Vältä valtavaisten kumppanuutta.
Lehmä ja Vuohi, Lammas ja Leijona.
Ei vakaa valtavaisten kanssa kumppanuus,
Sen todeks' osottaapi tämä tarina.
Kuin lehmä ja vuohi ja lammas väärän kärsivä
Leijoonan kanssa seurustivat korvessa,
Ja saatu oli hirvi hirmu lihava; 5
Niin leijo sanoi heille, osain tehtyä:
Mun ensimäinen vuoksi leijon nimeni;
Antakaa toinen uroollisuudestani;
Mun voiman vuoksi kolmas ompi omani,
Ja kovin käy jos joku koskee neljänteen. 10
Näin kaiken saaliin piti väkivallalla.
Satu 6.
Lurjukset lurjusten sikiötkin.
Sammakot Auringolle.
Häät herkulliset varkaan näki läheisen
Aisoopos, siitä kohta läksi lausumaan:
Kuin kerran aurinkokin aikoi naimiseen,
Niin sammakoilta parku pääsi pilvihin,
Ja parkumasta liikkui pilvein haltia 5
Ja kysyi syytä: vastas' allikon asukas:
Jo yksin polttaa kuivaks' kaikki lammikot
Ja saattaa kurjat kuivuudella kuolemaan;
Voi mikä surma! saisi vielä sikiön!
Satu 7.
Tyhmäin kunnia on mitätön.
Repo valenaaman nähdessä.
Sai kettu kerran valenaaman näkemään;
Voi, huusi, miten pulskea muoto aivuton!
Sanottu niille, joille paljaan kunnian
On onni lahjottanut, taidon kieltänyt.
Satu 8.
Ei hyvä häijyä auttaa.
Susi ja Kurki.
Se, joka työnsä palkkaa pahoilt' anonee,
Hän pettyy: ensin, auttain kelvottomia;
Ja sitte, kuin on paha päästä pulasta.
Luu hukan kurkkuun nielless' oli tarttunut;
Ja tuska pani, suuren palkan ehdolla, 5
Jokaista tuskan apuun houkuttelemaan.
Ja viimein saikin kurjen varsin valalla
Kurkkunsa pitkän pistämällä kitahan
Luun oman hengen vaarallansa vetämään.
Työn tehtyä, kuin kurki pyysi palkkaansa; 10
Niin vastas': kiitä kuin sait pääsi suustani
Viel' eheänä; siin' on palkkaa kylläksi.
Satu 9.
Älä huoli hätäynnyttä pilkata!
Varpuinen ja Jänes.
Its' olla huoleton ja toista pitittää
On hullun tapa, värsyseni opettaa.
Kourissa kokon valittavaa jänestä
Varpuinen torui: kussa pitkät potkusi
Ja nopsat jalkas, missä ne nyt viipyivät? 5
Näin laruttavan havukka yhtäkkiä
Löi, turhaan kyllä kuikuttavan kuoliaks'.
Niin puolikuollut jänes tuonen tuskassa:
Kyll' äsken huoletonna minua pititit,
Jo tuli sama kova onni kotihin. 10
Satu 10.
Ei valettelijaa totta puhuessakaan uskota.
Susi ja Repo, tuomarina Apinia.
Ken kerran petturiksi ilkeäks' tiedetään,
Hänt' eipä uskota, puhuessa tottakin:
Aisoopos todistaa lyhyellä sadulla.
Kuin susi syytti repoa varkaudesta,
Ja kettu kielsi ryhtyneensä ollenkaan; 5
Apinia istui riitaa ratkaisemahan.
Kuin kumpikin oil asiansa ajanut,
Niin julisti Apinia tämän tuomion:
Et sinä kadottaneen näy, kuta kaipailet;
Sun uskon salaa siepanneen, kuta kieltelet. 10
Satu 11.
Nauruttaa kunnottoman kerskaus.
Aasi ja Leijona metsän ajossa.
Kuin kunnotonkin kerskaa jalotöistänsä,
Kyll' oudot uskottaa, tutuill' on nauruksi.
Kuin leijo aasin avull' aikoi metsistell';
Hän peitti hänen pensastoon ja neuvoili,
Ett' otuksia äänell' tavattomalla 5
Peljättäis' karkuun, its' hän kiinni ottaisi;
Niin tämä korvat pystyyn äkki kiljasi
Voimaansa myöden, saikin siten otukset
Äänellä uusihirmuisella liikkeelle
Ja polkujansa pakenemaan tuttuja. 10
Kuin leijo, väsynynnä teurastamasta,
Pois käski aasin, käski vaiketa, niin hän,
Röykästyneenä, kysyi äänens' ankaruutt'.
