language: Finnish
MEIJERI
Kolminäytöksinen kansanhuvinäytelmä
Kirj.
ARTTURI JÄRVILUOMA
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1925.
Nämä Huhtajärven asukkaat ovat vakavaa, vilpitöntä väkeä. Leikin sijaa
ei ole silloin, kun he joutuvat heidän yhteiskuntaansa järkyttävien
kysymysten eteen. Mutta jos he siitä huolimatta meitä huvittavat,
niin syy ei ole heidän. Meidänkin elämällemme ja vakaville, suurille
riidoillemme nauravat joskus tulevat polvet.
HENKILÖT:
HEIKKILÄN ENKKELI (Engelbrekt), talokas, leski.
VAPPU, edellisen käly.
JANNE, Enkkelin renki.
FIIA, Enkelin piika.
IITU, Enkelin pikkupiika.
HEIKKILÄN AAPO, talokas.
IISKA, Aapon renki.
JUSTUS, Aapon renki.
MIINA, Aapon piika.
LEPPÄLÄN MARIAANA, talon tytär.
SUSSO, kulkukauppias.
TUPPU, tukkilainen, harmonikansoittaja.
KIILILÄN KALLE, Enkkelin torppari.
KIERTOKOULUNOPETTAJA.
HILIPPA-HEIKKI, |
HUHTAMÄEN ROOPE | talollisia.
VÄKÄJOEN IISAKKI |
Mariaanan poika Pikku-Kalle, Enkkelin neljä lasta, neljä torven- ja
yksi klarinetinsoittaja sekä kaksi vanhahkoa akkaa.
Tapahtuu eräässä Suomen syrjäkylässä 1880-luvulla.
ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.
Heikkilän Enkkelin tupa. Perällä, keskellä seinää ikkuna, vasemmalla
yksi ja oikealla kaksi ovea. Vasemmassa nurkassa takkamuuri,
oikeanpuoleisessa nurkassa kaksikerroksinen ja vasemmalla etualalla
yksikerroksinen sänky. Takan ja oven välissä vasemmalla on vesitynnyri,
peräikkunan edessä patapenkki, oikealla, ovien välissä astiakaappi ja
oikealla etualalla pöytä, jonka kummallakin puolella on penkki sekä
lisäksi muutamia tuoleja siellä täällä lattialla.
Tupa on vaatimattoman näköinen, seinät ovat muualta paperoimattomat ja
nokeentuneet, mutta pöydän takana oleva osa on paperoitu sanomalehdillä
ja oikeuden pöytäkirjoilla. Pöydän takana seinällä on kello ja pari
värillistä kuvaa Turkin sodasta. Huonekalut ovat useampaa väriä, mutta
pöytä, ovet ja akkunan puitteet kellertävät.
I:nen kohtaus.
Janne ja Fiia.
JANNE (Noin 30-vuotias, yksinkertainen luonnon lapsi, miettii
usein elämän pulmallisia kysymyksiä ja uskoo ehdottomasti omiin
johtopäätöksiinsä, on senvuoksi itseensä luottava sekä puheessaan
ylimielinen ja rehentelevä. Istuu tuolilla takan luona
vuoleskelemassa lapionvartta.)
FIIA (Noin 25-vuotias, tanakka ja terhakka, puhuu suuriäänisesti.
Tulee lypsyltä vasemmanpuolisesta ovesta, laskee ämpärin melkein
viskaamalla ikkunan edessä olevalle penkille. Huonotuulisena).
Tuossa sitä taasen on. Paljon sitä tulikin, kun se vain olisi oman
lehmän maitoa. (Vilkaisee Jannea ja rupeaa siivilöimään maitoa
pienempiin astioihin, joita ottaa kaapista. Pisteliäästi). Mutta
se näyttää siltä, että minä jään ikuisesti piiaksi, toisten lehmiä
hoitamaan ja toisten maitoja kaatelemaan. (Suoraan Jannelle, tiukaten).
Kuule! Koska siitä tulee tosi? Jo toissa vuonna lupasi Enkkeli-isäntä
meille torpanmaan, ja sinä et vain pääse niin pitkälle, että
lähdettäisiin sinne. Tässä täytyy etsiä itselleen parempi miehenalku.
JANNE
Älä noita turhia puhu! — Silloin et ole joutavan jälillä, kun olet
minun kassani. Parempaa et löydä tältä kulmalta.
FIIA
Jos ei ole varaa parantaa, niin eipä taitaisi paljon pahetakaan! Saisi
ehkä kumminkin sellaisen, joka jotakin yrittäisi! — Miksemme voisi jo
nyt kevätkesästä ruveta sitä torppaa hommaamaan. Tehtäisiin kirjat ja
merkittäisiin rajat ja —. Mutta sinä olet kuin valtiopäiviltä tullut,
et kykene mihinkään.
JANNE (Muljauttaa silmiään pahasti Fiian loukkaukselle »valtiopäiviltä
tullut» ja vastaa vähän ärtyneenä).
Olenhan minä sen jo sanonut, että syksyllä lähdetään. Silloin olet
sinä ollut talossa viisi vuotta ja saat isännältä lehmän ja minä saan
varsan, kun minä olen ollut seitsemän vuotia. Sellainen on ainakin
ollut puhe.
FIIA
Niin syksyllä! — Niin sinä sanoit jo toissa vuonna ja viime vuonna ja
sanoisit kai vielä tulevanakin vuonna! — Ja mistä sinä tiedät, mitä
tästä talosta saadaan. Mikä sen tietää, minkälaisen emännän Enkkeli
saa, ja se se kumminkin määrää, mitä talosta annetaan. Enkkeli sanoo
vain: (Matkien) Jaa, niin, tuota —. (Kaataa maitoa vatiin ja tuo sen
Jannelle — Töykeästi). Juo nyt tuosta oikeaa lehmän maitoa sinäkin. Ei
sitä tiedä, koska sekin ilo tästä talosta loppuu.
JANNE (Hölmistyneenä)
Häh!
FIIA (Rauhallisesti, mutta tarkoittaen ärsyttää).
Sanoin vain, että ei sitä tiedä, kuinka kauan tässä talossa oikeaa
maitoa annetaan.
JANNE
Mitä sinä meinaat?
FIIA
Sitä vain, että kun ne saavat tänne meijerin, niin ei se enää jouda
lehmän maito rengin suuhun.
JANNE
Kyyrieleison! Jottako meijeri tänne Huhtajärven kunnialliseen kylään! —
Kuka sellaista on puhunut?
FIIA
No vastako sinä nyt tuossa tulet! Johan sen kaikki tietävät, että
toisentalon Aapo-isäntä ja opettaja ja Väkäjoen Iisakki ja Huhtamäen
Roope ja Hilippa-Heikki sitä hommaavat. Ja opettaja kulkee liehtarina
talosta taloon, takki leuhkallaan kuin vanhan variksen siivet.
JANNE
Älä nyt!? — Mutta eihän Enkkeli-isäntä ole siinä joukossa.
FIIA
Meidän isäntä menee sinne, mihin uusi emäntä käskee, — jos se nyt uutta
emäntää saakaan.
JANNE
Sanon vieläkin: Kyyrieleison! (Pontevasti) Jos tänne meijeri laitetaan,
niin tämä poika lähtee talosta vaikka keskellä vuotta.
FIIA (Vähän innostuen).
Niinkö? — (Hymähtäen) Et sinä kykene lähtemään!
JANNE (Pöyhistyen).
Minäkö? — Koska sinä olet kuullut minun turhia puhuvan! Kun minä
jotakin sanon, niin se pitää niinkuin sinaatin päätös.
FIIA (Härnäten).
Entäs, kuinka se oli se meidän talosta lähtömme toissa vuonna ja viime
vuonna?
