruuden kukoistuksessaan, ja tuo tuhkimus raukka tulee ehkä
vanhaksi ja harmaaksi, ennenkuin pihlaja vanhaksi tulee. Miksikä hän
vapautensa sitoi?"
"Mutta hänen pitäisi mennä sinne aukaisemaan sidettä", tuumieli
Kaarina Kurki.
"Ei, hänen pitäisi mennä hakkaamaan pihlaja poikki", neuvoi nuori
Gabriel.
"En tiedä, ehkä hän tekee jommallakummalla tavalla", vastasi Hagar.
Rouva Sofia De la Gardie oli vähitellen ruvennut satua kuuntelemaan.
"Mamselli", sanoi hän opettajattarelle, joka mietti sadun
siveys-opillista tarkoitusta, "antakaa lapsille heidän illallisensa;
heidän on aika mennä levolle. Ja sinä, Gabriel, vie tuo
rahalaatikko-rohju pois kammariisi, se on täällä tiellä vain. Hyvää
yötä, pienokaiseni!"
Turhaan Kaarina pyysi saada kuulla satua toistamiseen. Äiti oli
hellä ja hyvä, mutta järjestys Kurjen perheessä oli ankara. Lapset
suutelivat äitinsä kättä ja tottelivat.
Heidän mentyään, katseli rouva Sofia De la Gardie kertojaa
äidillisesti tutkivalla katseella ja kysyi:
"Oletko sinä tuhkimus?"
"Välistä tuntuu siltä, kuin olisin", vastasi Hagar.
"Mikä sinun on, lapsi? Etkö ole saanut kaikkea? Eikö Kersti röökinä
sinulle hyvyyttään tuhlaamalla tuhlaa? Etkö ole saanut oppia, jota
sydämmestäsi olet halannut? Eikö sinulla ole ystäviä ja kaikkea, mitä
rohkeimmissa unelmissasi olet toivoa saattanut? Mitä pyydät sinä
vielä?"
"Vapautta", vastasi Hagar arasti.
"Lapsi, lapsi, ei löydy yhtäkään sellaista vapautta, +jota sinä
pyydät. Kaikkien täytyy taivuttaa itsiänsä, kuningatarten samoin kuin
muitten, niin, vieläpä paljoa enemmänkin. Vapautta täytyy meidän
etsiä omasta itsestämme eikä ulkopuoleltamme. Vapaasta tahdosta
taipua Jumalan ja ihmisten lain mukaan, olla itsenäinen ja kuitenkin
itsekieltävä, kun velvollisuus niin vaatii, kas siinä todellinen
vapaus; toista ei olemassa ole."
"Niin, teidän armonne... olla itsenäinen."
"Olla mitä parasta itsessämme löytyy, olla hyvä ja lempeä,
tottelevainen ja kärsivällinen, alituisesti pyrkiä saavuttamaan
suurimpaa täydellisyyttä. Sinä palvelet oppinutta ja suurilla
lahjoilla varustettua prinsessaa, lapseni; hän on sinua kaikessa
muussa etevämpi, paitsi yhdessä, jota _hän_ ei ole oppinut, mutta
jonka _sinä_ olet saanut oppia. Kersti röökinän on täytynyt taivuttaa
itsensä isänsä, äitinsä, tätinsä, vallanhoitajien, opettajien ja
hovimestaritarten tahdon mukaan, mutta sitä hän ei ole tehnyt
tarpeeksi kauan eikä kyllin ankarasti, voidaksensa itsepäisellä
luonnollaan taipua kruunun alle. Hän on vähemmän vapaa kuin
sinä. Sinua on köyhyys ja turvattomuus taivuttanut maahan asti,
aina pienestä lapsuudesta saakka: sitä varten saatat nyt, vaikka
ulkonaisesti sidottuna, olla vapaana, jos ymmärrät säilyttää parhaat
ominaisuutesi. Hagar, minä pelkään, että olet tuhkimus, joka tahtoi
tulla prinsessaksi. Sinussa on jotakin sekä syntyperäistä että
opittua Kersti röökinästä."
"Tähdet sanovat sen."
"Niin, se kuuluu kyllä kauniilta. Mutta minä sanon sinulle, mitä se
oikeastaan on: se on _ylpeyttä_."