Jo verraton, jos minäin en ois tuntenut
Sun sydäntäs ja sukuas, oisin hätäillyt. 15
Satu 12.
Usein hyödyllisintä hylkynä pidetään.
Peura lähteellä (hetteellä).
Useinkin hyödyllisint' ylön katsotaan
Ja turhaa kehutaan; sen näyttää satuni.
Kuin peura juotuansa seisoi lähteellä
Ja veden päällä näki kauniin kuvansa;
Hän ihmetellen kehuu haara-sarveja 5
Ja moittii sääriänsä sangen hoikkia.
Mutt' äkki pelko metsämiesten äänistä
Jo saatti hänen ketoo kipakoitsemaan;
Näin koirat jätti pian: pääsi metsähän;
Mutt' täällä sarvet tekivätkin vastuksen, 10
Ja koirain hampaat hirmuisesti purivat.
Niin kuollessansa sanotaan hän sanoneen:
Voi, minä vaivainen, kuin vasta havaitsen,
Ne hyödyttäneen, joita pidin huonona;
Ne turman tuottaneen, kuin kouho kehusin. 15
Satu 13.
Kehuja kavalin kaikista.
Repo ja Kaarne.
Ken kehumista pyytää sulo sanoilla,
Hän usein pettyy häpiään ja vahinkoon.
Kuin kaarne juuston akkunalta näppäsi
Ja lensi syömään pitkään puuhun metsässä;
Niin repo näki sen ja alkoi kehua: 5
Oi kuinka suloisesti sulkas kiiltävät,
Kuink' ompi kaunis kasvantos ja katsantos,
Jos ääni ois sen vertainen, niin linnuista
Sä oisit ensimäinen. Tämä raakkumaan
Ja äänens suloisuutta hullu näyttämään. 10
Mutt' avattua nokan juusto putosi
Kun kettu kavala sieppas' haluhampaalla.
Näin näkyy miten arvoinen on ymmärrys,
Ja viisaus voittaa voimat varsin vahvatkin.
Satu 14.
Vahingoksensa joku vihollistans auttaa.
Mies ja Puut.
Ne hukkuvat, jotk' vihollistans auttavat.
Mies, kirveen tehtyä, läksi puilta pyytämään,
Ett' antaisivat varren puusta lujasta.
Jokainen käski antaa metsä-öljypuun.
Hän lahjan otti, teki varren, sovitti 5
Kirveesen, kaasi sitte suuret tammetkin,
Ja valikoitsi mieltä myöden. Saarnelle
Sitt' tammi sanoi: syystä meitä hakataan.
Satu 15.
Kyllä viisas keinon keksii.
Sukkela Vares.
Janoinen vares savipataa läheni,
Ku vettä puolellansa; koki kumota;
Vaan lujana kuin seisoi, tämä kivejä
Pudotti pataan, joiden paljouudella
Sai veden nousemaan ja janon sammutti. 5
Se tästä näkyy, mitä nero aikaan saa:
Miehuutta etuisempi ain' on viisaus.
Satu 16.
Joukon luulo usein pettyy.
Suutarista Parantajaksi.
Kuin kelvottomuutensa vuoksi suutari
Juur' alkoi nälkään nääntyä, niin rupesi
Hän piilo-paikass' parannetta tekemään,
Ja myymään pettäin myrkkyvasteen nimellä.
Jo huutoon tullut, rikastunut sairastui. 5
Niin tuli kuningaskin tätä tutkimaan:
Sai pikarihin tätä myrkyvastetta
Ja vettä, oli myrkkyä panevanansa,
Niin käski juoda suuren palkan ehdolla.
Mutt' kuollon pelossansa konna tunnusti, 10
Ei taitavansa parantajan oppia,
Vaan joukon hulluudesta saaneen huutonsa.
Niin kuningas käsketti kansan kokohon:
Voi, kuinka hulluiks' teitänne te luulette,
Kuin tämän haltuun uskallatte hengenne 15
Joll' jalkojansa kengittää ei uskottu!
Nyt tämä niille todell' olkoon sanottu,
Juur' joiden hulluus hävyttömii hyödyttää.
Satu 17.
Ei haltian tavat köyhään koske.
Aasi vanhalle paimenellensa.
Kuin kansakunta hallitusta muuttanee,
Ei köyhäin onni muutu valtiaan tavoista;
Sen todistaapi tämä lyhy tarina.
Aasia niityll' äijä syötti pelkuri:
Hän vihollisten äänist' äkki peljästyi 5
Ja käski pakoon ettei kiinni saataisi;
Mutt' tämä laiska kysyi: muka luuletko
Voittajan kahdet satulat mulle panevan?
