vihkiäisjuhla.
H. ROOPE
Mikä se sellainen juhla on?
V. IISAKKI
Ettei vain tule maksamaan sekin!
ENKKELI (Innokkaana).
Niin, kyllä se juhla silloin sopii.
AAPO
Taitaa olla turhaa. Mutta tehköön opettaja, miten tahtoo.
(Kaikki menevät ovesta).
9:s kohtaus.
Iitu, Janne, Fiia, Justus, Miina ja Iiska.
(Kun isännät ovat menneet, vilkaisee Iitu ensin oveen, jättää sitten
astiainpesun ja juoksee ikkunaan. Samalla tulevat Janne, Fiia. Justus
ja Miina sisälle).
JANNE
Joo. Tässä minä seisoin ja kyllä minä niille sanat sanoin. Niin olivat
isännät kuin Kylmä-Santeri kinkerillä, kun minä oikein annoin niiden
kuulla lakia ja evankeliumia.
JUSTUS
Mutta kyllä niitä mahtoi harmittaa se laulukin.
JANNE
No sen tietää, että se harmitti. — Ja kun minä sanoin, että ei sinun
pidä riihtätappavan härjän suuta kiinni sitoman ja työmies on palkkansa
ansainnut, niin opettajankin silmät olivat kuin sarkanapit, kun kuuli
oikein tietomiehen puhuvan.
JUSTUS
No oliko siitä apua?
JANNE (Vakuuttavasti).
Jos sanasta koskaan on apua, niin kyllä siitä nyt oli.
IITU
Mutta minä kuulin, kun opettaja sanoi isännille, että sarvesta härkää
ja että opettaja sitten laittaa sellaiset kalliit vihkimäjuhlat sille
meijerille.
JANNE
Missä sinä sellaista kuulit?
IITU
Tässä äsken.
FIIA (On mennyt ikkunaan).
Niin, tuolla ne isännät nyt näkyvät menevän Tupun äidin mökille sen
meijerin paikkaa katsomaan.
JANNE (Vilkaisee ikkunaan).
Niin näkyy! Perr —! (Tulee etu-alalle ja jää synkkiin mietteisiin).
(Justus, joka on Jannen jälessä käynyt ikkunassa,
siirtyy myöskin etu-alalle, mutta Fiia, Iitu ja
Miina jäävät ikkunasta katselemaan).
IISKA (Tulee sisään väsyneen näköisenä).
No, sanoitko sinä, Janne, niille ne kovat sanat?
JUSTUS
Kyllä Janne täällä niiden korvat kuumensi kuin mies, mutta ei siitä
ollut apua! Tuonne ne menevät nyt juuri Tupun äidin mökille meijerin
paikkaa katsomaan.
JANNE (Äkkiä päättävästi).
Kuulkaa pojat! (Vilkaisee ikkunaan päin ja alentaa äänensä.) Kun
sanasta ei ole apua, niin laitetaan, pojat, sellainen mojahdus, että
koko meijeri lentää taivaaseen — tuota —
JUSTUS (Ihaillen).
Osaatko sinä sellaisen laittaa?
JANNE
Kyllä me osaamme. — Ja kun ne eivät vähemmällä opi sitä, että renkikin
on ihminen, niin oma niiden on syy.
JUSTUS
Joo, laitetaan sellainen, että siitä puhutaan vielä muuallakin.
IISKA (Innostuneena).
Joo, laitetaan vain vaikka jo huomenna. Tänä päivänä minä en jaksa.
(Fiia, Miina ja Iitu kääntyvät ikkunasta lupaan päin.)
MIINA (Huomaa Iiskan ja tulee nopeasti hänen luokseen).
Iiska kuita! Kuinka sinun kävi?
IISKA (Vilkaisee vähän nolona ympärilleen).
En sano.
JUSTUS (Vilkuttaa silmää Jannelle. Poikamaisesti ja sisäisellä
riemulla).
Joo, ei sanota mitään.
JANNE
Ei sanota, mutta perästä kuuluu.
Esirippu.
KOLMAS NÄYTÖS.
Varhainen kesäaamu. Perällä on pieni, ajan harmaaksi maalaama rakennus,
jonka vasemmanpuoleisessa päässä on ikkuna, toisessa ovi ja portaat.
