Angeliika.
ENKKELI
Niin, Ankelikkahan se on. Ja tuossa on Ritsoffi. Ja tuolla kamarissa
on vielä kaksi poikaa. Vanhemman nimi on Peenhartti ja nuorimman vain
Aapo. — Tuo Vappu tahtoi, että siitä tulisi Aapo. (Lapsille) Saatte nyt
taas mennä.
(Lapset juoksevat ulos. Iitu menee perempänä olevaan kamariin. Vappu
vie kahvitarjottimen kuppeineen etummaiseen kamariin. — Susso saattelee
lapset ulos ja jää sitten takkakivelle istumaan.)
KALLE
Siinä on pulskia miehenalkuja ja tuhti likka. Posket kaikilla kuin
nisupullat. Mutta ne saavatkin kylliksi lehmällistä, kun tästä talosta
ei viedä mitään meijeriin.
ENKKELI
Niin, ei viedä nyt eikä koskaan!
KALLE
Joo. Tässä talossa saavat emäntä ja lapset ja palkolliset oikeaa ruokaa.
ENKKELI (Hyväksymisiä odottaen).
Niin, — oikeaa ruokaa.
KALLE
Eikä tässä kylässä meijeriä olekaan.
MARIAANA
Mutta kun minä kuulin, että täällä teillä olisi juuri tänä päivänä
meijerikokous.
KALLE (Hätäisenä).
Niin, kyllähän se, mutta ei se mitään —. Se on vain tuon opettajan ja
toisen talon Aapo-isännän touhuja.
ENKKELI
Niin sellaisia joutavia tohinoita.
KALLE
Niin juuri, joutavia tohinoita. Ei tämä meidän isäntä sellaisiin rupea.
Se sanoi eilen itsensä niin kirkkaasti siitä irti. Se sanoi jotta »piru
vieköön koko meijerin».
MARIAANA
Mutta millä sitten talolliset rahaa saavat, jollei meijeriä ole. —
Isäkin aina sanoo, että ei se rahaa tuleta, jos joskus voinaulan
kirnuaa ja sen juoksuttaa kauppapuotiin, se raha kuluu siinä samassa,
mutta kun kerran kuukaudessa saa litviikin meijeristä, niin sillä jo
makselee vähän palkkojakin. Viime kuussakin meillä nostettiin vähän
päälle neljäkolmatta markkaa. Ja se on jo rahaa, se.
ENKKELI (Hämmästyen).
Niin on. Paljon se on.
KALLE (Arastellen).
Viedäänkö Leppälästä maitoa meijeriin?
MARIAANA
Viedään toki! Eikä talossa rahanpuute muuten lopu. Niin sanoo isäkin.
ENKKELI
Joo, niin. — Sitähän se opettajakin, — että ei talonpoika muulla rahaa
saa.
MARIAANA (Tiukasti).
Ja sellaisessa talossa, jossa on ainainen rahanpuute, on raskas olla
emäntänä.
ENKKELI (Avuttomana).
Niin — toki — (Kiusallinen äänettömyys.)
KALLE (On hieronut päätään, saa yht'äkkiä aatteen).
Mutta kun se meijerikokous on tänä päivänä, niin pianhan se meijeri
tännekin saadaan, jos se niinkuin ehtona olisi.
ENKKELI (Ilostuen).
Juu, niin. Pianhan se saadaan.
VAPPU (Tulee kamarista).
Nyt se kahvi olisi valmista.
ENKKELI
Niin, mennään juomaan kahvia, kun Vapulla sattuu olemaan valmiina. — No
Mariaana ja Kalle, käydään tänne kamariin.
(Vappu vie kahvipannun kamariin).
ENKKELI (Hymyillen).
Tämä on se emännän ja isännän kamari. (Menee kamariin jättäen oven
auki).
MARIAANA
Mikä kultaselleni on tullut?
PIKKU-KALLE (Itkien).
Niin kun ne pojat sanoivat, että minä olen meijerimaidolla ruokittu.
(Kalle katsahtaa Pikku-Kallen surkeutta ja menee kamariin).
MARIAANA
Kalle-parka! Mennään tuonne kamariin, niin saat kahvia. (Menee
Pikku-Kallen kanssa kamariin ja panee oven kiinni).
SUSSO (Katsoo pettyneenä kamariin päin. Jää istumaan takkakivelle,
huojuttelee ruumistaan).