JANNE
Se on eri asia! Mutta kurnaalia minä en jää tähän taloon juomaan. Sen
saat uskoa tällä sanalla.
FIIA (Hymähtää).
Saa nähdä. (Keskustelun aikana on siivilöinyt maidon pienempiin
astioihin ja asettanut ne kaappiin.)
2:nen kohtaus.
Edelliset, Iitu ja Vappu.
IITU (Noin 15-vuotias. — Tulee ulkoa, vasemmalla olevasta ovesta,
kantaen puusylyistä, viskaa puut kolisten lattialle takan eteen. —
Fiialle).
Jokohan lapset nukkuvat?
FIIA (Välinpitämättömästi).
En tiedä. — Tuolla se on Vappu ollut kamarissa jo niiden kanssa hyvän
aikaa. (Siirtyy takan eteen tulta kohentelemaan ja keittohommiin.)
VAPPU (N. 20-vuotias, lapsellinen, esiintyy usein pikkuvanhasti
koettaessaan olla topakka emännöitsijä. — Tulee peremmästä ovesta
oikealla. — Toruen.) Iitu! Sinäkö täällä niin kolistelet, että herätit
Pikku-Aapon. Saat nyt mennä itse sitä nukuttamaan. (Istuutuu pöydän
viereen sukkaa kutomaan.)
IITU (Menee kävellä-töyssyyttäen kamariin. Ovi jää vähän raolleen.)
JANNE
Tuota — Vappu. — Onko siinä perää, että tähän kylään laitetaan meijeri?
VAPPU
En minä ole mitään sellaista kuullut.
JANNE
Mutta niin tuo Fiia sanoi, että Hilippa-Heikki ja opettaja ja
toisentalon Aapo —
VAPPU (Keskeyttää).
Ei Aapo-isäntä ainakaan.
FIIA (Yliolkaisesti).
Kyllä se on samassa juonessa.
VAPPU (Kivahtaen).
Kuka sellaista on sanonut? — Aapo-isäntä ei rupea talonväkeänsä nälällä
piinaamaan.
FIIA (Tiukasti).
Niin ne vain sanovat.
VAPPU (Varmana).
Kyllä se on juorupuhetta. — Eikä tänne meijeriä laiteta ollenkaan.
JANNE (Nauraa-höräyttää ja vilkaisee Fiiaan).
Niin, höpinäksi minäkin sitä juttua arvelin.
VAPPU (Pienen vaitiolon jälkeen).
Eikö isäntää ole vielä näkynyt?
FIIA
Ei ole. (Tuttavallisemmin) Saa nyt nähdä, tuleeko tällä matkalla uusi
emäntä taloon.
JANNE
Ei tule! Saatte olla aivan varmoja, että siitä ei tule mitään. Mitäs
isäntä ottaa Kiililän Kallen puhemieheksensä! Torppari on sittenkin
vain torppari, kun oikein taloissa kuljetaan. — Jos minä olisin isännän
sijassa, niin minä pyytäisin Aapo-isännän puhemiehekseni ja sitten
tulisin Vapun luo ja sanoisin että: eikös meidän passaisi?
FIIA
Pyh, sinä! Valtiopäiviltä tullut!
JANNE (Vilkaisee, harmistuneena Fiiaan.)
VAPPU (Nenäänsä nyrpistäen).
Eipä huolittaisi sittenkään. Se riittää, että yksi sisar on ollut
Enkkelin emäntänä.
JANNE (Vapulle).
Joo. Mutta kyllä minä yrityksen tekisin.
FIIA (Kiusoitellen Vapulle).
Taitaisi viedä vahti makkarat ja puhemies morsiamen.
VAPPU (Kivahtaen).
Kuinka niin?
FIIA (Vähän hämmästyen).
Ei kuinkaan. Muuten vain sanoin.
JANNE
Ei Vappu lähde meijeritaloon emännäksi.
IITU (On kamarissa laulanut ensin yksitoikkoisella sävelellä sss
— sss — pau — pau. Vähitellen muuttui sävel kumminkin »Mariana
se kaupungilla»-nimisen arkkiviisun säveleksi, jota ensin laulaa
hyräillen, mutta nyt parkaisee kimeällä, kinattavalla äänellä.)
Miljoonan antoi kruunulle
Ja loisen tuomareille,
Niin se jäi tuo Mariaana
Nuorelle Tetringille.
VAPPU
(Juoksee kamariin) Iitu, oletko siinä hoilottamatta! Herätät kaikki
lapset. (Menee kamariin ja vetää oven kiinni.)
JANNE (Fiialle nyrpeänä).
Kuule! Mitä sinä tarkoitat sillä että »valtiopäiviltä tullut»?
FIIA (Tiukasti).
Sitä vain, että sinä olet kuin nukkuneen rukous. Et kykene mihinkään.
Tässä vain olet ja suutasi soitat. (Halveksien) Ja sitten vielä Vappua
katselet. — (Uhaten) Minä jätän sinut Aapo-isännän kanssa morsiamia
etsimään ja otan itse paremman.
JANNE (Ärtyneenä).
Älä tuota samaa aina jankuta.
FIIA (Tiukasti).
Laila, että syksyllä päästään torppaa asumaan.
JANNE (Viskaa työnsä uunille ja lähtee ulos).
Onhan tässä vielä aikaa! Monta kuukautta!
FIIA (Jannen jälkeen).
Ja sitä on iankaikkisuudessa vielä enemmän, mutta minä tulen vanhaksi
sitä ennen. (Lakaisee kiukkuisesti huiskimalla lattialta Jannen
vuolemat lastut ja järjestelee muutenkin tupaa).
3:s kohtaus.
Fiia, Tuppu ja Iitu.
TUPPU (Noin 30-vuotias, laiskan ja vetelän näköinen. — Tulee
ulko-ovesta, kainalossa yksirivinen harmonikka. Katsoo taaksensa vähän
ihmeissään).
Mihinkä se Janne niin kiukkuisesti menee? (Fiialle) Että — päivää!
FIIA (Kääntyy oveen päin).
Kas, Tuppu. Oletpas sinäkin näillä mailla. Ja oikein pelin kanssa
liikkeellä.
TUPPU
Niin, kun on lauantai-ilta. Ja sitten ajattelin —. — Eikös se teidän
isäntä ole niinkuin riijausmatkalla. Ajattelin, jotta kai se nyt panee
hypyt pystyyn, kun emännän saa. (Istuutuu.)
FIIA
Eipä tuota tiedä, saako se. — Huonostihan sen matkat ovat tähän asti
luonnistuneet.
TUPPU
Mutta kelpaisihan tällaisessa talossa vaimoihmisen emäntänä keikkua.
Isäntä on hyvännahkainen, ja ruokaa on, ja kun se meijeri laitetaan,
niin silloin on talossa rahaakin kuin roskaa.
FIIA (Vilkaisee oveen, josta Janne meni. — Innostuneena).
Laitetaanko tänne meijeri?
TUPPU
Joo, kyllä se laitetaan.
FIIA (Viekkaana).
Kas kun me emme tiedä asioistakaan, vaikka olemme aina tässä. Mutta
sinä näytät olevan paremmin perillä. Mistä sinä sen niin varmaan tiedät?
TUPPU (Rehennellen).
Miksen minä tietäisi. Kun opettaja minua pyysi sen meijerin
käyttäjäksikin elikkä meijeristiksi.
FIIA
Älä nyt! Et suinkaan luvannut?
TUPPU (Katsellen luihusti silmäkulmain alta).
Een minä. —
FIIA
No minä ajattelinkin! Janne ja Justus ja Iiska olisivat antaneet sinua
selkään, jos olisit meijerin veivaajaksi ruvennut.
TUPPU
Vihaavatko ne meijeriä niin?
FIIA
No sen ymmärrät! — Mihinkä se meijeri laitetaan?
