Pahain antimet ovat pahan luuloiset.
Uskollinen Koira.
Yhtäkkii antelias on kouhoill' kehuksi,
Vaan järkevälle turhaan jakaa juonia.
Kuin öinen varas pisti leipää koiralle,
Jos, kokein, muka saisi lahjall' leppymään;
Niin koira: koet konna suuni sulkea, 5
Ett'en mä talon puolest' haukkuis'; petytpä;
Sill' äkki anteliaisuus vaatii varomaan,
Ett'et sä hyötyis' huolettomuudestani.
Satu 26.
Ei valtavain kanssa kilpaan.
Sammakko ja Härkä.
Rinnalle rikkaan köyhä pyrkien häviää.
Kuin muinain sammakko näki härän niityllä
Ja kadeksei niin suurta hänen kokoa;
Niin täyteen puhalsi hän ryppy-nahkansa,
Sikiöiltä kysyin, eikö ollut paksumpi 5
Kun härkä. Nämät kieltää, hän siis uudesti
Viel' lujemmin pingotti pintansa kysyin:
Nyt kumpi voitti? vielä härkä, sanoivat.
Vihassa viimein tahtoi vielä vahvemmin
Pintansa paisuttaa, vaan raukka repesi. 10
Satu 27.
Turhaan viisaalle verkkoa virität.
Koira ja Krokodiili.
Ne, jotka kavaloivat miestä viisasta,
Ne tekee turhaa, saavat naurun palkaksi.
Sanotaan koirain juosten juovan Niilistä,
Etteivät krokodiilit heitä kiinni sais'.
Niin krokodiili koiraa, joka juosten joi, 5
Puhuttel': latki mieltäs myöden viekkaammin
Ja tännenmäksi tule, älä kavaluutt'
Ollenkaan pelkää! Totta kyllä tulisin,
Jollen mä tietäis' lihaani sun himoavan.
Satu 28.
Minlainen teko, senlainen kosto.
Kettu ja Haikara.
Ei ketään loukkaamaan, vaan joka loukannee,
Saa samanlaisen sakon, satu muistuttaa.
Sanotaan ketun kutsunehen haikaran
Pitoihin ensin, panneen lavian latukan,
Ja siihen lientä vetelää, kuta nälissäns 5
Ei tainnut maistaa vieras: sitte haikara
Taas kutsui ketun, kuivaa ruokaa puteliin
Juur' täyteen sulloi, siitä saikin nokalla
Kyll' tarpeeksensa: vieras näki nälkää vain
Ja potun kaulaa turhaan nuoleskella sai. 10
Niin oudon linnun sanotaankin sanoneen:
Jokainen esimerkkiins omaan tytyköön!
Satu 29.
Saita on oma surmaajansa.
Koira, Aarre ja Korpikotka.
Kyll' tämä satu sopii saidoille ja niill',
Kut sääty-hylkyinä rikkaiksi pyrkivät.
Kuin koira kaivoi ihmisluita, aartehen
Hän löysi, rikkonunna rauhan kuolleiden
Hän kostoks' syttyi rikkauden himohon, 5
Juur' sopivaksi rikoksensa palkaksi.
Näin aarteen vartojana unehutti pois
Hän ruokans, kuoli nälkään. Kotkan sanotaan
Sen nähdessänsä totisesti sanoneen:
Kyll' syystä koira parka makaat raatona, 10
Kuin rikastua pyysit valtain rinnalle,
Syntynyt kadulla, tunkiolla kasvanut.
Satu 30.
Älä ylhäisönäkään katso huonoa ylön!
Repo ja Kokko.
Syy ylhäistenkin alhaisii on pelätä,
Sill' koston kyllä keksii nero sukkela.
Kuin kokko kerran ketun pojat pesäänsä
Kanteli pojillensa raadeltaviksi;
Niin emä perässänsä juoksi rukoillen, 5
Ett' tätä haikeutt' kurjalle ei tekisi.
Tuo pilkkasi vain pesäpaikkans turvissa.