5:s kohtaus.
Susso, Janne, Fiia, Enkkeli ja Vappu.
JANNE (Tulee ulkoa vähän arastellen, katselee ympärilleen).
Johan ne vieraat ovat menneet.
SUSSO (Happamana).
Vieraat ovat tuolla kamarissa kahvia juomassa.
FIIA (Tulee ulkoa, kuulee Susson sanat).
Ja Susso on siinä, vaikka Susso on suurimman vaivan nähnyt.
PIKKU-KALLE (Tulee likaisena ja itkien ulkoa).
SUSSO (Muka rauhallisesti).
Eihän sitä taas sovi noin isäntäväen kanssa — eheei —
JANNE
Niin, sellaistahan se on, että isännät ne parhaat palat aina ottavat
yksin.
FIIA (Sussolle innokkaasti).
No, tuleeko niistä pari?
SUSSO
Tulee toki! (Supattaen). Ja silloin ei tästä talosta lopu kurnaali.
VAPPU (Tulee kamarista ja kuulee Susson vuorosanat).
Mitä Susso sanoo?
SUSSO
Sanoin vain, että kun Mariaana tänne tulee emännäksi, niin ei täältä
kurnaali lopu.
FIIA (Jannelle).
Siinä sen nyt kuulit.
JANNE
Kyyrieleison! Sanoivatko ne niin?
VAPPU
Mutta Enkkelihän sanoi eilen, että meijeriä ei laiteta.
SUSSO
Sanoi, mitä sanoi, mutta äsken se sanoi toista.
(Fiia on kierrellen kaarrellen mennyt kamarin
oven luo ja rupeaa kuuntelemaan).
VAPPU (Fiialle).
Mitä sinä siellä teet?
FIIA
St. (Kuiskaten.) Ne puhuvat juuri meijeristä. — Olkaa hiljaa, että
kuulen. — Isäntä sanoi, että (matkii Enkkeliä) »niin laitetaan vain
meijeri. Kyllä se sopii». (Kääntyy takaisin oveen päin kuunnellakseen).
ENKKELI (Avaa kamarin oven ja katselee tupaan).
Susso — niin, Susso tulee tänne kamariin. Täällä olisi Sussollekin
kahvia.
(Fiia vetäytyy pelästyneenä ovelta).
SUSSO (Hyvillään).
No enhän minä — mitä se isäntä nyt joutavia. —
ENKKELI
Kyllähän se kahvi joskus maistuu. (Menee kamariin).
SUSSO
Niin toki. Kyllä se maistuu. (Menee kamariin ja sulkee oven).
6:s kohtaus.
Vappu, Janne, Fiia, Iiska, Justus ja Miina.
JANNE
Niin, kyllähän se kahvi maistun.
FIIA (On mennyt takaisin ovelle kuuntelemaan).
Nyt ne särpivät kahvia eivätkä puhu mitään.
VAPPU
Mitä siinä viitsit kuunnella! — Jos laittavat meijerin, laittakoot, ja
jos niistä tulee pari, niin tulkoon. Samahan se on.
FIIA
Nyt Kalle sanoi, että eikös se sovi, että te menette yhteen.
VAPPU (Uteliaana).
No, mitä Marianna sanoo?
FIIA
Se sanoo — (Kuuntelee, kääntyy sitten tupaan päin ja vilkaisee
Janneen.) Se sanoi, että sopiihan se, mutta ensiksi pitää Huhtajärven
kylässä olla meijeri.
VAPPU (Kuivasti).
Vai niin! (Menee perempään kamariin).
JANNE (Synkkänä).
No, sitten se on valmista. (Menee ikkunan luo ja puhuu siitä.) Iiska
ja Justus. Tulkaa vähän tänne. (Kääntyy tupaan päin.) Sanon niillekin,
mitä tässä tulemassa on. Ne luulivat, että koko meijerijuttu loppui,
kun isäntä eilen niin sanoi.
(Iiska ja Justus tulevat ulkoa. Iiska on noin 30-vuotias, kuivettunut,
aina hämmästynyt ilme kasvoilla. Justus on noin 18-vuotias, roteva,
koettaa esiintyä miehekkäästi ja hakee hyväksymistä varsinkin Jannelta).