Portaitten vieressä on laudoista muodostettu koroke soittokuntaa
varten. Mökin seinässä ikkunan yläpuolella on lauta, johon on maalattu
HUHTAJÅRVEN MEIJERI, ja oven päälle on kiinnitetty paperi, johon on
hiilellä piirrelty ELÄKÖÖN!!! Portaat, joille kuljetaan keskeltä, on
muodostettu puhujalavaksi, köynnöksiä ei vielä ole, mutta portaitten
viereen on pystytetty pari seivästä ja niiden väliin kiinnitetty lauta
puhujan papereita varten. Portaitten edessä muutamia lautoja sekä
puupukkeja penkkejä varten. Mökin takana on joki. Sivuilla ja taustassa
on lehtipuita.
1:nen kohtaus.
Janne, Justus ja Iiska.
(Justus ja Iiska hiipivät rakennuksen oikeanpuolisesta päästä varovasti
esille. Janne tulee vasemmalta samoin hiipimällä, kantaa pientä pataa.)
JUSTUS (Kuiskaa).
Janne!
JANNE (Hätkähtää, mutta tunnettuaan toiset menee lähemmäksi).
Jaha!
JUSTUS
Onko sinulla nyt se voimamälli?
JANNE: (Näyttää pataa).
Tässä on. Ja se onkin sellainen mälli, että kun kerran vain mojahtaa,
niin tuo tupa pyllähtää jokeen.
IISKA
Mitä siinä on? Onko se ruutia?
JANNE
Mistä tulisi voi lehmättömälle! Rengin ei kannata ruutia ostaa. Mutta
sama voima tässäkin on. Seinäjoellakin ne tekevät ruutia tulikivestä
ja hiilistä, ja niitä molempia tässä on. Tulikiveä on kaksi naulaa ja
sysiä kaksi kahmalollista.
IISKA
Jaa, niin, se tulikivi, se se taitaa aina jymyn pitää.
JUSTUS
Sehän se, eihän se muuten tulikiveä olisikaan.
IISKA
Viedäänkö se nyt nurkan alle?
JANNE
Joo. Tuonne taakse. Ja sitten sytytetään. (Kääntyy mökkiin päin ja
näkee siinä ylimääräiset laitteet.) Katsokaa, katsokaa pojat, mit se
opettaja täällä on värkännyt. — Kyyrieleison! Tuossa on niin, että
»Huhtajärven meijeri» ja tuossa »Eläköön».
IISKA (Kiukkuisena).
»Eläköön». — Jukoliste! Minä menen ja revin nuo kirjoitukset pois!
JANNE (Ylimielisesti).
Anna olla herrankekkaleen vehkeet.
IISKA
Mutta kun minä muistan, kuinka se meijeri eli minun vatsassani, niin —.
Anna, Janne, minun repiä ne pois.
JUSTUS (Näyttää puhujalavaa).
JANNE (Iiskälle).
Odota nyt. Kyllä ne siinä samassa mojahduksessa menevät meijerit
niinkuin kirjoituksetkin.
JUSTUS (Katsoo vasemmalle, nykäisee Jannea ja Iiskää). Perhana! Tuolla
tulevat opettaja ja Tuppu.
JANNE (Harmistuneena).
Niin näkyy. Mennään pois hetkeksi.
(Janne, Justus ja Iiska menevät oikealle).
2:nen kohtaus.
Opettaja ja Tuppu
(Opettaja ja Tuppu tulevat vasemmalta kantaen köynnöstä, jonka laskevat
portaitten eteen.)
OPETTAJA
Asetetaanpa tämä köynnös nyt tähän puhujalavan ympäri. (Rupeavat
kiinnittämään köynnöstä).
TUPPU (Viittaa soittajien lavaa).
Mitäs tuolla sitten tehdään?
OPETTAJA
Se on soittokuntaa varten.
TUPPU
Vai niin! — (Pettyneenä). Minä ajattelinkin, että mistä tähän juhlaan
pelimanni —. Vai että oikein soittokunta.
OPETTAJA
Niin, minä ajattelin, että kun kerran on tällainen juhla, niin
kannattaa tuoda soittokuntakin vaikka Helsingistä.
TUPPU
Tuleeko tämä sieltä asti?