Mutt' repo sieppas' soiton paimentulesta
Ja teki reiskan ympärille koko puun,
Näin kostaaksensa vihollisen verellä. 10
Niin kokko, perilliset pelastaaksensa,
Rukoillen viepi revoll' sikiön terveenä.
Satu 31.
Kuin tyhmä toista pilkkaa, niin pian saapi vahingon.
Aasi pilkkaa metsäkarjua.
Kuin aasi kerran metsäkarjua kohtasi,
Niin sanoi: terve veli! tuopa närkästyi
Ja hyljäs' kunnian, kysyin, miksi valehtel'.
Niin aasi laski suorons: jollet vertanais
Mua pidä, sanoi, on tuo kärsäis kaltainen. 5
Jo karju aikoi jalon koston tehdänsä,
Mutt' laski vihans: huokea kyll' ois kostaani,
Hän sanoi, vaan en huoli hylkyyn koskea.
Satu 32.
Kansakunnan vaivat koskevat alamaisia.
Sammakot kuin pelkäävät härkäin taistelua.
On alhaisilla vaivaa valtain riidoista.
Sammakko suossa näki härät kuokkivan;
Voi, sanoi, kuinka suuri meille surkeus
On tuleva; ja toinen kysyi, miksi niin,
Kosk' härät karjan vallasta vain taistelee 5
Juur' keskenänsä, muutoin kaukan' elävät
Ja ovat eri luontoiset ja laatuiset.
Mutt' joku laidun-vallastansa sortunut
On valmis suossa piilopaikkaa hakemaan
Ja meitä kovill' sorkillansa sotkemaan: 10
Näin meidän henkeen koskee heidän riitansa.
Satu 33.
Katso eteesi keneen luotat.
Poutahavukka ja Kyhkyiset.
Se, joka häijyn huomaan itsens uskonee,
Hän avun siaan saapi surman surkian.
Kuin lennollansa kiiruisella kyhkyiset
Henkensä usein pelastivat haukalta;
Niin neuvokeinon rosvo väänsi vilpiksi, 5
Ja petti turvattomat kavaluudella:
Miks' elämänne hätäillessä vietätte?
Tehkää mä kuninkaaksi, liitto lyökämme,
Kyllä mä teidät vääryydestä varjelen.
Tuot' uskoen valtaan antauvat havukan, 10
Ku, vallan saanunn', alkoi sitä harjottaa
Heit' yksitellen järjestänsä repien.
Niin jäänyt sanoi: Syystä meitä surmataan.
Toinen Kirja.
Esitys:
Aisoopon tapa osotteilla neuvoa,
Eikä hän muuta tarinoilla tarkoita,
Kun erhetyksii ojennella ihmisten
Ja ahkerasti teroitella neroa.
Mikä siis vainkin lienee jutun aineena, 5
Kuin suotuinen vain kuulla, totta tarkottaa,
Se arvon antaa, eikä nimi tekijän.
Myös vanhan minä tapaa seuraan huolella,
Vaan mieli tehnee jotain väliin pistämään
Tai jospa huviks' jonkun sanan muuttamaan, 10
Sen pyydän lukijani suomaan hyväksi.
Niin lyhyys tulee sulle suosion maksamaan:
Mutt' ett'ei ikävyyttäis' tarjosanani,
Niin neuvokaamme himoavalta kieltämään
Ja tarjoillaan ujoille, kut' ei pyytäneet. 15
Satu 1.
Saapi siivous palkinnonkin.
Mulli, Leijona ja Rosvo.
Kuin leijo seisoi mullin päällä kaadetun,
Niin tuli rosvokin osaansa tahtomaan;
Kyll', sanoi, antaisin jollet ois oppinut
Its' ottamaan, pois konna! Sattui tulemaan
Juur' samaan paikkaan siivo matkamies, 5
Ku pedon nähtyänsä kohta pakeni.
Niin lempiästi lausui tälle: rohkene!
Tul' ota osa, jonka sinun siivolles
Mä määrään: selkäpalan sitte jakaili
Ja meni metsän luokse päästäin ihmisen. 10
Kyll' esimerkki kaunis on ja kiitetty,
Mutt' ahne nähdään rikkaan', ujo köyhänä.
Satu 2.