JANNE
Joo, kyllä se on sillä lailla, että kyllä ne sen meijerin laittavat.
Meidän isäntä sanoi juuri tuolla kamarissa niin.
IISKA
Älä nyt?!
JUSTUS
Vai niin sanoi! — Mitähän ne sillä tarkoittavat? Eihän ihminen voi sitä
ranttalurjua syödä.
MIINA (Noin 30-vuotias, yksinkertainen, mutta omalla tavallaan
koreilunhaluinen ja ihailee opettajaa. Tulee ulkoa ja menee Fiian luo.
— Fiialle).
Mitä täällä on tapahtunut?
(Fiia selittää meijerijutun Miinalle, joka sen jälkeen
jää tylsänä silmiään räpytellen katsomaan suoraan eteensä).
JUSTUS (Pääasiallisesti Jannelle).
Pappilan porsaatkin kuolivat, kun saivat sitä meijerimaitoa.
JANNE
Niin, kun ne panevat siihen alunaa. Tietäähän sen, että myrkky on
myrkkyä.
JUSTUS
Se on vain ihme, kuinka ne siat sitä ollenkaan syövät.
JANNE
No, sen ymmärtää, kun ne nyt kerran ovat järjettömiä luontokappaleita
ja nälkä kun on.
IISKA
Miltähän se oikein maistuu se kurnaali?
MIINA (Kasvot tulevat yhtäkkiä eloisiksi).
Miltä se velli maistui, jota sinä äsken söit?
IISKA
Se oli hyvää velliä ja minä soinkin sitä kolme vadillista.
MIINA
Hyvää se oli minunkin mielestäni, mutta se oli meijerimaidosta
keitettyä.
IISKA
Sinä valehtelet!?
FIIA
Mistä teille olisi meijerimaitoa tullut?
MIINA
Leppälän Mariaana toi opettajalle kannullisen maitoa ja siitä se velli
keitettiin.
FIIA
Oliko se sitten meijerimaitoa?
MIINA
Kylläkai se oli, koska isäntä sitten sanoi, kun se sitä velliä söi,
että meijerimaidosta tulee hyvä velli.
FIIA
Sinäkö sen keitit?
MIINA
Minä sen keitin.
IISKA
Etkä sanonut mitään. Totisesti, jos minä nyt kuolen, niin on se sinun
syysi.
MIINA
En minä tiennyt, että se oli meijerimaitoa.
JANNE
Kyllä kurnaali pitäisi osata eroittaa oikeasta maidosta.
JUSTUS (Ylpeillen).
Enpä minä syönyt sitä velliä.
MIINA
Niin, kun olit kylällä.
FIIA (Vilkaisee Janneen).
Vai niin, että jo toisessa talossa syödään kurnaalia.
IISKA (Hätäisesti).
Voi hyvät ystävät! Tuntuu aivan kuin minun vatsani halkeisi —
MIINA
Sinä söit kai niin paljon.
IISKA (Ärähtäen).
Kyllähän minä tunnen koska vatsa on täysi ja koska sitä muuten
puhistaa. (Melkein itkunsekaisesti.) Kuule, Justus. Kuinka niiden
pappilan porsaiden kävikään?
JUSTUS
Vatsa oli vain ruvennut pöhistymään ja pöhistynyt pohistymistään.
IISKA (Koettelee vatsaansa).
Aivan niin. —J oo. — Juuri niin!
JUSTUS
Ja sitten oli joka porsas vain muutaman kerran kiljaissut, ja niin oli
henki mennyt.
IISKA
Herra siunatkoon! — Ei muuta kuin muutaman kerran kiljaissut! — Hyvät
ihmiset. Minua niin pullistuttaa! Eikö teillä ole mitään lääkettä?
JANNE
Viina olisi hyvää, mutta kun sitä ei ole näin renkimiehellä.
JUSTUS
Joo. Sehän käärmeen myrkkyynkin on hyvää.
FIIA
Eiköhän tuollaiseen puhistustautiin olisi jästi hyvää. Sitä muori
käytti.
IISKA
Anna sitten sitä. (Koettelee vatsaansa.) Koettakaa, hyvät ihmiset! Eikö
se ole paisunut?
(Fiia laskeutuu lattian alle kellariin.
Janne ja Justus koettelevat Iiskon vatsaa).