OPETTAJA
Ei. Tämä tulee kirkonkylästä. Eikä niitä tule kuin viisi soittajaa,
taikka oikeastaan torven soittajia ei tule kuin neljä — enempää ei
kirkolla ollut, mutta kun pää-ääni olisi jäänyt kokonaan pois, niin
lupasi Vuolteen Janne tulla sitä soittamaan klaneetilla.
TUPPU
Vai oikein niin komeasti.
OPETTAJA (Tyytyväisenä).
Kyllähän tämän juhlan olisi voinut saada juhlallisemmaksikin, mutta ei
tällä kulmalla ole koskaan tuliaisiakaan ollut.
TUPPU
Vai soittaa se Vuolteen Janne oikein soittokunnassa.
OPETTAJA
Eihän se oikein vakinaisesti soita, eikä se nuotteja tunne, mutta se
soittaa ulkomuistista ja hyvin soittaakin.
TUPPU
Soittaahan se —. (Taiteilijaylpeydellä.) Mutta klaneetista ei saa kuin
yhden äänen kerrallansa. Toista se on, se minun pelini. Sillä saa vetää
moniäänisestä paasin kanssa.
(Köynnös on saatu ripustetuksi).
OPETTAJA (Viittaa puhujalavaa).
Tässä minä pidän sitten juhlapuheen.
TUPPU
Vai opettaja —
OPETTAJA
Niin ne pyysivät niin hartaasti, että minä pitäisin puheen, ja
täytyihän minun luvata. (Katselee puhujalavaa.) Kyllä tämä on nyt hyvä.
Eikös olekin?
TUPPU
Joo, kyllä se on hyvä.
OPETTAJA
Nuo penkit meidän täytyy vielä asettaa paikoilleen. — Otetaanpa kiinni.
(Opettaja ja Tuppu asettavat laudat pukkien
päälle näyttämön kummallekin puolelle.)
OPETTAJA
Tähän keskelle, näiden penkkien väliin tuodaan sitten se juhlan
pääasia. (Hätkähtää.) Niin, mutta sitä varten täytyy saada alusta.
TUPPU
Minkälainen se pitäisi olla?
OPETTAJA
Sellainen pieni pöytä tai korkea penkki.
TUPPU
Ei täällä taida olla sellaista, mutta jos kävisi Enkkelin talosta
hakemassa.
OPETTAJA
Niin, mennään vain. Johan täällä onkin kaikki kunnossa. Vaikka kohta ne
tulevat vieraatkin ja kohta se tuodaan sekin — (Muistaa.) Mutta onko
Tuppu koskaan ennen veivannut sellaista. Tarkoitan, että osaako Tuppu
veivata? (Lähtee poispäin vasemmalle).
TUPPU
Kylläkai sitä osaa —. Mutta — tuota — opettaja. — Jos ne nyt sitten
rupeavat minua lyömään, niin tuleekos opettaja sitten minun puolelleni?
OPETTAJA
Kutka Tuppua löisivät?
TUPPU
No, Janne ja Justus ja Iiska ja ne kaikki muut.
OPETTAJA
Eivät ne tule ainakaan minun saapuvilla ollessani. (Menee vasemmalle).
TUPPU
Mutta jos ne tulevat, niin kylläkai opettaja sitten — (Menee opettajan
jälessä).
3:s kohtaus.
Janne, Justus ja Iiska.
(Janne, Justus ja liska tulevat oikealta näyttämölle.)
JUSTUS
Kuulitteko pojat, että Tuppu rupeaa meijerinveivaajaksi.
IISKA
Niin kuuluu rupeavan.
JANNE (Omissa ajatuksissaan).
Jo minä sitä vähän epäilinkin, kun ne sen meijerin tänne Tupun
äitivainaan mökille laittavat, että Tupusta se tulee. (Jää miettimään).
JUSTUS
Annetaan sille selkään! — Se on kiero mie! — Rupeaa
meijerinveivaajaksi, vaikka on aina meidän kanssamme niitä
meijerilauluja laulanut parhaana miehenä.
IISKA
Joo, niin on, parhaana miehenä.
JUSTUS
Ja sitten pyytää opettajaa puolelleen! — Mutta jos me teemmekin
molemmista mänttinahkaa!
JANNE (Miettimisen aikana on naama mennyt leveään hymyyn. — Rähähtää
nauramaan).