TUPPU
Ne aikovat sitä sinne meidän mökille, se kun oikeastaan on Enkkelin
oma, mutta se ei ole vielä varmaa. Huomenna on täällä kokous, jossa se
asia päätetään.
FIIA (Vähän epävarmasti ja puoliksi kysyen).
Ja sitten on meijerimaito joka talon pöydällä.
TUPPU
Joo, kylläkai. Mutta opettaja sanoi, että meijeristi ja meijeristin
akka ja kakaratkin saavat syödä vain kermaa ja voita.
IITU (Tulee kamarista ja kuulee viimeisen lauseen).
Keisariko niin hyvää syö?
FIIA (Katsoo tutkivasti Tuppua. Iitulle).
Ei, kun meijeristi. (Tupulle) Kun et sinä vain olisi luvannut?
TUPPU
Een — minä —
IITU (Huomaa Tupun harmonikan).
Soittakaa nyt. Tuppu, vähän.
FIIA
Niin soitapas!
TUPPU (Asettaa harmonikan polvelleen).
Mitä minä sitten soittaisin?
FIIA
Soita vaikka sitä polkkaa, että (laulaa) »Tilijali tulijali tilijali
tulijali tilijali tulijali jullallaa — li tullai jalituli tullai
jalituli tullai jalituli jullallaa.»
TUPPU (Leikkiä laskien).
Mitäs te annatte pelimannin palkkaa? (Fiialle) Et sinä ole vielä
maksanut vanhaakaan velkaasi.
FIIA
No nyt saat (Ottaa perällä olevan sängyn alta pärekorin, josta kaivaa
esille korpun ja tuo sen Tupulle.) Tässä on.
4:s kohtaus
Edelliset ja Janne.
JANNE (Tulee ulkoa ja huomaa, että Tuppu saa korpun. Muljauttaa
silmiään).
Jassoo!
FIIA (Vähän nolona Tupulle, mutta tarkoittaen, että Jannekin sen
kuulisi).
Niin, siinä on pelimannin palkka.
TUPPU (Syö korppua).
Hyvältä se maistuu.
JANNE (Kiukkuisena, mutta hilliten itsensä).
Jassoo!!
IITU (Katselee Tupun syöntiä tyhjää nieleskellen).
Mutta kun korpun kanssa olisi vielä sitä voita ja kermaa, niin se se
vasta hyvää olisi.
JANNE (yhä raivoisampana. Kävelee lattialla harteitaan kohautellen).
Jassoo!!!
IITU
Kuka sitä sellaista ruokaa taas saakaan?
FIIA (Tahtoo ärsyttää Jannea).
Tuppu tuossa vain äsken sanoi, että kun hän akan ottaa, niin akka ja
kakarat saavat syödä vain kermaa ja voita.
TUPPU
Hö, hö, joo.
JANNE (Pysähtyy. -— Hammasta purren).
Jassoo!!! — Ettäkö sinä —. Etkö sinä ole valtiopäiviltä tullut?
TUPPU
Mitä sinä tarkoitat? Minä olen ollut tukinuitossa ja tulin kotiin
toissapäivänä.
JANNE
Vai tukinuitossa! (Suu katkerassa naurunirvistyksessä) Uitatko sinä
tukkia vastavirtaankin?
TUPPU
Kukapa nyt tukkia vastavirtaan uittaisi. — Me toimme lautan
Puhalammesta puulaakin sahalle.
JANNE (Istuu pöydän luo, lyö nyrkillä pöytään).
Kermaa ja voita!
FIIA (Edelleen Jannea härnäten).
Niin, kun se meijeri tänne laitetaan — huomenna kuuluu olevan täällä
meillä sitä varten kokous, sen tiesi Tuppu — ja kun se taitaa
tulla sinne Tupun äidin mökille, niin opettaja oli pyytänyt Tuppua
meijeristiksi ja luvannut, että Tuppu saa syödä vain kermaa ja voita.
JANNE (Hypähtää seisomaan. — Tupulle).
Kyyrieleison! Lupasitko sinä ruveta meijerin veivaajaksi?
TUPPU (Pelokkaana).
Een, en minä.
FIIA
Mutta kyllä sillä meijeristillä olisi hyvä ruoka.
JANNE (Raivoissaan. Hieroo tukkaansa ja katsella-muljauttelee Fiiaa ja
Tuppua).
Voita, kermaa ja — kurnaalia! (Tupulle) Soita mies! Soita jumalauta!
Tässä menee järki.
TUPPU
Se meijerikö sinun mieltäsi noin —?
JANNE
Soita nyt, soita vaikka kurnaalipolkkaa. Mutta soita kohta.
TUPPU
Kyllä minä —
FIIA
Soita sitä (laulaa) tilijali tulijali —
JANNE (Synkästi).
Onko se sitten sitä kurnaalipolkkaa?
TUPPU
Ei mun polkkani ole mitään kurnaalipolkkaa! — Kun minä soitan, niin
tulee ääni kuin klaneetista vain ja nuotti on niin heliä, että
halvatunkin varpaat heiluu.
IITU (Piialle).
Mitä se kurnaali on?
FIIA
Meijerimaitoa.
JANNE
Joo, kurnaalia!
FIIA
Taikka »heilullaa», taikka »ranttalurjua» taikka. —
JANNE
Kurnaalia se on! (Tupulle) Mutta soita poika! Soila kohta! Vai
katsotaanko, oletko sinä se parempi miehen alku?
TUPPU
Hyvät ihmiset. Niinhän sinä puhut kuin tahtoisit riitaa tehdä.
JANNE (Hilliten kiihkoansa).
Minä olen niin hyvä mies, että minä en tee riitaa asiastakaan.
FIIA (Tuttavallisesti Tupulle).
No Tuppu, soita nyt.
(Työkkää Tuppua kylkeen.)
JANNE (Näkee Fiian ystävällisyyden ja kiivastuu uudelleen).
Mutta ei! Nyt ei soiteta yhtään! — Minä en viitsi kuunnella! Sinun
pelisi panee aina »puuh, puh, puh, puuh, puh, puh,» niinkuin
Lenkku-Leenan pieksu.
TUPPU
Tämäkö minun pelini — niinkuin Lenkku-Leenan pieksu. Älä noin
mahdottomia puhu, kun kaikki sanovat, että siinä on korea ääni. Eikö
niin, Fiia?!
JANNE (Lähestyy Tuppua. — Raivoissaan).
Kuule mies! Sinä härnäät minua. (Ottaa Tuppua takin kauluksesta ja
ravistaa.) Oletko sinä parempi mies kuin minä?
FIIA (Juoksee hätääntyneenä väliin).
Hyvä ystävä, Janne älä nyt. —
IITU
Rupeavatko ne tappelemaan? (Kiipee ylisänkyyn.)
JANNE (Työntää Fiian pois).
Katso nyt ja odota.
TUPPU
Mitä sinä joutavia. Kuka sellaista on sanonut. Ainahan sinä olet ollut
väkevämpi mies kuin minä.
JANNE
Mutta kumpi meistä on parempi?
TUPPU
Älä nyt Janne. Odota, että saan pelini pois. (Panee harmonikan, pois.)
Sinä olet parempi niittämään — ja — halkoja hakkaamaan ja — puhdetöitä
tekemään ja —
JANNE
Älä kiertele! Sinä et sano suoraan!
TUPPU (Katsoo kauhistuneena Jannea, jonka kiukkua ei ymmärrä).
— niin, ja viisaampi mies sinä olet —
JANNE
Kyyrieleison! Mutta kumpi meistä on parempi?
TUPPU (Hätäisesti).
Sinä. Sinä tietysti.
JANNE
No niin. Miksi et sitä kohta sanonut. (Heittää otteensa. — Fiialle.)