Hagar hillitsi sisällistä kapinoitsiaansa ja oli vaiti.
"Sinulla on kylliksi päätä käsittääksesi minua, mutta onko sinulla
myöskin sydäntä uskoaksesi minua? En sano, että sinun aina olisi
pitänyt jäädä köyhään, palvelevaan asemaan, mutta onneksi ei ollut,
että tulit hoviin. Prinsessa, joka ei ole oikea prinsessa, on vielä
halvempi kuin hänen kammaripiikansa. Mitä on, sitä pitää olla
kokonaan. Puolinainen ihminen on mitätön kappale. Lapsi raukka,
käsitätkö itseäsi? Sinä et ole haukka etkä kyyhkynen, sinä olet
toisen pesään pantu käenpoikanen, ja tahdot lentää kotkansiivillä.
Kersti röökinä ei muuksi kelpaa kuin kuningattareksi: ota häneltä
pois kuninkuus, niin hän ei osaa edes sukkaa kutoa. Jos nyt sinä,
joka et ole kuningatar, tahdot olla hänen kaltaisensa, niin ethän
silloin ole mikään."
"Vendela Skytte ei myöskään ollut kuningatar."
"Noh, mene sitte naimisiin kuten hänkin ja tule ymmärtäväiseksi
emännäksi! Tuhkimus tekee viisaasti, jos hän seuraa Kaarinan neuvoa
ja aukaisee siteen, eikä Gabrielin neuvoa, hän kun käski hakata
pihlajan kumoon. Tahdotko muuttaa meille, vai tahdotko tulla
juutalaiseksi?"
"Teidän armonne on ollut hyvä minulle... teidän armonne on ollut
minulle parempi kuin äiti... mutta täällä minä aina olen puolinainen."
"Niin, niin, minä tiedän, mutta se aika saattaa tulla, lapseni,
jolloin puolinainen tulee kokonaiseksi", sanoi Sofia De la Gardie
liikutuksella, joka osotti, että hän vähitellen oli suostunut
miehensä tuumiin Kustaan tulevaisuudesta. Syntyperää lukuun ottamatta
ei tuo ylhäinen Kurjen perhe saattanut toivoa rikkaampaa eikä
esitettäväkseen sopivampaa miniää.
Presidentti palasi ja puhui puolisolleen jotakin kahden kesken. Hän
oli kovin pahoillaan eräästä uutisesta, jonka hän äsken oli kuullut
neuvoskunnassa. Valtiollinen salaisuus, joka oli erittäin tärkeä,
oli tullut ilmi, ei tietty miten eikä kenenkä kautta. Eräs neuvoston
päätös, josta oli suljettujen ovien takana keskusteltu ja ainoastaan
neuvoston jäsenien ja kuningattaren läsnä ollessa, oli samana päivänä
kerrottu vieraan vallan lähettiläälle, jonka vähemmän kuin kenenkään
muun olisi tullut saada siitä vihiä.
Se varma tieto, ett'ei edes hallituksen salaisimmissa neuvotteluissa
oltu turvattuna palkattujen urkkijain vehkeistä, oli hämmästyttänyt
kaikkia. Nyt tahdottiin käyttää kaikkia keinoja, millä vain olisi
mahdollista päästä kavaltajan jäljille ja saada häntä kiinni. Jollei
tämä onnistuisi, olisi valtakunnan turvallisuus alttiina ja sen
lisäksi tulisivat neuvoskunnan jäsenet epäilemään toinen toisiansa ja
poissa olisi se yksimielisyys, josta valtakunnan onni riippui.
Enempää ei nyt saanut ilmoittaa ja tätäkin tuli suurella huolella
salassa pitää. 236 vuotta myöhemmin saattaa lukia aavistaa, mitenkä
tämän asian laita on. Pietari Wiben sanansaattajaa, joka Kristian
IV:nelle toi tiedon Niilo Tungelin luuletelluista havainnoista,
oli jonkun tekosyyn tähden viivytetty rajalla ja niin runsaasti
kestitetty, että onnistuttiin saada häneltä kirjeet taskusta, jotka
sitten taitavasti aukaistiin ja pantiin jälleen kiinni, kun ensin
oli ehditty ottaa kirjoituksista jäljennös. Wiben lähettämät tiedot
olivat varovasti kirjoitetut, ei yhtäkään nimeä mainittu. Tosi kyllä,
oli Wibe lisännyt, ett'ei minun urkkiani ole oikein luotettava;
mies oli vain mahtava olevinaan ja tahtoi ansaita hyvän lisätulon.