Ei, pojat, emme me satu niihin. — Se on hyvä, että Tupusta tulee
meijerinveivaaja! Eipähän sitten ainakaan ole se »parempi miehenalku».
JUSTUS
Mitä sinä tarkoitat?
JANNE (Tahtoo sekoittaa asian).
Ei mitään. — Ajattelin vain, että mitenkähän se Tuppu sitten silmänsä
panee, kun koko mökki on pyllähtänyt jokeen.
JUSTUS
Jaa, niin! — Joko mennään sytyttämään se mojahdus?
JANNE
Mennään vain. Katsokaa te, ettei ketään tule.
(Janne, Justus ja Iiska menevät perälle. Janne menee mökin taakse,
Justus mökin toiseen ja Iiska toiseen päähän. Viimemainitut vilkuilevat
vuoroin näyttämölle, vuoroin mökin taakse).
IISKA
Saatko syttymään?
JANNE (Mökin takana).
Kohta.
JUSTUS
Pane se pata vähän alemmaksi, niin syttyy paremmin ja kyllä se sieltä
alhaaltakin heittää samalla lailla.
(Janne, Justus ja Iiska juoksevat oikealle.)
4:s kohtaus.
Opettaja, Tuppu, Janne, Iiska ja Justus.
OPETTAJA
Pannaan se tähän keskelle, näkyvälle paikalle. (Pöytä on asetettu
paikalleen) Kas, tähän se sopii hyvin.
TUPPU
Joo, kyllähän se siitä näkyy.
OPETTAJA (Opettaja-äänellä).
Ja muistaako Tuppu nyt: Sitten kun minä olen pitänyt puheen, sitten
kaadetaan maito sisään ja Tuppu rupeaa käyttämään konetta.
TUPPU
Mistä minä saan maitoa?
OPETTAJA
Enkkelin talosta lupasivat tuoda. (Pelästyy.) Etteivät vain unohda! —
Täytyy käydä vielä muistuttamassa. (Katselee ympärilleen.) Muutenhan
tämä onkin kunnossa. — Ai, eihän vielä! — Soittajille pitää vielä tuoda
tuolit.
TUPPU
Jaa niin. Käydäänkö nekin hakemassa Enkkeliltä?
OPETTAJA
Niin kai on parasta. Mennään heti. (Menevät vasemmalle).
(Janne, Justus ja Iiska kurkistavat näyttämölle).
JUSTUS
Mikä siinä on, kun ei se mälli mojahda?
JANNE
En tiedä. Kyllä siinä oikeat aineet on, niin että se kai ei ole
syttynyt.
IISKA (Katselee, vasemmalle).
Tuolla tulee ihmisiä.
JANNE (Harmistuneena).
Kylläpä niitä nyt täällä juoksee!
(Katoavat kaikki oikealle.)
5:s kohtaus.
Fiia, Vappu, Miina, opettaja ja Tuppu.
FIIA (Tulee vasemmalta näyttämölle).
Tulkaa katsomaan. Täällä on jo meijerin häähuone valmis. — No, jopa on
laitokset! — Mutta pian se vihkiminenkin kai alkaa.
(Miina ja Vappu tulevat jälessä).
MIINA (Haltioituneena).
Kyllä on kaunista! — Se on korkeasti oppinut mies se opettaja. Se osaa
vaikka mitä. Se on nuo kirjoituksetkin maalannut.
FIIA (Miinalle toruen ja arkipäiväisesti).
No, joko taas?
MIINA
Minkäs minä sille voin, että opettaja on niin oppinut mies.
FIIA
Älä puhu koskaan joutavia! — Pidä sinä vain Iiskasta kiinni, äläkä
rupea herrain perässä juoksemaan.
MIINA (Pahastuu nieleskellen kyyneleitä).
Enhän minä juoksekaan. Ja kyllähän minä Iiskasta pitäisinkin kiinni,
mutta kun se Iiska ei pidä ollenkaan minusta kiinni.
FIIA
Mutta älä toista kertaa syötä sille kurnaalia. Se voisi paukahtaa halki.
MIINA
Se ei ollutkaan kurnaalia. Aapo-isäntä sanoi niin.
FIIA (Epäillen).
Ei sitä tiedä.
VAPPU (Koettaa puhua arkipäiväisesti).
Joko se Aapo-isäntä tuli kaupungista?