Siinä sen nyt kuulit. (Menee istumaan penkille. — Rauhoittuneena.) No,
Tuppu. Soita nyt.
TUPPU (Koettelee kaulaansa).
Mitä sinä Janne oikein tarkoitit?
(Iitu kiipee ylisängystä alas).
FIIA (Koettaa pelastaa pulmallisen tilanteen).
Tuo Janne on joskus niin leikkisä, ettei sitä tahdo oikein ymmärtääkään.
TUPPU
Jaa, että leikkiäkö se vain oli?
JANNE (Jurosti).
Joo, leikkiä.
TUPPU
Ja minä kun luulin, että sinä oikein tosissasi. (Nauraa-höräyttää.)
Kyllähän minäkin leikin ymmärrän.
IITU
No soittakaa nyt, Tuppu.
TUPPU
No, joo. (Soittaa Fiian loilottamaa polkkaa, toiset kuuntelevat
hartaina.)
5:s kohtaus.
Edelliset, Vappu ja Susso.
(Soiton alussa tulee Vappu kamarista ja rupeaa häärimään takan luona.)
SUSSO (Noin 50-vuotias, kuivettuneen näköinen ja liehakoiva. — Tulee
ulko-ovesta kori käsivarrella ja pussi selässä.).
Hyvät päivät, hyvät päivät! Vaikka iltahan tässä jo rupeaa olemaan.
Niin että hyvää iltapäivää talonväelle. — Ja täällä on sellainen
pelin helinä kuin häissä. (Tuppu lopettaa soiton) — Aivanko täällä
on nuoriväki vain kotona, vaikka — niin, nuorihan se on vielä teidän
isäntäkin. — Ja Vappukin on niin komistunut — sanon vain vieläkin
Vapuksi, vaikka emännäksihän taitaisi pitää jo sanoa — niin että tuo
Vappukin on niin komistunut, että kohta kai se jo meneekin oikeaksi
emännäksi. Ja sellaista minä olen kuullutkin. Niin, helppohan onkin
muuttaa, kun on lyhyt matka. Hi, hi, hi.
VAPPU
Älkää nyt vain keittäkö mitään juoruja.
SUSSO
Hui, hai! Minäkö juoruja. Minulla on tosissakin tekemistä. (Äkkiä kuin
pelästyen.) Mutta missä isäntä on?
FIIA
Riijausmatkalla se on Kiililän Kallen kanssa.
SUSSO (Pettyneenä).
Soo, soo. Vai niin. Ja Kiililän Kalle on puhemiehenä?
TUPPU
Sitähän varten minäkin olen pelin kanssa liikkeellä, että jos isännän
matka luonnistuu, niin sitten kai täällä tulee hypyt.
IITU
Ei siitä mitään tule nytkään.
JANNE
Isännällä on huono puhemies.
SUSSO
No niin on! — Se naimiskauppa se kuuluu vähän niinkuin akkojen
asioihin. Akat sen osaa parhaiten asettaa kohdallensa.
JANNE (Omasta sukkeluudestaan nauttien).
Kun on akka puhemiehenä, on piru konttimiehenä.
SUSSO
Älä sano. Monta hyvää paria on vain Sussokin laittanut.
JANNE
Eihän siinä asiassa apuria tarvittaisi ollenkaan.
SUSSO
Tottakai! Eihän sitä muuten. — Yhdeksi esimerkiksi. Tuo Vappu tuossa
on kuin punainen puolukka. Sitä katsellaan ja katsellaan, mutta se
oikeakaan ei saa suutansa auki, ja niin asia pitkistyy ja mutkistuu.
VAPPU (Toruvasti).
Johan minä sanoin, että ei saa keittää mitään juoruja. Ja sitä oikeaa
ei taida ollakaan.
JANNE (Vapulle).
Niin, kun ne hiljankin laittavat sen meijerin tänne ja Aapo-isäntä on
parhaana hommamiehenä.
VAPPU
Kuka sitä on sanonut?
FIIA
Tuo Tuppu sitä tiesi.
TUPPU
Joo, kyllä se niin on. Ja huomenna on täällä teillä sitä varten kokous.
VAPPU (Kuivasti).
Vai niin. (Menee kamariin).
SUSSO (Havahtuen).
Kuulkaas! (Kaivaa koriaan.) Joko te osaatte sen uuden meijerilaulun?
Minulla on niitä täällä. Ne maksavat viisi penniä. (Antaa koristaan
Piialle, Jannelle, Tupulle ja Iitulle kullekin viisun.) Se alkaa sieltä
toiselta lehdeltä ja nuotti on näin: (Laulaa kinattavalla äänellä)
Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee
niinpä meijerikin —
JANNE (Keskeyttää laulun).
Joo. Siinä on perää, että ulkomailta ne kaikki perhanat — meijerit —
kahvit ja kahvimyllyt —
FIIA (Keskeyttää).
Älä nyt taasen rupea kahvia morkkaamaan, kun kerran itsekin siitä
tykkäät.
JANNE (Matkien).
Tykkäät! Kun ei muuta ole, niin juohan sitä vaikka sumppi-lurua, mutta
»tykkäät». Kun olisi oikeaa viinaa, niin se se poikaa olisi.
FIIA (Yliolkaisesti).
Saahan sitä kaupungista.
JANNE
Saa, kuka saa. — Kyllähän herrat sitä saavat, mutta harvoin se
renkimiehen suuhun joutaa. Ja kun se Jumala nyt on kerran luonut
suomalaisen sellaiseksi, että se tarvitsee kovaa leipää, kuumaa saunaa
ja väkevää viinaa, ennenkuin se pysyy terveenä, niin mitä varten ne
herrat ovat ruvenneet luonnon järjestystä muuttamaan.
TUPPU
Joo, sellainen se on suomalaisen luonto.
JANNE
Ja mitä varten juuri ne sitä ihmisen syömistä ja juomista aina
järjestävät! — Jos tekee jotakin pahaa, niin pannaan vesikoppiin vettä
ja suolatonta leipää popsimaan. — Niin, mutta silloin onkin tehnyt
jotakin pahaa, mutta mitä pahaa me olemme tehneet, kun meille ruvetaan
kurnaalia syöttämään ja viina viedään pois.
SUSSO
No, ostatteko te näitä viisuja?
FIIA (Jannelle).
Kylläpä sinä olet saanut viinaa liiaksikin usein.
SUSSO
Nämä maksavat viisi penniä. Ostatteko te?
TUPPU.
Joo. Jos minä ostan itselleni ja — — tälle Iitulle. (Kaivaa taskustaan
rahan).
JANNE (Hyvillään).
Jaha, Iitulleko sinä. — Minä ostan sitten Fiialle.
IITU (Innokkaana).
No lauletaan nyt.
JANNE
Joo, jotta opitaan tämä kurnaalivirsi.
(Kaikki laulavat. Iita ja Susso laulavat oikeassa tahdissa, Fiia panee
kaikenlaisia koristuksia, etuiskuja ja luisumisia äänestä toiseen.
Janne ja Tuppu seuraavat sormellaan tekstiä. Tuppu laulaa ensimmäisen
värsyn hiljaa. Janne mörisee kuin karhu ja jää auttamattomastt jälkeen.)
»Ulkomailta kaikki ne keksinnöt tulee
Niinpä meijerikin,
Josta lähtee se turmelus arvaamatoin,
Kun maito vaihtuu kurnaalihin.»
TUPPU (Rauhallisesti selittäen).
Eihän siitä nyt sentään mitään turmelusta voi tulla.
JANNE
Miksei tulisi! Turmelus siitä tulee, kun jumalanviljaa niin pilkataan,
että maidosta tehdään kurnaalia. — Ja kun ne sitten panevat siihen
vielä myrkkyä.
TUPPU (Edelleen selittäen).
Ei meijerimaitoon myrkkyä panna.
