Johdatus lukemiseen.
Ensimäinen Kirja:
Esitys.
1. Susi ja karitsa.
2. Sammakkoin kuninkaan pyyntö.
3. Ylpeilevä naakka ja riikinkukko.
4. Koira lihaa virran yli viemässä.
5. Lehmä ja Vuohi, Lammas ja Leijona.
6. Sammakot Auringolle.
7. Repo valenaaman nähdessä.
8. Susi ja Kurki.
9. Varpuinen ja Jänes.
10. Susi ja Repo, tuomarina Apinia.
11. Aasi ja Leijona metsän ajossa.
12. Peura lähteellä (hetteellä).
13. Repo ja Kaarne.
14. Mies ja Puut.
15. Sukkela Vares.
16. Suutarista Parantajaksi.
17. Aasi vanhalle paimenellensa.
18. Lammas, Peura ja susi.
19. Lammas, Koira ja Susi.
20. Vaimo synnytys-vaivassa.
21. Penikoiva koira.
22. Nälkäiset Koirat.
23. Vanha Leijona, Metsäkarju, Härkä ja Aasi.
24. Kärppä ja Mies.
25. Uskollinen Koira.
26. Sammakko ja Härkä.
27. Koira ja Krokodiili.
28. Kettu ja Haikara.
29. Koira, Aarre ja Korpikotka.
30. Repo ja Kokko.
31. Aasi pilkkaa metsäkarjua.
32. Sammakot kuin pelkäävät härkäin taistelua.
33. Poutahavukka ja Kyhkyiset.
Toinen Kirja:
Esitys.
1. Mulli, Leijona ja Rosvo.
2. Ämmä ja Tyttö Miehen kultaisina.
3. Mies ja Koira.
4. Kotka, Kissa ja Metsäsika.
5. Keisari Passarillensa.
6. Kokko, Vares ja Kilpikonna.
7. Muulit ja Rosvot.
8. Peura ja Härät.
Päätös.
Kolmas Kirja:
Esitys Eytycholle.
1. Ämmä tyhjälle Savi-astialle.
2. Pantteri ja Paimenet.
3. Aisoopos ja Maamies.
4. Teurastaja ja Apinia.
5. Aisoopos ja Katukonna.
6. Kärpänen ja Muuli.
7. Susi ja Koira.
8. Sisar ja Veli.
9. Sookrates Ystävillensä.
10. Auguston aikainen tapaus.
11. Kuohittu hävyttömälle.
12. Kananpoika Päärlylle.
13. Mesiäisten ja Kimalaisten riita, jonka Vapsainen ratkaisee.
14. Aisoopos lasten askareissa.
15. Karitsa vuohen kasvattina.
16. Heinäsirkka ja Yökkö.
17. Puut Jumalitten huostassa.
18. Riikinkukko Junolle äänestänsä.
19. Aisoopon vastaus Kopsa-suulle.
Kirjottaja Suosittajalle.
Neljäs Kirja:
Esitys Particulolle.
1. Aasi ja Gallit.
2. Phaidros.
3. Repo ja Viinarypäle.
4. Hevoinen ja Metsäkarja.
5. Aisoopos testamentin selittäjänä.
6. Hiirten sota Kärppäin kanssa.
7. Phaidros Aisoopolaisten satujen moittijoille.
8. Kyykäärme ja Karrutin.
9. Repo ja Pukki.
10. Jupiterin laukut.
11. Pyhyyden ryöstäjä eli Varas ja Lyhty.
12. Herkules ja Plutus.
13. Leijo Kuninkaana
(Sadut 14 ja 15 eivät sovi Suomeksi.)
16. Kutut ja Pukit.
17. Laivuri ja Merimiehet.
18. Koirain airuet Jupiterin tykö.
19. Ihminen ja Kyykäärme.
20. Repo ja Lohikäärme.
21. Phaidros Saduistansa.
22. Simoonideen haaksirikko.
23. Vuori synnytys-vaivassa.
24. Viholainen ja Kärpänen.
25. Simoonidees säilytetään jumalilta.
Päätös Particulolle.