Kaltaisensa kunkin kaunis.
Ämmä ja Tyttö Miehen kaltaisina.
Niin näinkin miehet vaimoväeltä kiskotaan,
On syynä rakkaus, sen näyttää satumme.
Mies keski-ikäisenä ämmään rakastui,
Ku peitti ikäns kauniill' helleydellä;
Mutt' kaunis tyttö myöskin veti sydäntä. 5
Kuin kumpikin hänt' tahtoi kaltaiseksensa,
Alkoivat kilvan hivuksia nykkiä,
Ja mies, ku luuli häntäns kaunistettavan,
Yhtäkkiä oli paljaspää; sill' juurittain
Oil tyttö harmaat nykkin', akka mustavat. 10
Satu 3.
Rankaisemattomuus on kehoitus pahuuteen.
Mies ja Koira.
Mies, haavoitettu kiukkuiselta koiralta,
Viel' antoi leipäpalan, vereen kastetun,
Kun kuullut oli hyväks' haavan paranteeks'.
Aisoopo sanoi: älä koirajoukossa
Näin lahjo, ettei meitä elävänä söis', 5
Kuin näkevät työn pahan palkittavan näin.
Kuin häijy hyötyy, moni kiihtyy häijyyteen.
Satu 4.
Kavala kylvää kurjuutta.
Kotka, Kissa ja Metsäsika.
Ylimmäks' tammeen kokko tehnyt pesänsä:
Ja kissa kolon keskipuussa valinnut:
Maan kyntäjä metsäsika juurell' poikinut.
Tään sattumaisen kissa yhdess' asunnon
Sai kavalalla pahuudella häviämään. 5
Hän kiipee linnun pesään, sanoo: häviö
Jo sulle lähestyy ja mulle vaivaisell',
Kuin nähnet joka päivä maata kyntävän
Tuon viekkaan metsäsian tammee kaataaksens,
Näin maassa sikiömme surmataksensa. 10
Näin tämän pelkoon saanut, mielen häirinnyt,
Hän sian harjakkaan sitt' astuu asuntoon,
Nyt sikiös, sanoo, suuress' ovat vaarassa;
Niin pian kuin sa ruokaa lähdet hakemaan,
On kokko valmis porsaitasi ottamaan. 15
Näin pelkoon saattanunna paikan tämänkin,
Hän kavalasti kätkeysi koloonsa,
Mutt' yöllä hiipei käpälällä kepeäll',
Söi mahan täyteen, sai myös sikiöllensä,
Ja teeskennellen pelkäävänsä makasi 20
Hän kaiket päivät. Kotka peläten jo puun
Kaatuvan, näki nälkää, istui oksalla.
Mutt' sika surmaa peläten oil kuopassans.
Sanalla sanoin: nälkään kuolivat poikinens
Runsaaksi kissan poikinensa ravinnoks'. 25
Kuin paljon pahaa kaksikieli matkaan saa,
On hetas-uskoisille muistutukseksi.
Satu 5.
Kohtuus hyvä kaikissa.
Keisari Passarillensa.
On ilvehtijäin joukko suuri Roomassa,
Jotk' turhaan paljon puuhailevat laiskoina
Ja joutavina hätyröivät läähöttäin
Itsillens vaivaksi ja muille kiusaksi.
Näit' olis' tarves voimaa myöden ojentaa 5
Juur' tosi-jutull': vaivan maksaa kuullella.
Keisar Tiberius Neapolin matkalla
Kuin tullut oli moisioonsa Miseeniin,
Lukullo jonka muinain tehnyt vuorelle,
Kuhunka meri näkyy puolin molemmin. 10
Siell' eräs ylössonnustettu passari,
Jonk' hieno palttinainen riippui ihokas
Hartioilta, kaunis roikkuvilla heltuilla,
Herransa käyskellessä kukkatarhassa,
Hän alkoi puisell' viskimellä tuoksuttaa 15
Tuo tulikuumaa multaa, kehuin tointansa,
Vaan häpiäksi naurettiin; siit' pujahti
Edellä puistoon tuoksuansa asettaan.
Nyt Keisar tunsi miehen, ymmärs' asian.