En, sanoi äijä. Mitäs siis mun väliä
Ketä palvelen, kuin kannan kannettavani? 10
Satu 18.
Vältä vilpillistä takausta.
Lammas, Peura ja Susi.
Joka lainaa pyytää vilppi-takauksella,
Ei selvittää, vaan vahinkoa virittää.
Lampaalta Peura pyysi mittaa nisuja,
Ja takaus susi: peljäten vain vilppiä:
Tuo hukka raatelee ja pötkii kohta pois, 5
Sä juokset lentäin poijes kaikkein paikoilta;
Kussa ma teidät löydän makso-päivänä?
Satu 19.
Konnalle konnan palkka.
Lammas, Koira ja Susi.
Ainakin konna pahuutensa palkan saa.
Kuin väärää velkaa koira velkoi lampaalta
Ja väitti leivän antaneensa velaksi,
Niin hukka todistajana: ei kyll' yhdessä,
Vaan totta kyllä kymmenenkin velkaa on. 5
Niin lammas tuomittiin valalla väärällä,
Ja maksoi kuta hän ei velkaa ollutkaan.
Sitt' jonkun päivän peräst' äkkäs' kuopassa
Makaavan hukan: saitpa valeen palkkasi!
Satu 20.
Jokainen pelkää paikkaa kussa loukattiin.
Vaimo Synnytys-vaivassa.
Ei kukaan mielellänsä paikkaan loukkaavaan.
Synnytys-hetkenä, kuukautten perästä,
Makaili vaimo maassa valittain vaivojans;
Mies kehotteli nousemahan vuoteelle,
Huokeempi kussa päästä luonnon kuormasta; 5
Ei, sanoi, luottavansa, sillä sialla
Vaivansa päättyvän, kuss' ensin aljettiin.
Satu 21.
Älä päästä pahaa paikoillesi.
Penikoiva koira.
Ihmisen pahan makioissa sanoissa
On vilppi, kuta opetetaan välttämään.
Muinainen tiine koira pyysi toiselta,
Jos saisi penikkansa hänen pesäänsä;
Sen mielellänsä sai; vaan sitte takasin 5
Kuin tahtoi, vielä vähää aikaa rukoili,
Ett' penikatkin vähän vahvistuisivat.
Jo ajan kuluttua kysyi kiivaammin
Pesäänsä: -- Minun ja mun kaiken joukkoni
Jos voinet ajaa poijes, lähden, muutoin en. 10
Satu 22.
Tyhmyys usein tuottaa turmion.
Nälkäiset Koirat.
Ei tyhmä toimi ollenkaan ol' avuksi,
Vaan usein vetää vaivaisia vahinkoon.
Nähdessä vuodan, koirat, veden pohjassa,
He sitä syödä saadaksensa alkoivat
Vähentää vettä juoden, mutta repesivät. 5
Ja kuolivat siis ennen saaliin saatua.
Satu 23.
Onneton on kunnottomimmankin pilkkana.
Vanha Leijona, Metsäkarju, Härkä ja Aasi.
Se, joka hyvän arvonsa on hukannut,
On hädässänsä huonojenkin pilkkana.
Vuosista väsynynnä voiman puutteessa
Kuin leijo makais, vetäin henkee viimeistä,
Niin tuli metsäkarju leisku-hampailla 5
Ja niillä iski, kostain vanhaa vääryyttä:
Niin kohta härkä pisti, viha-sarvilla
Vihatun raadon läpi. Aasi nähdessä
Näin kostamatta petoo loukattavan, hän
Potkasi otsan paljaaks'; tämä kuollessans: 10
Kyll' katkeraa oil jaloin kovuutt' kärsiä,
Mutt' sinun ilkeyttäs, luonnon häväistys,
Kuin täytyy kestää, kuollo kaksinkertainen.
Satu 24.
Se, joka omaks' hyödyksensä toisia hyödyttää,
Hän olkoon kerskaamatta hyväst' työstänsä.
Kärppä ja Mies.
Kuin kiinni saatu kärppä kuollon pelossa
Ja siitä päästäksensä miestä rukoili:
Voi armas! säästä minua, joka hiiristä
Huoneesi perkaan! Sanoi: jopa säästäisin,
Jos mun vain hyödykseni hiiret tappaisit: 5
Mutt' kuin sa tapat saadaksesi jäännökset,
Ja hiiret vallan herkuksesi hotkaiset;
Niin älä mulle kehu ansiotasi.
Näin sanottua koppas' kärpän kuoliaks'.
Ne heillens tämän omistakoot sanotuks', 10
Jotk' oman hyödyn vuoksi toista auttavat
Ja vähää apuu suurill' sanoill' kehuvat.