JANNE
Joo, kyllä on kovasti pinnattu. — Kumma kun se Aapo-isäntä viitsii
tehdä tuollaista koninleikkiä.
JUSTUS
Ei se ole isännän syy. Opettaja se on kaiken pahan alku ja juuri.
MIINA
Ei opettaja ole paha. Opettaja on niin korkeasti oppinut ja hyvä mies.
JUSTUS
Se, se vain tarvitsisi saada kunnolleen oikein miehen kädestä.
IISKA
Niin tarvitsisi.
FIIA (Nousee kellarista, antaa tuopin Iiskälle).
Tässä sitä nyt on sitä käytettä.
IISKA (Katselee tuoppiin). Mitenkä minä teen? Juonko minä vai syönkö
minä tätä?
JANNE
Juo nyt ensin, mitä juomalla lähtee ja syö sitten loput.
IISKA (Juo tuopista).
Hyi, (Sylkäisee) tphyi! Kyllä on pahaa! Niinkuin sianruokaa! Mutta
sianruokaahan se on kurnaalikin.
JANNE
Syö nyt vain loputkin siitä astiasta.
IISKA (Kaivaa sormellaan tuopin pohjaa ja kaataa suuhunsa. — Ähkii ja
puistattelee).
(Kaikki ovat seuranneet osaaottavina ja vakavina Iiskän toimia).
FIIA (Tuo kaljatuopin pöydältä).
Juo tuosta kaljaa päälle.
(Iiska juo).
FIIA
Eiköhän se nyt sentään auta.
JANNE
Miltä nyt tuntuu?
IISKA
Tuntuu kuin se lääke ei tahtoisi mennä sen kurnaalimyrkyn kimppuun,
mutta en minä sitä poiskaan päästä, jotta sopikoot nyt siellä välinsä.
(Puree hampaat yhteen).
JANNE (Viittaa Iiskään).
Joo, tässä on taasen yksi ennustus ja tunnusmerkki siitä, mitä tuleman
pitää, kun se meijeri valtaan pääsee. Siitä tulee sellainen mylläkkä ja
sekamelska, että kuninkaat ja kirkkoherratkin heittävät kuperkeikkaa ja
maan päälle tulee valmis helvetti.
JUSTUS
Joo — että valmis helvetti! — (Jannelle, puoliksi kysyvästi.) Mutta
kyllä kai ne isännät päänsä pitävät.
JANNE (Ensin miettien, sitten vähitellen innostuen). Jos minä
menen sanomaan niille kokoukseen oikein kovat sanat! — Minä sanon
niille, että sellainen ei passaa ja että se meijeri on jumalanviljan
pilkkaamista. Minä kuuletan ne niin, että niiden korvat vielä
huomennakin pillittävät. Minä sanon, että kun pappilan porsaatkin
kuolivat kurnaalista, niin me emme sitä syö. Minä sanon, että työmies
on palkkansa ansainnut ja ei sinun pidä riihtätappavan härjän suuta
kiinni sitoman.
IISKA (Jonka hiiva on humalluttanut).
Mutta tämähän on oikein mukavaa! Myrkky tappelee minun vatsassani
lääkkeen kanssa. Se kuohuu ja kiertää siellä, niin että tohina kuuluu
ja minun päätäni niin kummallisesti viemistää. (Horjuu.) Ja sen minä
sanon, että minä uskallan kiljaistakin, vaikka kaksi kertaa. (Hiljempää
Justukselle.) Eikös, kuule Justus, eivätkös ne porsaat kiljaisseet edes
kymmenen kertaa?
MIINA (Hyökkää Iiskan luo).
Iiska kulta, oletko sinä sairas?
IISKA (Juhlallisesti mutta vähän sammaltaen).
Eriä, vaimo, minusta, koska se opettaja on niin hyvä mies.
MIINA (Menee Fiian turviin. — Melkein itkien).
Jokohan Iiskalle tuli lähtö?
JANNE
Iiska! Mikä sinua oikein vaivaa?
IISKA
Minun on niin hyvä olla.
MIINA (Nyyhkyttäen).
Niin, niin. — (Melkein saarnanuotilla.) Kuoleman edellä aina tuskat
loppuvat, ja köyhän on silloin helppo lähteä.
JUSTUS (Jannelle).
Ettei se jästi vain mennyt sen päähän.
IISKA (Justukselle).