MIINA
Jo se tuli tänä aamuna Väkäjoen Iisakin kanssa. — Ja Väkäjoen isäntä
oli kertonut, että Aapo osti kihlat kaupungista, sellaisen kretliinin,
kukallisen silkin ja sormuksen.
FIIA
Vai että kihlat! Ketähän se nyt meinaa, kun (Vapulle) teidän välit
katkesivat.
MIINA
Taitaa ajatella vieläkin tuota Vappua.
VAPPU (Salaten mielenliikutuksensa).
Mitenkä se olisi osannut minulle sormuksen ostaa, ilman mittaa. — Ei,
kyllä sillä on toinen. Emmekä me sopisikaan, kun tuo meijeriasia tuli
väliin.
(Opettaja ja Tuppu tulevat vasemmalta kantaen
kumpikin kahta tuolia, opettaja tulee edellä.
— Miina niiaa opettajalle makean näköisenä).
FIIA (Pukkaa Miinaa kylkeen. Toruvasti).
Oletkos siinä!
OPETTAJA
Päivää, päivää! — Neidit ovat tulleet katsomaan tätä meijeriä. — Olkaa
hyvät ja istukaa. Kohta tänne tulevat muutkin juhlavieraat.
VAPPU (Kylmästi).
Emme me ehdi vielä juhlimaan. (Menee vasemmalle).
MIINA (Ihaillen).
Me poikkesimme vain katsomaan, kuinka kauniiksi opettaja on kaikki
laittanut. — (Keskeytyy).
FIIA (Topakasti).
Ja nyt täytyy mennä taas töihin. (Ottaa Miinaa kädestä ja vetää hänet
pois).
(Opettaja ja Tuppu ovat asettaneet tuolit soittolavalle).
OPETTAJA
Ja nyt minä menen soittajia vastaan. Ne ovat kyllä aivan pian täällä.
(Menee, vasemmalle).
TUPPU (Pelokkaana).
En minä tänne yksin jää, minä tulen mukaan. (Menee vasemmalle).
6:s kohtaus
Janne, Iiska ja Justus.
(Janne, Iiska ja Justus tulevat perätysten ja varovaisesti oikealta).
JUSTUS
No, nyt ei täällä ole ketään.
IISKA
Kuulitteko, mitä Miina sanoi, että se ei ollutkaan kurnaalivelliä, jota
minä söin.
JANNE (Ylimielisesti).
Miinaa on vain narrattu. — Koska sinä olet ennen tullut vellistä
kipeäksi?
IISKA (Miettien).
Jaa, niin. — (Varmasti.) Kylläkai ne ovat sitä Miinaa narranneet.
JUSTUS
Joo! Annetaan meijerin vain mojahtaa.
IISKA
Mojahtakoon vain minun puolestani.
JANNE
Mennään katsomaan mikä siinä on vikana, kun ei se jo pyllähdä.
(Menevät varovasti mökin oikeanpuolisesta päästä,
Janne kulkee edellä, sitten Iiska ja viimeisenä Justus.
Janne kurkistaa ensimmäisenä nurkan taakse).
IISKA
No palaako se?
JANNE
Kyllä siellä savua näkyy, mutta sitten sieltä kuuluu sellainen
merkillinen pörräys ja pinajaminen.
IISKA
Joo, niin kuuluu. Turisee kuin tuore puu lakassa.
JUSTUS
Kylläkai valkeaa silloin täytyy kohentaa.
JANNE
Joo. — Jää sinä, Justus, tänne vahtiin, että huudat meille, jos ihmisiä
tulee. Me menemme tulta korjaamaan.
(Janne ja Iiska menevät varovaisesti mökin taakse. Justus palaa
takaisin ja katselee ympärilleen. Hetken kuluttua juoksevat sekä Janne
että Iiska, toinen toisesta, toinen toisesta päästä mökkiä näyttämölle
huitoen käsillään, ähkien ja kiroten.)
JUSTUS
Mi — mikä teille tuli?
IISKA
Kun nuo ampiaisen saatanat, en paremmin ole -ja siunaa, sotkevat
ihmisen silmät.
JANNE
Eivät ne ampiaisia olleet! Pikku-piruja ne olivat, jotka tuon (viittaa
mökkiä) maitohelvetin puolesta meitä piikeillään pistelivät.
JUSTUS
Pistivätkö ne sinuakin?
