Ei miesten luku, vaan nero.
Aisoopos testamentin selittäjänä.
On usein yksi nerokkaampi joukkoa,
Sen lyhy juttu tulevillen opettaa.
Mies kuollessansa jätti kolme tytärtä:
Juur' kauniin yhden, miesten silmä suloisen;
Ja toisen kehrääväisen, talon toimisen; 5
Kolmannen viinaan kiihtyneen ja rumimman.
Mutt' äitin äijä pani perilliseksi
Sill' ehdoll', että tavaran hän tasaisi
Juur' kaiken näille kolmelle, vaan sillä laill',
Ett'ei kukaan pitäis' saatuans, ja samassa 10
Kuin lakkasivat pitämästä saatunsa
He kokoisivat äitille sata tuhatta.
Atheenin huhu täytti, äiti toimessa
Lainoppineilta tutkei; selvää saamatta,
Miten eivät annettua saisi omaksens 15
Ja hyödyksens, ja miten mitään saamatta
He kuitenkin kokoisivat suuren rahaston.
Näin kuluttua pitkän ajan viivykin
Ja jälkeensäännön mielt' ei selvään saadessa
Jo vanhin turvaa tuntoons, ehdot hyljäten.
Haureelle jakaa vaatteet, vaimon korukset,
Hopeaiset pesimet, parrattomat kuohitut; 20
Mutt' kehräävälle pellot, karjan, työväen;
Juovalle kellarin täynnä juomavaroja
Ja komean huoneen, kauniit kasvitarhaset.
Näin päätettyä jokaiselle antaaksens,
Ja kansan, heidät tuntevan, siihen suostuissa, 25
Aisoopos äkkiä nousi joukon keskeltä:
Jos mieli pysyis' haudatussa isässä;
Hän totta suuttuisi, kuin hänen mieltänsä
Atheenilaiset eivät voineet selittää!
Kuin kysyttiin, hän erhetyksen selitti: 30
Huoneen ja koristukset yynnä kukkatarhaset
Ja vanhat viinat kehräävälle antakaa;
Puku ja päärlyt, palvelijat ja semmoiset
Sill' antakaa, joka kyllyyteen on tottunut;
Niin pellot, karjat, viinapuut ja paimenet 35
Portolle antakaa. Ei kukaan mielisty
Sellaisiin, kuin o'ot tapoihinsa vastaiset:
Tuo ruma myypi pu'un viinaa saadaksens;
Ja portto hylkää pellot koreillaksensa;
Hän, joka karjaa, kehruutyötä hyväksyy, 40
Myy mihin hyväns runsaan kyllyydens.
Näin yksikään ei pidä annettuansa,
Ja kokoavat äitillensä rahaston
Perintökaluin hinnasta mitä kukin myi.
Niin mitä monen järki ei voinut keksiä, 45
Sen yhden miehen nero saatti selväksi.
Satu 6.
Korkeimmaan kallioon ukko iskee.
Siihen kova koskee, mikä ylinnä.
Hiirten sota Kärppäin kanssa.
Kuin hiiret voitettuina kärppäin joukolta
(Kuin kapakoissa kuva näkyy maalattu)
Reikäinsä hätäilivät suulla ahdasten,
Kuitenkin vaivoin pääsivätten pakohon.
Vaan päällysmiehet, jotka sarvet päähänsä 5
Sodassa näkyäksens olivat sitoneet,
Ett' joukko tappelussa heitä seuraisi,
Ne jäivät reikiin vihollisen saaliiksi,
Joka heidät uhras' himoovalla hampaalla
Ja nieli kitaans tuiki syvään tuonelaan. 10
Kuin kova perikato kansaa kohdannee,
Niin ruhtinasten korkeus on vaarassa
Ja alhaiskansa säilyy huonoudessans.
Satu 7.
Tuhma ei muuta kiitä, kuin omaa tekoansa.
Phaidros Aisoopolaisten satujen moittijoille.
Sä nenäkkäästi kirjojani moittiva
Ja huonoksuva pilajutun lukua,
Suo vähä kuitenk' kärsiväisyys kirjalle,
Siks' että lepyttelen mieltäs ankaraa 5
Ja myös Aisoopos saapi uudet saappaansa.
Voi josk' ei koskaan Pelion metsä-harjulla
Ois hongan Tessalaisen kirves kaatanut!
Eik' ennustetun kuollon tielle uljaalle
Ois Argo tehnyt koneellista alusta, 10
Jok' ensin avasi Mustan meren perukat
Surmaksi Hellan sekä muukalaistenkin.
Sill' suruss' on Aieeteen heimo ylevän
Ja Peliaan valta riutuu noituull' Meedeian,
Joka häijyn sisuns juonikkaasti julkasi: 15
Tuoll' karkuun pääsi palotellen veljensä,
Tääll' saattain Peliaan pojat isäns murhaamaan.
Niin miltä näyttää? Mitätöntä tämäkin
Ja väärää, sanot; paljoapa ennemmin
Jo Miinos meren laivastolla vallotti 20
Ja oikein kosti surman väkivaltaisen.
Siis mitä sulle saanen lukija ankara,
Kuin eivät kelpaa sadut eikä jututkaan!
Varo kovin kova olemastas kirjoille,
Etteivät kovempaa sull' saattais' vastusta. 25
Tä niille olkoon, joita kaikki inhottaa,
Ja luulo-viisaat taivastakin moittivat.
Satu 8.
Parjaaja parjaajaa pahemmin puree.
Kyykäärme ja Karrutin.
Joka terävämpää loukkaa terähampaalla,
Hän tietköön tämän tarkottavan häntänsä.
Kuin käärme kerran sepän pajaan pujahti
Ja koki mikä täällä kelpais' ruoaksi,
Niin puri karrutinta; tämä jäykästi: 5
Minuako, hullu, hampain koet haavottaa,
Ku kovan raudan kulutankin karruttain.
Satu 9.
Häijy polkee hädästä päästäksensä.
Repo ja Pukki.
Mies viekas suureen vaaraan joskus joutunut
Siitä päästä pyytää toisen sortamallakin.
Kuin huomaamatta kaivoon repo hyppäsi
Ja korkeat partaat hänen syvään sulkivat,
Niin pukki janoissansa sinne juoksahti 5
Ja kysyi: onko vesi raikas, makia
Ja kyllältä? Tuo vilppiänsä virittäin:
Tänn' astu ystäväni, vesi niin makia
Ett'en mä täältä malta lähteänikään.
Niin partaleuka meni: kohta reponen 10
Kaivosta pääsi pitkäin sarvein nojalla
Ja jätti pukin suljettuna kaivohon.