Ei mennyt! — Mutta kun se kurnaali on meijerissä pyöritetty aivan
hulluksi ja kun se nyt pääsi minun vatsaani, niin se pitää vanhat
tapansa. Se pyörii siellä niin riivatusti, että on oikein mukava
kuunnella. — Kuulkaa pojat, kuinka se kurisee, eikä se nälkää kurise.
JUSTUS
Mutta sinähän aivan hoipertelet. (Tukee Iiskää).
IISKA
Niin, kun se kurnaali hurraa tuolla sisällä, niin se heiluttaa minuakin.
(Janne tukee myöskin Iiskää. Miina nyyhkii ja
niistelee nenäänsä. Fiia lohduttelee Miinaa).
IISKA
Ja minun tekee mieleni laulaa sitä laulua, että
Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee
Niinpä —
(Keskeyttää yht'äkkiä laulun. Puristaa molemmin käsin vatsaansa
ja katsoo suurin silmin kauas avaruuteen. Huutaa sitten aivan
selventyneenä.) Päästäkää irti! (Juoksee käppyrässä ulos.)
MIINA (Kiljaisee).
Siunatkoon! Mikä sille tuli!
JUSTUS (Katsoo ovesta).
Tuonne se juoksee tarhakartanolle.
MIINA (Hätäisenä Justukselle).
Mene katsomaan, ettei mene vielä surmillensa.
FIIA
Niin mene!
JUSTUS (Menee ulos).
MIINA
Voi Iiska-parkaa!
JANNE (Ponnella).
Ja mitä varten viaton karitsa, niinkuin Iiskakin, joutuu kärsimään ja
uhrataan, miksi eivät syylliset, niinkuin tuo opettaja tai Leppälän
Mariaana, saa rangaistusta?
FIIA (Kuulee kamarista kolinaa).
St. Morsiuspari tulee.
7:s kohtaus.
Edelliset, Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkeli, Kalle, ja Susso
(Mariaana, Pikku-Kalle, Enkkeli, Kalle ja Susso tulevat kamarista ja
menevät suoraan ulos muut paitsi Susso, joka oltuaan ensin kahden
vaiheilla jää kumminkin sisälle. Enkkelillä ja Kallella näyttää olevan
paha omatunto, ne menevät tuvan läpi häpeissään.)
FIIA
Siinä se seilasi nyt se Saaronin lilja ja meijeriprofeetta!
(Justus tulee ulkoa).
MIINA ja FIIA (Yhtä aikaa).
Kuinka se voi? Mikä sille tuli?
JUSTUS
Kyllä se nyt jo on parempi. Se voihki ja ähki ensin kuin käypä
kaljatynnyri, mutta eiköhän se jo vähän helpottanut.
SUSSO
Kuka kipeänä on?
FIIA
Iiska se vain oli syönyt meijerimaitoon keitettyä velliä ja tuli
kipeäksi.
MIINA (Itkunsekaisesti).
Mitenkähän sen raukan sisälmykset sitä kestävät?!
SUSSO
Eikö teillä ollut antaa sille viinaa tai pikiöljyä?
FIIA
Kyllä sille lääkettä annettiin.
MIINA (Saarnanuotilla).
Siitä minun onkin mieleni hyvä, että jos Iiska nyt kuolee, niin ei sen
tarvitse lääkkeen puutteeseen kuolla.
FIIA
Me annoimme sille tuon tuopillisen jästiä.
SUSSO
Vai on jästi hyvää sellaiseen tautiin.
JUSTUS (Jannelle).
Ja sitten Iiska käski sanoa sinulle, että myrkkyä siinä maidossa oli,
niin että sano sinä ne kovat sanat niille isännille. — Niitä on jo
tuossa pihalla.
FIIA (Menee katsomaan ikkunasta).
JANNE
Kyllä minä pidän niille oikein rengin saarnan.
FIIA
Tuolla pihalla ovat toistenkin talojen rengit ja piiat. Mennään mekin
sinne.
JANNE
Mennään vain, mutta minä tulen pian takaisin. (Kaikki menevät ulos. Kun
isännät samalla astuvat sisään, katsella muljauttelevat pahasti, mutta
eivät puhu mitään).
8:s kohtaus.
Enkkeli, opettaja, Aapo, Huhtamäen Roope, Hilippa-Heikki, Väkäjoen
Iisakki, Janne ja Iitu.