Viides kirja:
Esitys.
1. Kuningas Demetrius ja Laulaja Menander.
2. Matkamiehet ja Rosvo.
3. Paljaspää ja Kärpänen.
4. Aasi ja Porsaat.
5. Lipilaari ja Maamies.
6. Paljaspää ja Hivusheitto.
7. Huilunsoittaja Prinsi.
8. Aika.
9. Härkä ja Vasikka.
10. Koira ja Metsämies.
Johdatus Lukemiseen.
Satujen alku on varsin vanha. Niitä tavataan kaikissa kansakunnissa
jo sivistyksen alkeissa, vaikka niitä ei paljosti ole kootuksi
tullut. Vanhin meidän tietoomme saatu kokous on Arabialainen _Viisaan
Lookman'in_ nimellä, jonka arvataan eläneen Kuningas Salomon
aikoina ja olleen ainakin vapaan, jollei peräti kansakuntansa pään
(Emir). Muutoin tiedämme itäisellä maalla vertauksia vahvasti
harjoitettavan; ja vertauksista satuihin ja saduista vertauksiin ei
ole pitkä askel. Mutta erinäisistä, moninaisissa tiloissa erityisiltä
ihmisiltä jutelluista saduista ei tullut Euroopalaisen sivistyksen
alkupesässä mitään kunnollista riviä eli kokousta ennen kun juuri
Atheenin loistavimmana aikana Phrygialainen Aisoopos niitä näkyy
kaikkinaisiin asioihin ja tapauksiin sovittaneen; lienee hänellä
sitte jo kotomaaltansa joku alkuperäinen saturunsaus ollut, taikka
niin nerokas äly, että hän paikalla taisi ajatuksensa satupukuun niin
somasti sovittaa, että hän jutuillansa sai Atheenilaisen, mielen
terävyyttä rakastavaisen, kansan innokkaasti ihastumaan; josta sitte
seurasi että hänen satujansa kokoamalla koottiin.
Miten _Aisoopos_ Atheeniin ja _Phaidros_ Roomaan tullut lienee, siitä
ei näissä saduissa, eikä muutoinkaan, ole mitään vakavaa tietoa;
sillä Franskalaiselta _de la Fontainelta Planudeen_ nimellä kerrottu
juttu Aisoopon elämäkerrasta on enemmän Markolphon tai Ulspeilin
mukainen kun toden näköinen. Kumpikin näkyy vasta nuorella miehen
ijällä kotoa muuttaneen. Lieneekö Aisoopos otettu sodassa, joita
siihen aikaan Vähän Aasian Greikalaiset asukkaat Atheenilaisten
avulla pitivät Persialaisten vallotusvehkeitä vastaan, ja sen
aikaisen tavan mukaan sitte orjana pidetty. Että hän Atheenilaisille
oli hyvin tuttu ja nerostansa kunnioitettu [A. Gellii Noct. Att.
II: 29], se näkyy toisen kirjan päätöksestä. Phaidron tulo Roomaan
on myös tietymätön ja samaten hänen toimituksensa Auguston hovissa.
Jos luulla olisi luvallinen, niin luulisin häntä pidetyn _Lukijana_
(anagnostes), joita sen aikaiset valtavat Roomalaiset pitivät
useampia, ja joiden virka oli huvittaa isäntiänsä ja vieraita aterian
aikana, taikka _kirjottajana_ (librarius), joiden tuli kopioita
kirjoja niistä, kuita isäntä oli käsiinsä saanut. Nimi Phaidros,
loistava, kirkas, lieneekö alkuinen ollut, vaiko vasta orjana
annettu, on myös tietymätön asia.
Muutoin on Phaidron myöhemmästä elämäkerrasta kirjamme
tarkastaja _Christ. Timoth. Dressler_ latinaisessa esipuheessansa
_Teubner_iläiseen ylöspanoon kokenut kaikki koota, mitä hänestä ja
kirjansa vaiheista vainkin vielä ilmiin saada taidetaan [M. Fab.