JANNE (Tupulle uhkaavasti).
Tottavie, poika! Ethän sinä vain rupea kieräilemään!
TUPPU
Enhän minä muuta kuin sanon vain niinkuin asia on.
JANNE
Älä ole olevinasi niin viisas. Kyllä tässä toisetkin jotakin tietävät.
(Fiialle) Näithän sinäkin kirkonkylän meijerissä sen suuren tynnyrin,
jossa oli alunaa, ja sitä pantiin maidon sekaan.
FIIA
Näin minä.
JANNE
Ja mitäs aluna on muuta kuin myrkkyä.
TUPPU
Ei se alunaa ollut.
JANNE
Olkoon mitä myrkkyä tahansa, mutta sillä ne sen maidon värjäävät niin
siniseksi. (Vakavana Tupulle.) Kuule Tuppu! Teetkö sinä leikkiä, vai
oikeinko sinä tosissasi noin puhut? Kyyrieleison! Silloin minä sinun —
TUPPU (Pelästyen).
Ei, enhän minä. Mitäs minä. —
JANNE
No niin, no. Lauletaan sitten. Mutta laula Tuppu sinäkin niin jotta se
kuuluu, että sinäkin olet hengessä ja totuudessa mukana.
IITU
Lauletaan nyt.
(Kaikki laulavat kuten ennenkin. Janne katsoa muljauttaa tuon tuostakin
Tuppuun, silloin Tuppu lisää voimaa ja huutaa, minkä kurkusta lähtee.)
Ja nyt alkaa se aika, jota odottivat
Emännöitsijät Suomen maan,
Kun ei puisia punkkia kuurata tartte
Eikä kirnuja kalskuttaa.
Eikä tyttösten piikana palvella tartte,
Menee meijerikouluun vaan.
Siellä palkka ja plutoona puuttumatoin
Onko onnea kalliimpaa!
Eikä renkikään liiaksi lihoa voi,
Jotta töillensä estettä ois —
JANNE (Keskeyttää).
Jukoliste! Liikaako tässä on nyt lihonnut. Mutta isännät, ne kyllä
pitävät puolensa. Meidänkin isäntä väänsi tänä aamuna tuollaisen
(näyttää peukaloaan) voikimpaleen leivälleen, vaikka on arkipäivä.
FIIA
Niin, mutta sehän lähti riijausmatkalle.
JANNE
Lähteköön vain. Mutta ei rengille voita anneta, vaikka lähteekin
riijaamaan.
IITU (On noussut tuoliltaan ja katsonut ikkunasta).
Tuollahan se isäntä jo tulikin.
(Kaikki hyökkäävät ikkunaan)
FIIA
Huonosti näyttää käyneen, koska isäntä on noin kiukkuisen näköinen.
SUSSO (Hyvillään).
No niin — he — he — näyttää käyneen.
JANNE
Kas, kun heittää ohjaksetkin vain noin pihalle ja rupeaa kömpimään
kärryistä. — Menen korjaamaan sen hevosen. (Menee ulos).
FIIA
Ja Kiililän Kalle istuu kuin puujumala. — Kyllä on käynyt huonosti!
IITU (Peräytyy ikkunasta).
Nyt isäntä tulee sisälle.
(Kaikki vetäytyvät ikkunasta pois.)
6:s kohtaus.
Fiia, Iitu, Susso, Tuppu, Enkkeli ja Kalle.
ENKKELI (Noin 35-vuotias, pehmeäluontoinen, puhuu kiukkuisenakin
kimeällä, lempeällä äänellä, muulloin on aina hymyilevä. — Tulee
ulkoa mustassa verkapuvussa, menee kiukkuisena puhisten, sivuilleen
katsomatta etummaisesta ovesta oikealle.)
(Kaikki katsovat uteliaina Enkkeliä.)
FIIA
Mitähän siellä on tapahtunutkaan?
KALLE (Noin 35-vuotias kuivettunut kyhnys. Tulee ulkoa. — Nolona.)
Terveisiä kyliltä. (Istuutuu etualalle vasemmalle.)
TUPPU
No tulikos Enkkelille uusi emäntä.
FIIA
Niin, miten kävi?
KALLE
Isäntä itse pilasi asian.
ENKKELI (Tulee kamarista paitahihasillaan. — Pehmeällä falsettiäänellä,
vaikka onkin raivoissaan).
Voi herran jee! — Halli ja kissa ulos! Niin ja Iitu ja Fiia ja Tuppu ja
kaikki! (Rauhallisesti.) Kalle saa jäädä.
(Iitu, Fiia, Tuppu ja Susso menevät ulos. Susso vähän
vastahakoisesti aivan kuin aikoisi jotakin sanoa.)
ENKKELI
Voi tätä hirmuista häpeää! — Kun olisi edes viinaa! — Ja sinullakaan ei
ole mitään sanomista.
KALLE
Niin, isäntä — tuota — johan minä sanoin, että isäntä itse — tuotanoin
— pilasi asian. Minähän jo sain asiat hyvälle alulle. Justiina ja
isäntä olivat jo asian puolella, kun minä kerroin, niinkuin asia
on, että (lukee kuin ulkolukua) Heikkilän Enkkelin taloa ei rasita
syytingit eikä intekningit ja että neljä lypsävää ja mulli ja kaksi
vasikkaa on navetassa, eikä porvarille ole velkaa, kun joka vuosi jää
viljaa syömättäkin. — (Puhuen) Niin kuulihan isäntä sen itsekin.
ENKKELI
Mutta kun se Justiina sanoi, että »enkelin kärryihin hän ei lähde,
ennenkuin matkustaa taivaaseen». — Se, se — niin perhanasti —. Mutta
sehän on synti. Selvää jumalanpilkkaahan se on! — Eikä minun nimeni ole
enkeli, se on oikein Enkkelrehti.
KALLE
Jumalanpilkkaahan se oli. — Mutta toisella kerralla pitää olla
varovainen. Isäntä ei saa puhua meijeristä mitään.
ENKKELI
Mutta kun sinä olit jo kaikki asiat kertonut, niin minä ajattelin,
että se antaisi niinkuin lopullisen puleeringin, kun minä kerron, että
meidänkin kylään tulee meijeri. Mutta silloin se ärähti. — Ja (Melkein
itkien) »enkelin kärryt!» Voi Kalle kulta!
KALLE
Niin se sanoi, että ei koskaan sellaiseen taloon emännäksi, jossa
kurnaalia syövät emännät ja piiat.
7:s kohtaus.
Edelliset ja Susso.
SUSSO (Pistää päänsä oven raosta). Isäntä hyvä. Saanko tulla sisään?
Minulla olisi vähän asiaa.
ENKKELI
Eivätpä ne nyt taida auttaa ne Susson asiat.
SUSSO
Isännän tykö minä lähdin aivan jantusjalkain. Oli asiaa, vaikka sitten
tässä ajan kuluksi ruvettiin viisuja laulamaan — niitä meijeriviisuja.
Vaikka kyllähän meijeri hyvä laitos on, en minä sillä —
ENKKELI (Kiukkuisena). Vieköön piru kaikki meijerit!
SUSSO (Hämmästyen). Aivan niin minunkin mielestäni, että vieköön vain.
ENKKELI
Mutta mikäs se asia sitten —?
SUSSO
Niin — tuota — kyllähän se olisi niinkuin kahdenkeskistä, mutta
puhemieshän se taitaa olla tuo Kalle, niin että — hi — hi kyllähän sen
voin tässäkin sanoa. (Tulee Enkkelin luo, puhuu supattamalla.) Se oli
niin, että minä kävin Leppälässä eilen, minulla kun on vähän tuota
kauppatavaraa ja sattui muutenkin olemaan asiaa. Hilippa-Heikin emäntä
tarvitsi paimentyttöä kesäksi ja minä arvelin, jotta se Annan-Heikin
tytär sieltä Leppälän loukolta lähtisi, niinkuin sitten lähtikin. Ja
paluumatkalla poikkesin Leppälään vähän lepäämään, kun nuo jalat jo
vähän tahtovat väsyä ja muutenkin oli mukava poiketa tuttuun taloon.