Hoi! Keisar huusi; tämä juoksi hypäten 20
Jo toivoin jotain erihyvää saavansa,
Ja varman lahjan ilossakin hilpeä.
Niin Suurivalta naureskellen lauseli:
Et paljoo tehnyt, turhaan meni puuhasi,
Viel' vapaun anto meillä maksaa enemmän. 25
Satu 6.
Kuin juoni valtaa puollustaa,
Kenpä käsistä pääsee.
Kokko, Vares ja Kilpikonna.
Ei väkivaltaa vastaan kestä varustus;
Jos vielä lisäks' tulee häijy kavaluus,
Niin häijyys voiman kanssa vahvan hävittää.
Kuin kokko kilpikonnan korkealle vei
Ja tämä itsens kätki luiseen koppaansa, 5
Eik' häntä käynyt kätkössänsä loukata,
Niin vares, ilman lintu, lensi likelle:
Kyll' kauniin, sanoi, kaapann' olet otuksen,
Mutt' jollen neuvo, miten siitä muonan saat,
Niin turhaan raskaall' taakallas suas rasitat. 10
Kuin osan lupas', neuvoi kokon nousemaan
Ain' taivasalle, pudottamaan kallioon
Ja kuoren särjettyä syömään saaliinsa.
Sanoihin suostunut kokko neuvoo totteli,
Sai itse, antoi neuvojalle aterian. 15
Näin luonnon lahjallakin varustettuna
Hän kahden konnan kurilla surki surmattiin.
Satu 7.
Rikkailla on enempi pelkäämistä.
Muulit ja Rosvot.
Kaks' muulia vaelsi taakall' kuormitettuina;
Näist' yksi kantoi täysiä rahakopsia,
Ja toinen turpioita ohrasäkkejä.
Tuo rikas-kuormainen hän päänsä pystyssä
Heleästi helisteli kaula-tiukua, 5
Mutt' hiljaa kuljeskelee toinen kumppani.
Yhtäkkiä väijyksistä rosvot hyökkäävät
Ja tappelussa muuliakin leikkelee,
Pois ottain rahat, jättäin halvat ohraset.
Kuin rosvottu siis kovaa itki onneans, 10
Niin toinen: iloinen kain ylenkatseesta
Mä oon, en mitään hukann' enkä haavaa saann'.
Tuo näyttää turvalliseks' köyhän kohtuuden
Ja rikkauden monta tuskaa tuottavan.
Satu 8.
Enemmän nähnet omillasi kun muiden silmillä.
Peura ja Härät.
Kuin peura paennunna metsän piiloista
Pois päästäksensä metsämiesten taposta,
Hän peloissansa juoksi taloon lähimpään
Ja kätkeysi avonaiseen navettoon.
Niin lymyvälle härkä: mitäs täällä teet, 5
Kuin, raukka, ehdoll' olet juossut kuolemaan,
Ja ihmiskaton alle uskoit henkesi?
Rukoillen tämä sanoi: te vain säästäkää,
Mä pian, kohta lähden tilan saatua.
Jo päivän perästä yön vuoro tuleepi 10
Ja härkäpoika rehun tuo, ei huomaakkaan.
Työmiehet kaikki käyvät edestakasin,
Ei kukaan äkkää; käypi voutikin
Ei hänkään tiedä mitään. Otus ilolla
Jo alkoi kiittelemään siivon härkiä, 15
Kut suojaa soivat hälle hädän aikana.
Yks' vastasi: sun kyllä suomme säilyvän,
Vaan jos hän tulee, jolla sata silmää on,
Niin henkesi juur' suuressa on vaarassa.
Täll' aikaa isäntä tuil ehtoolliselta 20
Ja nähtyänsä härät huono-korjussa
Käy soimen luo: miks' tässä vähä rehua?
Kuss' alus-oljet? Hämmähäkin verkotkin
Sais' ottaa pois. Näin järjestänsä katsellen
Hän myöskin näkee peuran sarvet korkeat 25
Ja käskee kokoon palkolliset tappamaan,
Ja otti saaliin. Tämä satu sanoopi
Isännän parain asiansa näkevän.