Mutta siinä luettiin kuitenkin urkkian kertomus, mitä neuvosto 12
päivänä toukokuuta oli päättänyt, että nimittäin olisi ryhdyttävä
sotaan Tanskanmaata vastaan. Uskoisiko kuningas Kristian ja hänen
ministerinsä Wibeä tahi vakoojaa?
Presidentti sai vastavuoroa puolisoltaan kuulla salaisuuden
Hagarista. Tyttö oli aina ollut ylevämielinen: nyt oli hänen
odottamaton onnensa tehnyt hänet niin ylpeäksi, ett'ei hän enään
kärsinyt olla kuningattarenkaan palveluksessa. Mitä oli tehtävä?
Tuliko lähettää hänet pois hovista? Jos hän olisi Kustaan kanssa
kihloissa, saattaisi hänet ottaa perheeseen omana lapsena. Hän oli
nyt kaikessa niin aateliston vertainen kuin vain joku olla saattoi,
mutta syntyperä, syntyperä!
"Älä ole huolissasi", vastasi presidentti, "minä olen keinon
keksinyt. Kersti röökinä on hommannut tutkintoa pidettäväksi
Suomessa, saadaksensa selkoa Hagarin sukuperästä. Minä olen pitänyt
huolta siitä, että asiaa toimitetaan veltosti. Siinä olisi saattanut
tulla ilmi monenmoisia vähemmän hauskoja asioita. On tultu erään
rikoksen jäljille, mutta tytön isästä ei tiedetä mitään. Se on
pää-asia. Olen puhutellut valtaneuvos Eerik Ryningiä, joka on
laamanni Sörmlannissa, hän on kunnian mies, sekä on nainut, kuten
tiedät, erään Maria Kurtzellin, mutta on lapseton. Hän on halullinen
ottamaan Hagarin lapseksensa, vähäisestä ystävän palveluksesta, jonka
minä olen tilaisuudessa hänelle osottamaan eräässä käräjäasiassa,
hän kun riitelee liiviläisistä maatiloistaan. Sopii keksiä joku syy,
jonkunlainen sukulaisuus -- ja kaikki on selvillä. Suku on vanhaa
aatelia, nimi kunnioitettu, eikä ole liika halpa yhdistettäväksi
meidän perheemme kanssa. Lyhyesti sanoen, kaikki käy ikään kuin
itsestään, mutta aikaa tarvitaan, ja siksi on paras, ettei Hagar jätä
hovipalvelustaan. Meillä hän tulisi kohtaamaan Barbron ja Ingeborgin:
se ei käy päinsä. Alan luulla, että Hagarin onnistuu pitää purjeet
tuulessa siksi, kuin kuningatar lailliseksi tulee, ja Silloin hän
itse saattaa valita nimen. Mutta Ryning on varmempi: tulkoon hän vain
Ryningiksi."
"Entäs juutalainen?"
Presidentti kohotti olkapäitään.
"Minä teen, minkä saatan, voittaakseni tulevalle miniälleni hänen
suosionsa. Hän saa sen laillisesti kirjoitetun ja täydellisesti
vahvistetun todistuksen, jonka hän on pyytänyt... Hagar!"
Presidentin huolenpitojen esine astui samassa sisään, tietämättömänä
niistä suunnitelmista, joita hänen tulevaisuudestaan tehtiin.
"Kustaa lähettää sinulle vakaan, sydämmestä uskollisen tervehdyksen",
sanoi presidentti, suudellen häntä isällisellä rakkaudella otsalle.
"Hän lähti toissapäivänä. Kun hän sodasta palajaa ansaiten sen, jota
hän rakastaa, on hänellä ehkä jotakin enemmän sinulle sanottavaa."