(Huhtamäen Roope, Hilippa-Heikki ja Väkäjoen Iisakki vääntyvät hitaasti
ovesta sisälle, vilkaisevat ohimennen tuvasta menijöihin, mutta eivät
rupea vastaan mulkoilemaan. Istuutuvat vasemmalle sängyn ja takan luo).
AAPO (Tulee ulkoa, katselee ympärilleen).
Mihinkäs Enkkeli jäi?
HILIPPA-HEIKKI (Virnistellen).
Sillä taisi olla oma meijerinsä siellä kärryillä. Sitähän se jäi
hoitelemaan.
HUHTAMÄEN ROOPE (Nauraa).
Hö, hö, hö. Uusi meijeri. Ja oikein leveää lajia.
OPETTAJA (Tulee, kainalossa papereita, ottaa lakin päästään).
Kas niin. Kaikki ovatkin jo täällä. (Asettelee paperit pöydälle)
Me voimme siis aloittaa kokouksen, joka tämän Huhtajärven kylän
historiassa tulee muodostamaan rajapyykin, jonka jälkeen tämäkin kylä
ja kaikki sen asukkaat tulevat kulkemaan edistyksen ja valistuksen
tietä kirkasta, korkeaa päämäärää — (Keskeytyy).
ENKKELI (Tulee sisään).
HUHTAMÄEN ROOPE
Hö, hö. Joko se meijerska nyt lähti?
ENKKELI (Hymyillen).
Niin. — Jo se Leppälän Martaana lähti — Joko täällä on kokous
käynnissä? Siirrytään tänne pöydän viereen.
(Kaikki asettuvat pöydän ympärille istumaan).
OPETTAJA (Katsottuaan, että kaikki ovat paikoillaan, nousee seisomaan.
— Puhujaäänellä).
Rakkaat ystävät. Arvoisat kansalaiset. — Kaikki me tiedämme, mikä ylevä
asia on meidät, itse kunkin majastamme kutsunut tähän tilaisuuteen.
Sillä asia, joka meidät, arvoisat kansalaiset, on tähän tilaisuuteen
kutsunut, on tärkeä. Ja me olemme itse kukin majastamme tähän
kokoukseen saapuneet siinä mielessä, että tämä tärkeä asia meitä
kutsuu ja me olemme tietoisia, että meidän oli sen vuoksi lähdettävä
majastamme ulos, että tämä tärkeä asia meitä kutsuu ja se kutsu meitä
velvoittaa. — Rakkaat ystävät. Tarkastakaamme nyt näitä kahta kohtaa,
kuinka velvoitus meitä kutsuu ja kuinka kutsu meitä velvoittaa.
(Taidepaussi).
AAPO (Keskeyttää opettajan puheen).
Eikö meidän pitäisi ensiksi valita puheenjohtaja.
HILIPPA-HEIKKI
Niin, kai se niin on tapana.
OPETTAJA (Istuutuu nyrpeänä paikalleen).
HUHTAMÄEN ROOPE
Rupea sinä Aapo niitä puheita hoitelemaan —
HILIPPA-HEIKKI (Vilkaisee opettajaan).
— niinkuin tähänkin asti.
ENKKELI.
Niin.
AAPO
Onko se sitten niin päätetty?
TOISET
Joo.
AAPO
Ja kirjuriksi minä ehdottaisin opettajaa.
ENKKELI
Niin.
HILIPPA-HEIKKI Sopiihan se.
HUHTAMÄEN ROOPE
Eihän tässä muitakaan ole.
AAPO
Ja nyt olisi opettajalla puheenvuoro.
OPETTAJA (Nyrpeänä istualtaan).
Mitäpä minä tässä rupeaisin puhetta pitämään. (Ojentaa paperin.) Tässä
on yhtiökirja. Jokaisen osakkaan on maksettava sen mukaan osakemaksua
viisikymmentä markkaa.
VÄKÄJOEN IISAKKI (Kiljaisee kauhistuneena).
Viisikymmentä markkaa! Mistä sen otat?!
HUHTAMÄEN ROOPE
Niin, mistä sieppaat sellaiset rahat, kun tervakin on niin huonossa
hinnassa.
HILIPPA-HEIKKI
Mitä ne kaupungissa siitä nyt maksavat?