JANNE
No niin pomppivat naamaan, että oli aivan kuin olisi rakeita satanut.
JUSTUS
Se savukohan ne ampiaiset ajoi pesästään?
JANNE (Ylimielisesti).
Mistä se ampiaispesä olisi juuri siihen osunut?! — Ampiaiset kuuluvat
vain samaan juoneen. Isännät ja opettajat, ne sinne olivat ampiaisia
laittaneet.
IISKA (Hieroen naamaansa. Epäillen).
Ei suinkaan. Mitenkä ne niitä sinne olisivat vieneet?
JANNE (Hymähtäen ylimielisesti).
Mitenkä?! — Mikä sen opettajan konstit tietää.
JUSTUS
No saitteko edes nyt sen mojahduksen syttymään?
IISKA
Mitä vielä! — Siinä hädässä kaatui koko pata ja putosi jokeen. (Hivelee
naamaansa.) Voi turkanen tuota minun naamaani! Sitä pakottaa joka
paikasta ja rupeaa kiristämään niin, että kai siinä nahka halkee.
JUSTUS
Haudo vedellä tuossa joen rannassa.
JANNE
Sitä minunkin naamani tarvitsee. (Painelee naamaansa).
JUSTUS (Katsahtaa vasemmalle).
Tuolla tulevat isännätkin tänne.
JANNE
Tulkoot! — Minun sappeni kiehuu niin riivatusti. — Kurnaalihäät
ja ampiaiset! — Kyyrieleison! — Hoitakaa minua, pojat, etten tee
hirmutöitä! (Pui nyrkkiään).
JUSTUS
Älä nyt, Janne. — Mennään tänne joen rantaan, että saat hautoa
naamaasi. (Vetää Jannea käsivarresta).
IISKA (Ottaa Jannea toisesta käsivarresta. — Lepytellen).
Mitä sinä Janne turhia. Mennään tänne.
(Menevät kaikki oikealle. Janne on kyräilevinään vähän vastaan).
7:s kohtaus.
Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki, Huhtamäen Roope,
Enkkeli, Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkelin neljä lasta,
Kiililän Kalle, Fiia, Miina ja kaksi akkaa.
(Hilippa-Heikki, Väkäjoen Iisakki ja Huhtamäen Roope tulevat
vasemmalta.)
HILIPPA-HEIKKI
Katsokaas, mitä se opettaja on tänne laittanut!
VÄKÄJOEN IISAKKI
Ettei se vain tule kovin tyyniksi tämä tällainen.
HUHTAMÄEN ROOPE
Mehän sanoimme, että ei penniäkään näihin juhliin.
HILIPPA-HEIKKI
Eihän se mitään maksa, kun soittokunnankin kustantaa Aapo.
H. ROOPE
On sillä Aapollakin vielä sellaisia varsan kujeita. Ruveta nyt
opettajan kanssa hommaamaan tällaista. Ja se soittokunta taitaa maksaa
paljon.
HILIPPA-HEIKKI
Eivät ne ota mitään palkkaa. Aapo vain antaa niille kaupungintuliaisia.
H. ROOPE
Mutta on se sittenkin ihme. Aapohan sanoi myös, että tällainen juhla on
aivan joutava.
VÄKÄJOEN IISAKKI (On tarkastellut mökkiä).
Ja oikein on tuohon kirjoitettu, että »Huhtajärven meijeri» ja tuolla
vielä että »Eläköön». — Mitähän sekin tarkoittaa?
H.-HEIKKI.
Se kai tarkoittaa samaa kuin »halleluijaa».
V. IISAKKI
Niin kai.
H. ROOPE
Eikö tänne muita tulekaan?
H.-HEIKKI
Johan se Enkkelinkin juna tuli tuolla, ja meijerska oli konehtöörinä.
H. ROOPE
Hö, hö, hö.
V. IISAKKI (on ollut lähempänä mökkiä).
Mikä täällä haisee niin myrkylliseltä?
H.-HEIKKI
Mikäs se nyt täällä —?! — Tuppu on kai avannut akkunansa.
(Enkkelin väki saapuu vasemmalta. Edellä tulee Mariaana, sitten
Pikku-Kalle, sitten Enkkeli ja Enkkelin neljä lasta, kaikki pitävät
toisiaan kädestä kiinni. Jonon lopussa tulee Kiililän Kalle.