Päätös.
Kateus kunnian kumppani.
Aisoopos Atheenissa kunnia-patsaalla
Palkittiin, orja korotettiin kunniaan,
Osottain kunnian kaikill' tarjon' olevan,
Eik' sukuu seuraavan, vaan töitä jaloja.
Kosk' ennätt' ennen, etten joutun' ensimmäks', 5
Niin koen laittaa ett'ei hän jäis' yksinäns:
Eik' tämä ole kateus, vaan kilvan työ.
Jos Latinaiset sukoilevat työtäni,
Niin heill' on lisää Helleenien rinnalle.
Jos pahansuoma vielä polkee vaivaani, 10
Niin ei hän sorra tietoani ansion.
Jos kirjaiseni sunkin korviis kuulunee
Ja mieles' huomaa sopiviksi satuni,
Niin ilo kyllin palkitseepi vaivani.
Jos niille yliviisaaks' näkyy tekoni, 15
Joit' nurjamielin luonto saatti elämään,
Jotk' eivät voi, kun parempia parjata;
Niin kovan onnen kärsin mielell' lujalla,
Siks' kuin he saavat tyhmyyttänsä hävetä.
Kolmas Kirja.
Esitys Eytycholle.
Jos haluttaa sun lukea Phaidron kirjoja,
Niin, Eytycho, sun täytyy olla joutilas,
Ett' vapaa mieli tarkoituksen käsittää.
Mutt', sanot, nerosi sen ei ol' arvoinen
Että mä siihen rahdun aikaa hukkaisin. 5
Siis ei oo syytä siihen käsin koskea,
Ku ei näy toimitäysiin korviin sopivan.
Mutt' ehkä sanot: tulee joutopäiviä,
Kut minun huoletonna käskee lukemaan.
Luetko, veikko, ennen huonojakin loruja 10
Kuin pidät huolta talouden tarpeista,
Ja käytät aikas' tutuill', huvitat emäntääs,
Mieltäsi huvittahi, ruumista levähtäin,
Vahvistuakses tavallisiin toimihin?
Mutt' muuttaa täytyy toimesi ja elosi, 15
Jos mielit yli Tiedotarten kynnyksen.
Myös minä, saatu Laulutarten vuorella,
Kussa Muistotar sai jyristäjäll' Ukolle
Kerralla yhdeksällä parven taitoisen,
Vaikk' melkein keskell' opistoa syntynyt 20
Ja kaiken omaisuuden halun hylännyt
Viel' kehuttuna eloni tähän käyttänyt,
Kuitenkin tuskin tähän joukkoon otetaan.
Sen kuinka käyvän luulet, joka tavaraa
Ain' kokoon saada pyytää valppaudella 25
Ja pitää voiton tietoa etuisempana?
Mutt' käynee miten tahtoo (sanoi Sinonkin,
Kuin vietiin nähtäville Troian kuninkaan);
Niin kolmannenkin viel' Aisoopon tavalla
Mä kirjan sinullesi kunniaksi teen. 30
Ja iloitsen jos lukenet; vaan jospa et,
Niin jälkeentulevaiset saavat hupia.
Nyt sitte satukeinon alku lyhysti
On sanottava. Orjuus tuohon ompi syy,
Kuin mieltänsä ei suoraan sanoa tohtinut, 35
Niin käänsi ajatukset jouto-jutuksi
Ja pisti moitteet näppärästi naljaksi,
Nyt hänen polkuansa olen tehnyt tien
Ja ajatellut enemmän kun jättikään,
Omiini tuskiin muutamia sovittain. 40
Joskapa syyttäjäni muu Seiaanolla
Ja toinen todistaja, toinen tuomari,
Niin myöntäisin kaikk' ansainneeni vaivani,
En näillä kokis' lievitellä tuskaani.
Vaan jospa joku erhettynee luuloissans 45
Ja ottaa itsellens kaikille sanotun,
Niin hullusti hän paljastaapi tuntonsa:
Suokoon, mä pyydän, sittekin mull' anteeksi,
Sill' aikomus ei merkitellä yksittäin,
Vaan kaiken ihmiselon tavat osottaa. 50
Kyll' joku sanoo kovan asian alkaneen'.