HUHTAMÄEN ROOPE
Kolmetoista markkaa kokotynnyriltä kuuluvat maksavan. Eikä silloin
tahdo oikein liietä meijeriin viisiäkymmeniä markkoja.
ENKKELI (Hätäisenä).
Mutta kyllä se meijeri nyt olisi laitettava. Tämä elämä menee muuten
aivan pilalle.
VÄKÄJOEN IISAKKI
Mistä otat viisikymmentä markkaa!?
OPETTAJA (Puhuu istualtaan).
Te, arvoisat läsnäolijat, te olette kaikki suuren ja jalon asian
edestä esitaistelijoita. Teidän tulee uhrata kullat kulmiltanne, kuten
muinoin, Siionin tyttäret, kun Kampyyseksen joukot päälle karkasivat.
— Nyt meidän on toteltava sitä kutsumusta, joka meidät on majoistamme
tänne kutsunut. Se kutsumus on suuri ja ylevä —
H. ROOPE (Iisakille).
Koska sinä panet tervahautasi palamaan?
V. IISAKKI
Ensi viikolla.
H. ROOPE
Poltatko sinä itse, vai tuleeko sinulle siira?
V. IISAKKI
Kyllähän sellaisen rytöksen itsekin. — Ei siinä ole kuin kahdentoista
sylen puut.
H. HEIKKI
Mutta kyllä sillä on suuri ero, kun on oikein siira, paljon enemmän se
ottaa haudasta tervaa.
ENKKELI (Hätäisenä).
Eikös meidän pitäisi puhua siitä meijeristä.
V. IISAKKI (Enkkelille).
Pane sinä rahat, niin laitetaan vain meijeri.
OPETTAJA (Äikistellen).
Niin, jos Enkkeli-isäntä ja Aapo-isäntä sen yhdessä perustavat, niin ne
tulevatkin rikkaiksi.
AAPO
Emme me kahden sitä voi perustaa! (Melkein tyytyväisenä.) Ja mitäs
siitä enää puhutaan. Heitetään koko yritys. Kirjuri vain merkitsee
pöytäkirjaan kaikkien nimet, jotka kokouksessa ovat, ja että kun ei
ollut rahaa, niin ei voitu yhtiötä perustaa.
H. HEIKKI (Kivahtaen).
Kyllä sitä nyt taas sen verran rahaakin on ettei niin saa kirjoittaa.
H. ROOPE
Minkälainen isäntä se nyt olisi, jolla ei viittäkymmentä markkaa —
V. IISAKKI
Kyllä meilläkin aina sen verran on rahaa.
OPETTAJA
Mitä siinä sitten muuta kuin pankaa puumerkit tähän yhtiökirjan alle.
H. HEIKKI
Anna tänne se paperi. (Kiskaisee paperin eteensä.) Mihinkä minä
kirjoitan?
OPETTAJA
Tuohon (Näyttää).
H. HEIKKI (Piirtää puumerkkinsä, ottaa housuntaskusta kukkaron ja
sieltä setelin, jonka lyö pöytään.) Tässä on meidän talon puolesta.
H. ROOPE (Piirtää myöskin puumerkkinsä ja kaivaa samoin esille setelin).
Ja tuossa on meidän puolesta.
OPETTAJA (Tarjoaa paperia V. Iisakille).
Eikös Väkäjoen isäntä kirjoita?
V. IISAKKI (Katselee paperia).
Eiväthän tähän vielä ole Enkkeli eikä Aapokaan kirjoittaneet.
ENKKELI (Iloisena).
Niin, kyllä minä kirjoitan (Piirtää puumerkkinsä ja käy hakemassa
kamarista rahan).
AAPO (Välinpitämättömästi). Kyllähän minäkin kirjoitan. (Kirjoittaa
nimensä ja ottaa lompakosta rahan).
N. IISAKKI (On kaivanut liivinsä povitaskusta tupakkamassin, josta
ottaa rahan käteensä, piirtää sitten puumerkkinsä).
No tuossa se on sitten se minun merkkini. (Panee rahan pöydälle.)
Ja tässä on raha. — Vaikka kyllä se nyt taisi mennä, niinkuin olisi
takkaan viskannut.
JANNE (Tulee ovesta kuin työnnettynä, katsoo kiukkuisena ensin oveen,
ja sitten isäntiin, joutuu hämilleen, ottaa lakin päästään ja menee
takkakivelle istumaan. Kokouksen osanottajat katsovat ihmeissään ja
jännitettyinä Jannea).