Mariaana nytkin mulle oikein kahvit keitti ja toi vielä voinokareenkin
kahvin sekaan.
KALLE
Ainako se vain on kotona, se Mariaana?
ENKKELI
Onko se se sama, jolla on se poika?
SUSSO
Se, se on. Mutta niin kovin rehti ja reilu ihminen. Ja ainoa tytär,
eikä ole kuin yksi veli.
ENKKELI
Mitenkä monta lehmää siellä Leppälässä on?
SUSSO
No, Mariaana näytti mulle eilen navetan, ja siellä oli ainakin
seitsemän kantavaa ja sitten mulli ja vasikoita ja — niin — hi hi —
tallissakin me kävimme ja siellä oli kolme hevosta ja niin nätti ruskea
varsa.
ENKKELI
Onpa siinä jo olemista.
KALLE
Mutta mitenkä niiden intekninkien ja syytinkien laita mahtaa olla?
SUSSO
Niitä ei ole Leppälässä ollenkaan. Vielä mitä. Rahaa se käärii Leppälän
isäntä vain piirongin lootaan. Ja on sillä saataviakin. Mariaana
kertoi, että viime vuonnakin hänen isänsä oli lainannut Housunmäen
Iisakille, kun se lähti Amerikkaan, kaksisataa markkaa.
ENKKELI
Kyllähän se Leppälä hyvä talo on, mutta kun sillä Mariaanalla on jo se
valmis poika.
KALLE
Oliko mitään puhetta, mahtaisiko Mariaana — niin kuin — tänne Heikkilän
Enkkelille — tuota —?
SUSSO
No tottahan toki se tulisi, vaikka en minä uskaltanut asiaa vissimmäksi
tiedustaa. Mutta Mariaana lupasi huomenna käydä kirkolla ja takaisin
tullessaan poiketa tänne. Se sanoi, että kun täällä on se kiertokoulun
opettaja ja sen pitäisi täältä mennä sitten Leppälään, että hän
poikkeaa kysymään, koska se opettaja tulee.
ENKKELI
Vai niin, että jo huomenna. — Mennään tuonne kamariin juttelemaan. Tule
sinä Kalle mukaan.
(Menevät etummaisesta ovesta oikealla.)
8:s kohtaus.
Iitu, Vappu ja Aapo.
IITU (Huutaa ulkona).
Vappu! Vappu! (Kurkistaa sitten varovaisesti oven raosta ja juoksee
kamariin. — Huutaa) Vappu, Vappu!
VAPPU (Tulee kamarista). Oletko hiljaa, etteivät lapset herää. — No
mitä nyt?
IITU
Niin, kun Aapo-isäntä kysyi, että onko Vappu kotona ja se tulee juuri
tänne. Sillä on varmaan jotakin asiaa.
VAPPU (Hätääntyy).
Ettäkö Aapo? (Suorii vaatteitaan) Voi, voi! (Iitulle) Mene sinä lasten
luo.
IITU
Se Aapo-isäntä tulee aivan kohta. (Menee kamariin).
AAPO (Noin 25-vuotias, terveen ja luontevan näköinen, luonteeltaan
rauhallinen ja huumoriin taipuva. — Tulee ulko-ovesta). Iltaa! Sinäkö
täällä olet yksin kotona?
VAPPU (Hämillään).
Niin, sain juuri lapset nukkumaan.
AAPO
Miten ne äidittömät jaksavat? — Vaikka mikäpä hätä niillä on niin
kauan, kuin sinä olet talossa.
VAPPU (Pikkuvanhasti).
Eihän sitä kukaan ole oman äidin veroinen.
AAPO
Eipä kyllä. — Mutta kun Enkkeli tuo uuden emännän —. Lähdetkö sinä
sitten pois?
VAPPU (Naurahtaa vähän ontosti).
Lähden. Kotiin tietysti.
AAPO
On se vähän ikävää. — Kun on tottunut — näiden muutamien kuukausien
aikana — sinut näkemään tällä yhteisellä pihalla ja sitten sinä menet
pois. — Eikö sinun tule ikävä — noita orpoja? (Viittaa kamariin.)
VAPPU (Hiljaisesti).
Kyllähän sitä aina vähän —
AAPO (Päättävästi).
Kuule Vappu. — Minä olen vähän ajatellut, että mitähän jos me
lähtisimme tässä ennen juhannusta viemään tervoja kaupunkiin — yhdessä.
VAPPU (Ujona).
En tiedä —
AAPO
Se meidän terva on silloin vietävä ja ajattelin — jos sinä —
VAPPU (Vähän viekkaana).
Mutta mitä minä siellä tekisin?
AAPO (Siirtyy lähemmäksi, ottaa Vapun vasemman käden. — Myöskin
viekkaana).
Olisi parempi ostaa mitan mukaan, ettei sitten tarvitsisi
sopivankokoista sormea lähteä etsimään.
VAPPU (Koettaa muka vetäistä kätensä pois. Katsoo Aapon kättä!).
Onpa sinulla leveä kämmen.
AAPO
Niin, sen sisään häviää sinun kätesi kokonaan. Katsos noin! (Sieppaa
Vappua vyötäisiltä.) Ja sinä sovit niin hyvin tähän minun kainalooni.
VAPPU (Hätäisesti).
Aapo, et saa tuolla lailla —, sattuisi vielä joku tulemaan.
AAPO
Mitä sillä on väliä. Pian me käymme kaupungissa ja huomenna menemme
isäsi luo. Lähdetään kohta kokouksen jälkeen.
VAPPU (Tempautuu irti. — Kivahtaen).
Mikä kokous teillä on?
AAPO
Onpahan vain — sen meijerin vuoksi —
VAPPU (Vakavana, melkein tiuskaisten).
Niin, kuule. Oletko sinäkin sitä meijeriä puuhaamassa?
AAPO
Kuinka niin?
VAPPU (Tiukaten).
Niin, sano nyt. Oletko sinä sitä meijeriä hommannut?
AAPO (Vähän ihmetellen).
Kyllä, multa —
VAPPU (Kivahtaen).
Silloin emme me lähde yhdessä kaupunkiin.
AAPO
Mutta mitä sinä tarkoitat?
VAPPU
Minä en mene sellaiseen taloon emännäksi, jossa lapset ja piiat ja
rengit saavat vain meijerissä myrkytettyä maitoa — jollei emäntä saa
lapsille jotakin tippaa varastetuksi.
AAPO (Vähän huvitettuna ja ihaillen Vapun topakkuutta).
Mutta eihän se toki sellaista —
VAPPU
Ja minkälainen se koti olisi, jossa ei kirnu edes kerran viikossa
hurisisi eikä äiti saisi antaa lapsille kirnuvoileipää. (Siirtyy
vähitellen muistelmiinsa.) Kuinka hauskaa olikaan ennen lapsena, kun
äiti kirnusi voita. Me leikimme lattialla, pyörimme siinä äidin jalkain
juuressa juuri sillä kohtaa lattialla, johon aurinko paistoi, niin että
jalkoja melkein poltti. Me kiskoimme äitiä hameesta ja kysyimme vähän
väliä, koska saadaan kirnuvoileivät. Mutta äiti sanoi, että niin kauan
pitää kiltisti odottaa, kun kirnu sanoo: »Meidän vanha jusu, jusu,
jusu, jusu.» — Silloin kun äiti seisoi siinä kirnuamassa, oli äiti niin
kaunis ja hyvä — (Muistaen todellisuuden, katsahtaa Aapoon. Itkien.) Ja
sinä et antaisi minulle ollenkaan kirnua. (Juoksee kamariin.)