Hagarin poskiin nousi hehkuva puna. Ensi kerran hän nyt havaitsi,
että vanhemmat hyväksyivät poikansa innokkaan rakkauden. Tämä oli
enemmänkin: olipa melkein kuin kihlaus. Mitä hän tähän vastaisi? Ei
kukaan häneltä mitään kysynyt. Merellä harhailevan lastun tulisi
tietysti tätä liittoa pitää suurimpana onnenaan ja kunnianaan. Hagar
kumartui ja suuteli ääneti suojeliansa kättä.
Kasvatti-äiti sulki hänet syliinsä. Rouva Sofia De la Gardie rakasti
tuota ynseätä tyttöä kaikkine ylpeyksineen, turhine oppineen
ja kaikkine vikoineen, jota hän äsken ankarasti oli koettanut
oikaista. Hänessä oli jotakin, tuossa maantieltä otetussa lapsessa,
mikä korotti häntä aatelitonta ylhäisemmäksi ja joka miellytti
kasvatti-äitiä, sillä hän, joka itse oli ylpeämielinen, antoi
halusta anteeksi toisen ylpeyden. Sanoja ei nyt tarvittu: äiti ja
lapsi ymmärsivät toisiansa. Kaikki oli niin selvillä, kuin hämärä
tulevaisuudentuuma olla saattaa, jolloin toinen päähenkilö on vaiti
ja toista odotetaan takaisin muutamien vuosien perästä verisestä
sodasta.
"Tiedätkö", jatkoi presidentti sellaisella tuttavallisella äänellä,
joka oli aiottu osottamaan, että hän tahtoi korottaa armolapsen
tyttärekseen, "tiedätkö, että Lydik Larsson Helsingistä on
Tukholmassa, täällä kirjoittaaksensa ja vahvistaaksensa omakätisesti
todistukset sinun syntymisestäsi?"
"Hän on minulle sanonut, että hän hakee avonaista virkaa Turussa,
minä pyydän teidän armoanne pitämään häntä suosiollisessa muistissa."
"Sinun tähtesi, sen huolenpidon tähden, jota hän sinulle on
osottanut, tahdon tehdä, mitä voin. Se riippuu kammarikollegiosta
ja on ehkä kyllä vaikea saada sitä hänelle, koska tuo hyvä mies
ennen on saanut sakkoa virassaan. Hän on tuonut muassaan pöytäkirjat
Karjasta. Siinä on tullut kolme uutta todistusta oikeuden
tutkinnossa. Vaimo Dorothea Juhantytär muistelee, että hän kuolleen
paidassa oli nähnyt vierailla kirjaimilla merkityn nimen, joka oli
sen heprealaisen Jahvehin tahi Jehovahin näköinen, joka on hänen
raamattunsa nimilehdellä, ja tämäkin vahvistaa juutalaisen puhetta.
Eräs vanha sotamies on kuolinvuoteellaan tunnustanut, että kun
hän sinä yönä oli kyydinnyt raskasta rekeä Karjaan Grabbakasta
Bengsnoran taloon Mustioon, oli toisessa reessä lähtiessä istunut
kaksi naista kuskin kanssa, mutta perille tullessa ainoastaan
yksi nainen. Ja kun sotamies tästä oli ollut ihmeissään, oli hän
saanut, pysyäksensä vaiti, neljä puolalaista kultarahaa, joissa oli
kuningas Sigismundin kuva. Vielä lisäksi on yksi herra Aake Tottin
ratsumiehistä tunnustanut, että hänen herransa sinä yönä oli kumoon
ratsastanut erään yksinäisen naisen maantiellä, vähän matkaa Uuskylän
talosta, mutta koska he ratsastivat kovaa vauhtia pakkasen takia,
niin ratsumiehen ei ollut aikaa katsoa taaksensa, jäikö nainen
sinne makaamaan tahi nousiko hän jaloilleen. Näistä sekä muista
todistuksista lähetetään todistetut kopiat Ruben Zeville."
"Onko teidän armonne saanut tietoja veljestäni?"
"Tyhjät sanomat parhaat sanomat. Sinun iso-isäsi on taitava
laskumies: hän on tasan jakava, pitää pojan ja suo tytön hänen
risti-isälleen. Ole varovainen, lapsi, palveluksessasi kuningattaren
luona! Se päivä tulee, jolloin hän sinun jättää niiden huomaan, jotka
ovat sinua lähimpänä."