OPETTAJA (Koettaa selviytyä välikohtauksesta).
Tuota. — Niin. — Kai kokous sitten jättää sen koneen ostamisen tämän
Aapo-isännän tehtäväksi, kun hän matkustaa kaupunkiin tervaa viemään.
ISÄNNÄT
Joo, sehän kyllä sopii —
OPETTAJA
Käymmekö sitten sinne Tupun äidin mökille katsomaan, jos se meijeri
voitaisiin laittaa sinne.
(Ulkoa rupeaa kuulumaan laulu:)
»Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee
Niinpä meijerikin
Josta lähtee se turmelus arvaamatoin,
Kun maito vaihtuu kurnaalihin.»
JANNE (Kuultuaan laulun tulee levottomaksi, panee lakin päähänsä
ja tekee yht'äkkiä rohkean päätöksen. Nousee seisaalleen). Tuota —
(Pakoitetusti) Mutta me emme syö!
ISÄNNÄT
Häh? Mitä? Kuinka?
OPETTAJA (Opettaja-äänellä).
Mitä Janne tarkoittaa?
JANNE
Että — tuota — me emme syö!
OPETTAJA (Opettaja-äänellä).
Mitä Janne tarkoittaa? Kutka eivät syö? Ja mitä he eivät syö?
JANNE (Pakoitetusti ja melkein itkunsekaisesti).
Kurnaalia!
AAPO
Mutta eihän sitä tarvitsekaan. — Meijerimaito annetaan sioille ja
vasikoille.
ENKKELI (Hyväntahtoisesti).
Niin, ei Jannen tarvitse. Sioille se —
JANNE
Mutta kun pappilan porsaatkin kuolivat ja (Aapolle) teidän Iiskakin on
niin kipeänä tuolla, kun söi kurnaalia että voihkii ja pihisee kuin
kaljatynnyri ja —
AAPO
Mistä Iisakki meijerimaitoa olisi saanut?
JANNE
— ja kun se on jumalanviljan pilkkaamistakin. Ja ei sinun pidä riihtä
tappavan härjän suuta kiinni sitoman ja työmies on palkkansa ansainnut!
— Niin se on! (Poistuu kuin paeten).
(Kaikki nousevat).
H. ROOPE
Mitäs me nyt teemme, kun ne tuollaisen pystyn nostivat?
V. IISAKKI
Eiköhän oteta rahoja pois ja jätetä koko touhu.
ENKKELI (Hätäisenä). Älkää hyvät miehet. Tämä elämä menee muutoin päin
helvettiä.
AAPO
Eihän sitä nyt enää viitsi puuhun mennä, kun kerran nimi tuli
kirjoitetuksi. Ja ehkä siitä meijeristä sentään tulee hyötyäkin.
ENKKELI
Niin, Leppälässä nostavat meijerilitviikissä neljäkolmattakin markkaa
kuukaudessa, ja se on jo rahaa, se.
V. IISAKKI
Ettäkö neljäkolmatta? Kuukaudessa?
ENKKELI
Niin. Viime kuussakin olivat nostaneet niin paljon.
V. IISAKKI
Vai neljäkolmatta? — Annetaan sitten rahojen olla tuossa.
IITU (Tulee peremmästä kamarista, hätkähtää vähän nähdessään isännät,
mutta menee rohkeasti etummaiseen kamariin. Kuulee opettajan sanat.)
OPETTAJA
Kai isännät siis pysyvät päätöksessään, koska sanasta miestä ja
sarvesta härkää?
H. ROOPE
No joo! Menköön nyt sitten vaikka porotuohiseen.
ENKKELI (Iloisena).
Niin. No sitähän minäkin, että niin —. Ota sinä, Aapo, nyt nuo rahat.
OPETTAJA
Menemmekö nyt sinne Tupun äidin mökille?
H. HEIKKI
Mennään vain.
H. ROOPE
Joutaahan tässä.
(Kaikki tekevät lähtöä ja siirtyvät hiljalleen ovea kohden).
IITU (Tulee etummaisesta kamarista tuoden kahvikalut, jotka asettaa
takkakivelle ja rupeaa kuppeja pesemään.)
OPETTAJA