AAPO (Naurahtaa harmistuneesti ja hieraisee tukkaansa).
9:s kohtaus.
Aapo, Fiia, Janne, Utu, opettaja, Enkkeli, Kalle ja Susso.
FIIA (Pistää päänsä ovesta). Joko tänne saa tulla? — No eikö täällä
isäntää olekaan? (Tulee sisään)
AAPO
Mitä sinä isäntää pelkäät?
(Janne ja Iitu tulevat).
FIIA
No, äsken se täällä tiuski kuin pahuus ja ajoi meidät kaikki ulos.
AAPO
Mitä te sitten teitte?
FIIA
Emme mitään. Mutta kun se tuli kotiin, niin se oli niin pahalla päällä,
että ei muuta kuin kohta vain komensi Hallin ja kissan ja meidät
pellolle, vaikka Halli ja kissa eivät tuvassa olleetkaan.
JANNE
En minäkään ollut.
AAPO
Olikohan sen matka onnistunut huonosti?
OPETTAJA (Nuorehko mies, vähän herrahtavasti puettu ja touhukas, tulee
juoksujalassa sisään).
Hyvää päivää! Hyvää päivää! (Huomaa Aapon.) Kas! Päivää! (Kättelee
Aapoa. — Katselee ympärilleen.) Eikös Enkkeli-isäntä olekaan kotona?
(Enkkeli, Kalle ja Susso tulevat kamarista).
OPETTAJA
Jaha. Sieltähän se isäntä juuri tuleekin. Kysyin juuri täällä. Hyvää
iltaa! (Kättelee Enkkeliä.)
ENKKELI
Iltaa!
OPETTAJA
Minä tulin vain sanomaan, että minä sain jo sanan Huhtamäen Roopellekin
siitä huomisesta kokouksesta.
ENKKELI (Hämmästyen).
Mistä kokouksesta?
OPETTAJA
No, siitä meijerikokouksesta.
ENKKELI
Per — sitä minä en enää muistanutkaan. (Hieraisee tukkaansa.
Kiljaisee.) Piru vieköön koko meijerin!
JANNE (Rähähtää leveään nauruun).
OPETTAJA (Pelästyneenä). Kuinka? Mutta isäntähän itse —. Mitä tämä
tietää? (Katselee ympärilleen kuin apua hakien.) Mutta Aapo-isäntä.
Sanokaa te nyt edes jotakin. Tämä kulmakuntahan jää aivan takapajulle
—! (Melkein opettaja-äänellä.) Minkä tähden Enkkeli-isäntä sanoi, että
pir- paha periköön meijerin?
AAPO
En tiedä, mutta (vilkaisee oveen, josta Vappu meni — naurahtaen) minun
tekisi mieleni sanoa samoin. — Mutta täytyyhän se kokous huomenna
pitää, kun sitä kerran on puuhattu.
OPETTAJA
Tietysti se on pidettävä, sillä (puhuja-äänellä) nykyinen edistys käy
niin kohisten virtavasti ja suurin lainein eteenpäin, että edistystä
täytyy mielessään ja teoillaan seurata, sillä muuten jää kokonaan
takapajulle — (Keskeytyy.)
SUSSO (On ottanut kantamuksensa, tulee Enkkelin luo. Enkkelille).
Huomenna me sitten tulemme Marjaanan kanssa.
ENKKELI (Hyvillään).
Niin!
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
Näyttämö sama kuin ensimmäisessäkin näytöksessä, mutta tupa on
siistitty, sillä on sunnuntai. Ikkuna on auki.
1:nen kohtaus.
Vappu ja Iitu.
IITU (Istuu patapenkillä. Hänen edessään on kehto, jonka jalkopää on
patapenkkiin päin. Iitun jalat ovat toinen toisella, toinen toisella
puolen kehtoa jalaksella)
Mariaana se kaupungilla
Asteli taitavasti,
Siksi kun tuli oma kello
Kymmenehen asti.
Mariaana kun kotia tuli
Isä portoksi tervehti häntä,
Mariaana se rivollilla
Hengen isältänsä.
VAPPU (Tulee kamarista).
Eikö Pikku-Aapo nuku?
IITU (Siirtyy kehdon vieressä olevalle tuolille istumaan ja katsoo
kehtoon. Puhuu lapsen kielellä).
Eihän te Aapo nuku. Timmut vain niin tuurina. — Nuku, nuku nyt. Muuten
minä laulan sinulle sitä rumaa meijerilaulua.
VAPPU
No, älä viitsi sitten keinuttaa. Ei se taida nukkua.
IITU (Katsoo edelleen kehtoon).
Eihän te miet viitti. (Nostaa äkkiä päänsä ja katsoo Vappuun.) Tykkääkö
Vappu Aaposta.?
VAPPU (Hätkähtää ja vähän nolostuu).
— Jaa, niin, Pikku-Aaposta. Tykkäänhän minä.
IITU (Nyökkää hyväksyvästi, mutta saa uuden ajatuksen).
Mutta tykkääkö Vappu sitten Aapo-isännästä?
VAPPU (Tiukasti).
Mitä sinä tuollaisia joutavia kyselet?
IITU
En minä mitään pahaa —, mutta ajattelin, että sitten kun te menette
naimisiin, niin enkö minä pääse sitten lapsenpiiaksi Vapulle?
VAPPU
Emme me mene koskaan naimisiin.
IITU (Ihmeissään).
No mutta miksette? Aapo-isäntähän on niin komea mies ja hyvä. — Se
puhuu aina minunkin kanssani niinkuin Vappukin. Ja sitten se kysyy
aina, että mitä Iitulle kuuluu ja kuinka lapset voivat ja mitä Vappu
tekee ja —
VAPPU
Mitä sinä silloin sanot?
IITU
Minä sanon, että minulle ei kuulu mitään ja että lapset voivat hyvin ja
sitten minä kerron mitä Vappu tekee. (Muistaa äkkiä.) Mitä varten Vappu
eilen itki?
VAPPU (Toruvasti).
Oletko sinä jo senkin kertonut Aapo-isännälle?
IITU (Vakuuttavasti).
En ole. — Enkä kerrokaan, jos Vappu kieltää.
VAPPU
Ei se mitään ollut —, mutta et saa sitä kertoa.
IITU (Vakuuttavasti).
En kerro. — Mutta saanko sitten tulla Vapulle lapsenpiiaksi?
VAPPU (Koettaa olla arkipäiväinen).
Älä nyt puhu lapsellisia! — En minä huoli Aaposta eikä (vähän
surullisesti) Aapo huoli minusta — enää.
IITU (Inttäen).
Mutta Aapo-isäntä tykkää. — Minä olen nähnyt kuinka se aina katsoo, kun
Vappu kävelee pihalla, ja sen silmät ovat silloin niin merkilliset —
aivan kuin ne nauraisivat.
VAPPU (Innostuu huomaamattaan).
Koska sinä olet sellaista nähnyt?
IITU
Monta kertaa! Eilenkin ja tänä aamuna.
VAPPU (Havahtuu ja koettaa olla arkipäiväinen).
Sinä olet erehtynyt. Ei se mitään merkitse. (Katselee ympärilleen
etsiäkseen uutta puheenaihetta). Käypäs hakemassa vähän puita, koska
näkyvät olevan aivan lopussa. (Iitu menee ulos).
2:nen kohtaus.
Vappu, Aapo ja Iitu.
VAPPU (Istuutuu kehdon viereen, selkä ikkunaan päin).
No, Aapo, mitä sinulle kuuluu?