Jos Phryx Aisoopos, Anacharsis Skytalain'
On nerollansa saanut iku-kunnian;
Niin Helleenistä kirjaisuutta likempi,
Minä isäin kunnian mitenkä tuhlaisin? 55
Kuin Thraakeillakin vanhat olleet veisaajat,
Apollo Linon vanhin, Laulutar Orpheon,
Joka soitoll' siirsi kivet, kesytti villiköt
Ja Hebrin rapiat virrat lumosi viipymään.
Siis kateus kauvas; älä turhaan huokaile, 60
Kosk' kauniin ansainnunna olen kunnian.
Sun saatuani lukemaan, vielä pyytelen
Sä vakuudellais että minua puollustat.
Satu 1.
Hyvät hyvän jäännöksetkin.
Ämmä tyhjälle Savi-astialle.
Kuin ämmä näki tyhjäks' juodun astian,
Falerni-viinin jäännöksiltä haisevan,
Ku haju makiana kauvas leveni,
Niin täysin sitä sieraminsa vetäen:
O, sulo henki! mitä lienee ollutkaan 5
Täss' ennen hyvää, tämmöiset kuin jäännökset?
Tä kuhun koskee, arvaa minun tunteva.
Satu 2.
Hyvintekijän käy hyvin.
Pantteri ja Paimenet.
Ylönkatsotuiltakin saa kukin palkkansa.
Pantteri kuoppaan muinain joutui varoton,
Tuon näki paimenjoukko; toiset seipäillä
Ja toiset rasittivat kivillä, ja muut
Vain surkutellen luulivat sen kuolevan 5
Jo loukkaamattakin, ja leipää antoivat.
Yön tullessa he surutonna menivät
Kotiinsa, luullen kuolleena sen löytäväns.
Mutt' tämä, lepäämällä voimiin taipunut,
Juur' pika hyppäämällä pääsi kuopasta 10
Ja kiirukäpälällä juoksi pesäänsä.
Mutt' päivän jonkun perästä hän syöksäsi
Taas edes, kaasi karjan, tappoi paimenet,
Hävittäin kaikki hirmuisella kiukulla.
Niin nekin pelkäämään, kut olivat säästäneet, 15
Ei huolein hukasta, kuin henki säilyisi.
Mutt' peto: kyllä muistan kivittäjäni
Ja leivän antajat; te älkää pelätkö!
Vain niitä vihaan, jotka ovat loukanneet.
Satu 3.
Taito luuloa parempi.
Aisoopos ja Maamies.
Mies taitava on poppamiestä parempi,
Niin sanotaan, vaan syytä eipä sanota,
Se saadaan nähdä vasta mun jutustani.
Eräälle karjarikkaall' lampaat vuoneivat
Karitsoi' ihmispäisiä: kummaa peläten 5
Hän juoksi huolen neuvoa poppamiehiltä.
Yks' vastas', isännän koskevan henkeä,
Ja vaaran poistettavan paistin-uhrilla.
Jo toinen tiesi lauleskella emännän
Nuon synnyttävän hälle lapsipuolia, 10
Kun sovinnoksi juhla-uhri tarvitaan.
Ja monta muuta, kaikki eritavalla,
Vain lisäilevät huolta miehen huoleisen.
Aisoopos yksin äijä varsin nerokas,
Ku luonnon salaisuudet tarkoin ymmärsi: 15
Mies parka, välttääksesi näitä kummia
Niin riennä, sanoi, paimenesi naittamaan.
Satu 4.
Katso miehen neroa, älä muotoa.
Teurastaja ja Apinia.
Luo teurastajan tullut särvin-ostaja
Sai nähdä apinian ruokain rinnall' rippuvan.
Tuo miltä maistuu? Myyjä vastas' pilkaten:
Mimmoinen pää, semmoinen on myös makukin.
Tuon ennen pilkaks' näen kun todeks' sanotun, 5
Useinpa kauniimmia nähnyt häijyimmiks',
Ja monta rumaa sydämestä paraimmaks'?