Quintilianus, Inst. Or. X: 1].
Paitsi näitä tässä suomennettuja viittä kirjaa on mainittu Dressler
saanut kokoon useampia, joita niihin lisänä liittänyt on.
Kirjan kunniaksi sopii tässä sanoa, että latinan kieli siinä on mitä
selvintä, sanarikkaus suuri ja värsy niin huokeasti juokseva, kuin
tänlainen värsy joinkin olla taitaa. Nämä edut, ynnä huvittava aine,
tekevät tämän kirjan hyvin sopivaksi melkein ensimäiseksi latinan
kielen oppikirjaksi.
Värsyjänsä Phaidros kutsuu _Senarii_, kuutoisiksi, kuus-jalkaisiksi
eli kuus-askelisiksi, kuiden askelmat aina olivat _iambit_ (v --),
lyhykäinen eli hieno eli matalempi sanajäsen edellä ja pitempi eli
lujempi perässä, juuri niin kuin astuessa jalan nostaminen vähemmän
kuuluu kun laskeminen.
Tämänlainen värsy kuvataan näin:
näin: z -- v -- v -- v -- v -- v --, ja
luetaan: Jo saat ti hä nen ke too ki pakoit semaan, taikka
latinaksi: Athe nae quum flore rent ae quis le gibus
Procax liber tas ci vita tem mi scuit
Frenum que sol vit pri stinum licen tia.
Hinc con spira tis fa ctio num par tibus,
Arcem tyran nus oc cupa vit Pi sistratus &.
Tässäkin jo näkyy luonnostansa pitkä sanajäsen (syllaba) käytettävän
lyhyen verosta niinkuin: _nae, rent, li, fre ja hinc_ [Systole longam
corripit, at Diastole contra], ja myös kaksi lyhyttä pistettävän yhden
pitkän siaan, niinkuin: _stratus_; mutta useasti pistetään kaksi
syllabaa lyhykäisenkin siaan, niinkuin:
Aeso pus au ctor quam materi am rep perit,
Hanc ego poli vi ver sibus sena riis.
Et quod pruden ti vi tam con silio monet.
Calu mnia ri si quis au tem volu erit,
Quod ar bores loquan tur, non tantum ferae,
Fictis joca ri nos memi nerit fa bulis.
Vielä on kaikessa latinaisessa värsyssä muistettava tämä latinainen
värsy:
_Ecthlipsis_ necat m, _Synaloephe_ vero vocalem, se on: edellisen
sanan päättestä lähtee m ja pääte-äännäin, jos seuraava sana alkaa
ääntäimellä taikka h:lla (kuta Latinalaiset eivät pitäneet kirjaimen
arvoisena, vaan sanoivat: _H magis est aspiratio quam littera_)
niinkuin nähdään ensimäisen Sadun jo toisesta sanasta alkain:
Ad ri v eun dem lupus et a gnus ve nerant,
Siti compul si: supe rior stabat lupus
Longe qu inferi or a gnus. Tunc fauc im proba
Latr in cita tus jur gii caus in tulit.
Qui pos sum, quae so, face re, quod quereris, lupe
Ant hos sex men ses ma l, ait, di xisti mihi
Pater hercu le tuus, inquit, malé dixit mihi.
Näistä halullinen oppilas niin paljon osviitaa saanee, että hän hyvän
opettajan neuvolla asian päälle pääsee.
Ensimäinen Kirja.
Esitys:
Aisoopos isä hyvän aineen keksinyt,
Kun minä kaunistellut kuutos-värsyillä.
Kakskertaisesti kirjaiseni hyödyttää:
Se naurattaa ja neuvoo viisaast' elämään.
Jos jonkun ehkä mieli tekee moittimaan, 5
Puidenkin muka puhuvan ja eläinten,
Niin muistais' meidän tässä tarinoitsevan.
Satu 1.
Usein on huokea syyttömän sortaa.
Susi ja Karitsa.