Mariaana asettelee kaikki istumaan oikeanpuoliselle penkille samassa
järjestyksessä kuin ovat tulleetkin ja istuutuu itse penkin alapäähän.)
MARIAANA
Istukaa nyt sitten lapset kauniisti.
ENKKELI (Hymyillen).
Joo, niin, kauniisti.
(H-Heikki, K. Iisakki ja H. Roope, vääntyvät istumaan
vasemmanpuoliselle penkille. Oikealta tulee kaksi akkaa, joilla
kummallakin on virsikirja nenäliinan sisässä.)
1:NEN AKKA (Toiselle).
Täälläkö se selitys pidetään?
2:NEN AKKA
Niin. Mutta en tiedä kuka täällä mahtaa saarnata. Ja taidetaan täällä
messutakin kun tuonne on laitettu tuollainen alttari. (Viittaa
portaita).
1:NEN AKKA
Mennään tuonne istumaan. (Viittaa vasemman puolista penkkiä, jolle
sitten istuutuvat).
(Fiia ja Miina tulevat vasemmalta).
MARIAANA (Huomaa tulijat).
Siellähän se Fiia on! Ja kotona etsittiin niin kovasti, kun pitää tuoda
maitoa tänne meijeriin.
FIIA
Mutta minä en lähdekään kuljettamaan maitokuormia meijeriin.
ENKKELI (Hyväntahtoisesti).
Joo. Iitu sitä sieltä tuokin nyt, ettei Fiian tarvitse.
FIIA
Mutta minä en lähde koskaan sellaiselle asialle.
ENKKELI (Hyväntahtoisesti).
Niin. — Saa Iitu tuoda vastedeskin.
MARIAANA
Eikös piian pidä tehdä sitä, mitä käsketään?
FIIA
Kyllä, jos piika tekee.
1:NEN AKKA
Meijerijuhlako täällä onkin!?
FIIA (Kiihtyneenä).
Niin, meijerijuhla! — Meijeri tuodaan tänne ja ylennetään tuohon
pöydälle kaiken kansan nähtäväksi ja tuolla (viittaa portaita)
saarnataan ja tuolia (näyttää soittolavaa) soitetaan pasuunoilla.
2:NEN AKKA
Mutta sehän on taivaaseen huutava synti!
1:NEN AKKA
Kultainen vasikka, pasuunat ja baalin papit! Voi maailmaa pahennusten
tähden!
2:NEN AKKA
Mennään pois!
(Molemmat akat jäävät kumminkin istumaan päätään heilutellen).
FIIA (Pelästyen).
Mutta mikä käry täällä on?
V. IISAKKI
Sitähän minä jo äsken sanoin, että mikä täällä käryää.
(Kaikki haisteleva! ilmaa. Enkkeli ja
Mariaana katsahtavat pienempiin lapsiin).
FIIA (Melkein kiljaisten).
Tämä on tulikiven hajua!
(Kaikki pelästyvät ja nousevat ylös).
1:NEN AKKA (Kauhistuneena).
Niin on! (Sylkee.) Tphyi, tphyi, tphyi kolmasti! (Vakuuttavasti.)
Täällä on käynyt se sarviniekka, se itse pääpelsepupi, ja se on
jättänyt hajun jälkeensä.
2:NEN AKKA
Herra hyvästi siunaa!
(Kaikki katselevat vakavina ympärilleen uskomatta
kumminkaan täydellisesti paholaisen vierailuun.)
ENKKELI (Miettien).
Mitäs asiaa sillä pelsepuupilla nyt olisi ollut tänne Huhtajärven
kylään?
1:NEN AKKA
Mitäkö asiaa!? — Onko tuo otollista, että kultainen vasikka tuodaan
kansan palveltavaksi!!
8:s kohtaus.
Edelliset, Janne, Iiska, Justus ja Aapo.
(Iiska, Justus ja Janne tulevat oikealta. Iiskän ja Jannen naamat ovat
kovasti paisuksissa.)
MIINA (Huomaa Iiskän).
Hyvät ihmiset! Minkä näköinen sinä olet, Iiska! Oletko sinä sairas?
FIIA (Huomaa Jannen).
Ja sinä, Janne, sinä olet samanlainen! Mikä teitä vaivaa?
