Suurimpia syitä Suomen kansalle kiittää Luojaa armollisesta
johdatuksesta on se, että me jo näin aikaiseen saimme omistaa
itsellemme kristinuskon puhtaimman muodon. Ainoastaan niiden kansojen
parissa, jotka luopuivat vanhasta, ihmislisäyksillä saastutetusta
uskonnosta, on näet sivistys ja valistus voinut tulla koko kansan, niin
alhaisten kuin ylhäistenkin omaksi. Jumalan puhtaan sanan tunteminen
vaikutti myös osaltaan sen, että kaikki tavat paranivat ja jalostuivat
näiden kansojen parissa. Katolinen usko ei ollut voinut vähääkään
hävittää vanhaa taikauskoa. Samoja loitsurunoja kuin ennenkin
käytettiin yhä edelleen tauteja sekä muita tapaturmia vastaan. Ukon ja
muiden jumalien sijaan oli vain pantu Kristuksen, Maarian sekä pyhäin
miesten nimet. Maariaa esiin. kutsuttiin avuksi lapsensynnytystuskissa.
Pyhä Yrjänä eli Jyry oli jälkimäisen nimensä tähden, joka muistutti
Ukkoa, tullut karjan suojelijaksi. Pyhällä Olavilla näkyy olleen
tekemistä viljan menestyksen ja Pyhällä Katrinalla lampaitten terveyden
kanssa. Pyhät miehet ylimalkaan olivat saaneet entisten maahisten eli
kotihaltiain arvon ja toimet. Kaikkia näitä palveltiin senvuoksi ja
heidän päiviänsä vietettiin suurella juhlallisuudella. Sanalla sanoen
vanha pakanallinen usko oli kansassa katolisella aikakaudella melkein
muuttumatonna pysynyt; ainoastaan nimet olivat osittain tulleet
toisiksi. Kauan, paikoittain meidän aikoihin asti, se on tunnustettava,
oli uudellakin uskolla taistelemista, ennenkuin se sai nämät jäännökset
oikein perinpohjin poistetuiksi.
Ulottuipa meillä uskonpuhdistuksen siunaus vielä paljoa ulommaksikin.
Uskonpuhdistushan laski alun meidän kielemme viljelykselle ja sillä
koroitti sen arvon raakojen nurkkakielien yli, jotka ovat tuomitut
sivistyksen levitessä häviämään. Tämä viljelys, vaikka se kauan aikaa
melkein yksistään pysyi kirkon rajoissa, valmisti kuitenkin kieltämme
siten, että me nyt voimme käyttää sitä valtakielenämme kaikissa
asioissa. Jollei suomea silloin olisi ruvettu kirkoissa käyttämään,
niin ei nykyään voisi olla puhettakaan suomalaisesta kansallisuudesta.
Enin osa kansaamme olisi sulautunut yhteen ruotsalaisten kanssa;
ainoastaan korpien ja rämeitten takana olisivat siellä täällä jotkut
raa'at mökkiläiset pitäneet sen omanansa.
Vielä aikaisemmin olisivat uskonpuhdistuksen siunaustatuottavat
vaikutukset alkaneet meillä ilmaantua, jollei Kustaa kuninkaan ahneus
olisi ollut haittana. Muissa maissa, joissa puhdistettu oppi pääsi
valtaan, käytettiin runsas osa ryöstettyjä kirkonvaroja vanhojen
koulujen ja yliopistojen ylläpitoon, vieläpä uusienkin perustamiseen.
Mutta Ruotsin valtakunnassa kävi toisin. Kustaa Vaasa ei näyttänyt
pitäneen kouluista suurta lukua. Hän antoi Sten Sture vanhemman
perustaman yliopiston Upsalassa jälleen hävitä ja jätti sangen niukasti
varoja kouluille. Niihin ei siis voitu saada kunnon opettajia. Kun
samoihin aikoihin myös papinpalkkoja vähennettiin ja papinarvoa
ylimalkaan halvennettiin, niin oli siitä myös seurauksena, että
rikkaammat, korkeammat säädyt eivät enää, niinkuin muinoin, lähettäneet
poikiansa kouluihin. Oppilaat olivat kaikki köyhiä talonpoikien tai
porvarien lapsia, joilla ei ollut varaa pitkittää opintojansa
ulkomailla. Tapahtui myös yhtenään, että kuningas tai hänen
virkamiehensä väkisen ottivat nuoria teinejä kesken koulunkäyntiä
kirjureikseen, josta syystä eivät alhaisemmatkaan vanhemmat mielellään
tahtoneet lähettää lapsiansa niin turvattomalle, epätietoiselle tielle.
Uskonpuhdistuksen ensimäisinä aikoina joutui siis korkeampi oppi niin
Suomessa kuin Ruotsissakin sangen rappiolle.