Luo saman puron suden ynnä karitsan
Tuo jano ajoi; susi seisoi ylinnä
Ja karits' alempana varsin kaukana,
Niin häijy nälkäkurkku riitaa nostamaan:
Minvuoksi juomaveden mulle sekoitat? 5
Peljäten lieminkäinen: miten taitaisin,
Voi susikulta! tuota tehdä? tänne päin
Sun puolestasi mulle juoksee juotava.
Todeksi nähden tiuskas': ennen puolta vuott'
Mua kiroilit: ja lammas parka vastasi: 10
Empämä vielä silloin ollut saatukaan;
Niin isäis sitte minua haukkui kiroten,
Hän ärjäs', häijy, raadellessa syyttömän.
Tä satu niille kirjoitettiin miehille,
Jotk' vale-syillä syyttömiä sortavat. 15
Satu 2.
Vähin vastuksista.
Sammakkoin kuninkaan pyyntö.
Atheenin kukoistaissa hyväin lakien
Suojassa, liika vapaus kansan paisutti
Ja ylimieli särki siteet entiset.
Kuin tästä lahkokunnat nousi vastuksin,
Yksvaltiaana linnan otti Pisistrat. 5
Siis kurjaks' miesten itkellessä orjuutta,
Hän vaikk'ei ollut ankara, vaan vaikea
Kuin oli varsin tottumatta rasitus;
Aisoopos heille tämän sanoi satuisen:
Vapaina allikoissa uiden sammakot 10
Heillensä huutain kuningasta pyysivät,
Vallalla hillitsemään ilkitapoja.
Niin ilmanvalta naurahtaen nakkasi
Vähäisen kartun; vesi siitä roiskahtain
Pelkäämään saatti su'un peri pelkurin. 15
Kuin karttu kauvan uponnunna makasi,
Niin eräs kerran hiljaa nosti päätänsä
Ja tutkei kuningasta, joukon kokosi,
Ku, pääsnyt pelostansa, pani hävynkin
Pois, puusen päällä sitte pahoin hyppeli 20
Ja häpiällä häväistessä riemusi.
Nyt uutta mentiin kuningasta anomaan,
Kosk' ennen annett' aivan oli mitätön.
Niin pani heille käärmeen, terähampaalla
Ku heidät kaikki yksitellen käsitti 25
Turh' oli parkain pako, pelko äänenkin
Sulki. Siis airun lähdettivät kerjäämään
Kurjillen armoa. Vaan ylinen vastasi:
Se hyvä saatunne kosk' eikä kelvannut,
Niin kovaa kärsikää. Siis tekin veikkoset 30
Tätä kärsikäätten, ettei tulis' tuimempi.
Satu 3.
Paras pysyä säädyssänsä.
Ylpeilevä naakka ja riikinkukko.
Ei kerskailemaan toisten loisto-eduista,
Vaan omaan paremmin pukuunsa tytymään,
Aisoopos tällä esimerkill' opettaa.
Turhasta naakka ylpeydestä paisunut
Sai riikinkukon suoltuneita sulkia 5
Kokoon, ja niillä itseänsä koreili:
Sitt' omiansa kaunaten hän yritti
Loistavan riikinkukko-parveen, mutta ne
Pois repeilivät höyhömet ja nokilla
Ajoivat poijes; naakka surkumielellä 10
Näin pyrkii seuraan omain sukulaistensa,
Mutt' näiltä hylky hyljättynä häpesi.
Niin yksi niistä, joita oli kaunannut:
Jos oisit meidän oloihimme tytynyt
Ja omiin luonnon lahjoihin ei suuttunut, 15
Niin et ois tähän häpiäänkään joutunut.
Satu 4.
Ahneus ahneen pettää.
Koira lihaa virran yli viemässä.
Oikein omansa hukkaa toisen pyytävä.
Kuin koira lihaa veden yli uiden vei,
Niin veden kalvossa hän näki kuvansa,
Ja luuli toisen myöskin vievän saalista:
Tuot' anasti, mutt' pettyi ahneudesta 5
Ja päästi ruoan, kun jo piti hampaissa,
Mutt' eipä saanut, kuta ahne himosi.