(Kaikki kerääntyvät Iiskää ja Jannea tarkastelemaan).
1:NEN AKKA (Kiljaisee).
Hii! Niissä on rutto!
(Syntyy hämminki. Kaikki pakenevat edemmäksi Iiskasta ja Jannesta).
1:NEN AKKA (Profeetallisella ponnella).
Niin, rutto! — Niinkuin kirjoitettu on, että saatana silloin rikeeraa
maan päällä ja ihmisiä vaivaa rutto ja pahat paiseet. Tämä on lopun
edellistä!
2:NEN AKKA (Kun Iiska on vähän lähentynyt, huutaa).
Älä tule tänne! Mene pois! (Sylkäisee.) Tphyi, tphyi, tphyi, tphyi.
1:NEN AKKA
Menkää pois! Menkää korpeen! Ja konsa ihmisiä lähestytte, huutakaa:
saastainen! saastainen!
JANNE (Aluksi vähän nolona).
Ei tämä nyt sentään oikeaa ruttoa ole, mutta (viha nousee) saatanan
juonia tässä kyllä on. Ja tuo meijeri on kaiken pahan alku.
IISKA
Meitä pistivät ampiaiset.
1:NEN AKKA
Vai ampiaiset! Ampiaisetko tänne sen tulikiven hajunkin jättivät?!
JANNE (Hätääntyy). Tulikiven haju — onko täällä — eihän täällä ole
tulikiven savua. Vai tunnetko sinä, Iiska?
IISKA (Myöskin hätääntyneenä).
En — en minä mitään tunne.
JUSTUS
Mi-mistä tänne tulikiven savua olisi tullut.
JANNE
E-ei täällä ole. En minä ainakaan mitään tunne.
H.-HEIKKI
Johan minä sanoin, että Tuppu se vain on avannut akkunansa.
(Kaikki rauhoittuvat ja asettuvat taasen paikoilleen istumaan).
1:NEN AKKA (Mielenosoituksellisesti toiselle).
Tule pois! Täällä ei ole meidän hyvä olla. (Menevät oikealle).
MIINA (Tulee Iiskän luo).
Vai ampiaiset sinua ovat noin pistelleet! Kun tullaan kotia, niin saat
vähän viinalla hautoa naamaasi. Minä sain isännältä kaupungintuliaisia
pienen tilkan.
IISKA (Nauraa höräyttää).
Jottako minä viinalla naamaani pesisin! Älä nyt! Mutta anna minulle
ryyppy sisään.
(Janne ja Justus jäävät vasemmalle etualalle.)
JANNE (Justukselle).
Tätä ei sisu enää kestä! Ryöstetään se meijeri ja kannetaan se tuonne
jokeen.
(Aapo tulee vasemmalta, seisahtuu Jannen ja Justuksen
taakse ja kuulee hymyillen näiden puheen).
JUSTUS
Joo! — Kootaan pojat ja viedään meijeri jokeen ja annetaan sitten
kaupunpäällisiksi selkään Tupulle ja opettajalle. — Ja saakoot isännät
saman löylyn.
AAPO
— Tuota — sen jälkeen, kun opettaja on täällä tämän juhlansa pitänyt,
niin meillä olisi siellä kotona vähän kaupungintuliaisia, jotta jos
tahtoisitte tulla maistamaan.
(Kaikki kohahtavat ihmetyksestä ja kasvoihin tulee eloa, kiittelevät
muhoilemalla ja aivan pienellä päännyökkäyksellä).
IISKA (Nielaisten).
Jottako mekin?
AAPO
Tottakai! Oman talon väki nyt ainakin.
JUSTUS (Joka huomattuaan Aapon, on pelästynyt).
Sehän on — isäntä — tuota — aivan liikaa.
JANNE (On murjottanut Aapon kutsusta huolimatta. Kun nyt Iiska ja
Justus kiittelevät Aapoa, katsoa muljauttaa heitä kumpaakin ja sanoo
halveksivasti.)
Jassoo! — Vai sellaisia miehiä, Iiska niinkuin Justuskin! (Kävelee
yksinäisyyteen näyttämön oikealla etualalla).
(Justus ja Iiska siirtyvät vähän häpeissään peremmälle).
9:s kohtaus
Edelliset, opettaja, soittajat, Iitu ja Vappu.