AAPO (Menee ikkunan ohi ja kuulee nimensä, pistää päänsä ikkunasta
sisään ja katselee vähän ihmeissään, mutta huomaa, että Vappu puhuu
toiselle Aapolle. — Jää kumminkin ikkunaan).
VAPPU (Laskeutuu polvilleen kehdon viereen ja katsoo kehtoon).
Sinä olet niin kiltti poju. — Sinä et rupeaisi meijeriä laittamaan
kaikkien kiusaksi, niinkuin se toinen. Se on paha mies, se suuri Aapo.
Se tahtoisi viedä maidon meijeriin, niin että sinäkään et saisi maitoa.
Ja silloin sinun poskesi menisivät aivan kurttuun niinkuin mummun
posket. Mutta Vappu ei anna viedä kultaselta ruokaa. Sinusta täytyy
tulla suuri ja vahva — niin suuri kuin siitä toisestakin Aaposta. —
Voi, kuinka sillä oli leveä kämmen! Ja käsivarret! Ne olivat niin
vahvat! — Mutta se on paha mies, oikein paha — paha — paha — (Viimeiset
sanat tulevat melkein itkunsekaisesti).
AAPO (On kuunnellut ikkunassa aluksi huvitettuna, mutta tulee lopulta
noloksi, kuopaisee harmistuneena korvallistaan ja poistuu ikkunasta).
IITU (Tulee ulkoa tuoden puita, jotka heittää uunin eteen.)
VAPPU (Nousee kehdon äärestä).
Nostetaan Aapo tuonne kamariin. Ehkä se siellä sittenkin nukkuisi.
IITU (Ravistelee hamettaan. Ottaa kiinni kehdon toisesta päästä).
Eikö Aapolle pitäisi antaa maitoa?
VAPPU
Niin, ehkäpä se sitten paremmin nukkuisi. — Lämmitä sinä vähän. (Iitu
ja Vappu kantavat kehdon kamariin).
IITU (Tulee kohta takaisin, käy hakemassa ulkoa kivivadin, jossa on
maitoa. Kaataa siitä maitoa pieneen pannuun, jonka panee tulelle, ottaa
sitten lapsensarven, jota rupeaa pesemään).
AAPO (Tulee ulkoa, katselee ihmeissään, kun ei enää löydäkään Vappua. —
Iitulle).
Iituko täällä vain on yksin kotona. Mitäs Iitulle kuuluu ja voivatko
lapset hyvin?
IITU
Ei minulle mitään kuulu, ja lapset voivat hyvin ja Vappu on tuolla
kamarissa Pikku-Aapoa nukuttamassa. (Pesee sarven sisältä).
AAPO
Mahtuuko Iitun koko käsi tuonne sisään?
IITU (Naurahtaen).
Tottahan nyt. — Mutta Vapun mahtuu myös.
AAPO
Onko Vapullakin niin pieni käsi?
IITU
On. Meillä on aivan yhtä suuret kädet ja yhtä paksut sormet.
AAPO
Vai niin! — Näytäpäs kättäsi. (Iitu tarjoa ensin oikeaa kättä) ei kun
tuota toista. — Kovin ovat hoikat nämä sormet. — Minä oikein mittaan.
(Ottaa penkiltä langan pätkän.) Ei tämä ole kuin puolitoista tuumaa —
tämä ympärysmitta. (Pistää langan iloisena kellon kuoren sisään).
VAPPU (Tulee kamarista).
Eikö se maito ole jo lämmintä? (Aapolle kylmästi.) Kas, päivää.
AAPO (Istuutuu vasemmalle, sängyn luo).
Päivää.
IITU
Kyllä tämä jo lämmintä on. (Antaa sarven Vapulle.)
VAPPU (Kaataa pannusta maitoa sarveen. — Pisteliäästi ja pikkuvanhasti).
Täytyy tässä vielä koettaa ruokkia noita lapsiraukkoja maidolla,
ennenkuin te olette sen meijerin tänne saaneet. (Antaa sarven Iitulle,
joka menee kamariin, mutta mennessään katselee vähän suruissaan Vappua
ja Aapoa, joilla näyttää olevan riita syntymässä).
AAPO (Vähän leikkiä laskien).
Mutta tämän talon isäntähän sanoi eilen, että »piru vieköön meijerin»,
niin että kyllähän nämä lapset saavat maitoa vastakin.
VAPPU (Hymähtäen).
Mikä sen tietää! — Ja onhan niitä muitakin lapsia — ja aikaihmisiäkin,
jotka joutuvat kärsimään.
AAPO (Koettaa rauhoittaa).
No mutta eihän se meijeri nyt niin —
VAPPU (Kivahtaen).
Älä sinä puolusta ollenkaan. Kyllä se tiedetään. (Sulkee ikkunan).
AAPO
Eikä tänne oikein suurta meijeriä ole aiottukaan.
VAPPU
Ei sillä ole väliä! Suuri tai pieni! Synti on sama.
3:s kohtaus.
Vappu, Aapo, Kiililän Kalle, Enkkeli ja Iitu.
KALLE (Tulee läähättäen ulko-ovesta).
Päivää! Onko isäntä kotona? (Odottamatta vastausta ja vilkaistuaan
ympärilleen menee kamariin.)
AAPO
Olipa sillä kiire!
VAPPU (Pisteliäästi).
Taitaa juosta niissä meijeriasioissa.
AAPO (Naurahtaa).
Kalle juoksee muilla asioilla! — Leppälän Mariaana näkyi äsken tulevan
tuonne pihaan poikansa kanssa ja minä luulen, että sillä on vähän asiaa
Enkkelille. — Ja sitä varten Kallellakin on kiire.
VAPPU (Edelleen pisteliäästi).
Ja kiire sillä on Enkkelilläkin. — Tuskin puolta vuotta on siitä, kun
sisko kuoli — (Pikkuvanhasti.) Mutta sellaisiahan te miehet olette.
AAPO (Arkipäiväisesti, joten härnääminen tulee kärkevämmäksi, mutta
kumminkin veitikkamaisesti).
Niin, tarvitseehan talo emännän. — Ja eihän sillä ole väliä — vaimo
kuin vaimo. (Vilkaisee Vappuun).
VAPPU (Nakkaa niskaansa).
Niin, mitäpä sillä on väliä! — Ja meijeri kuin meijeri.
KALLE (Tulee kamarista ja menee kiireesti ulos).
ENKKELI (Tulee kamarista hyväntuulisena, mutta vähän hermostuneena.
Panee tullessaan pyhätakkia päälleen, mutta pistää vahingossa oikean
käden vasempaan hihaan. — Aapolle).
Kas, päivää! (Takille.) No mikä peijakas! Mikä siitä on hihan vienyt?
(Saa vian selville). No, katsokaas nyt, kun takki oli mennä nurin päin.
— Jaa, (Hymyilee) mutta se merkitsee hyvää onnea. — Vappu, panepas sinä
kahvipannu tulelle! Täällä on kahvia ja sokeria (Ottaa housuntaskustaan
tötterön).
VAPPU (Ryhtyy kahvinkeittoon. Ottaa uunin takaa mustuneen kahvipannun
ja panee sen »raakustan» roikkumaan)
ENKKELI
Tuo se kahvi sitten tuonne kamariin. (Kävelee lattialla, silittelee
pukuansa, ottaa lakin päästään ja silittää tukkaansa. Katsoo sitten
ulko-ovelle. — Hymyillen).
Joo, niin. Nyt sitä sopisi vaikka vierasten tulla.
AAPO (Vähän hymyillen).
Taitaakin olla sitten parasta näin lähimmän naapurin väen mennä pois.
(Menee ulos).
ENKKELI (Vapulle).
Missä lapset ovat? — Ajattelin, että jos niidenkin pitäisi tulla
näyttämään itseään.
VAPPU
Aapo ja Pentti ovat tuolla kamarissa —
ENKKELI
Sano »Peenhartti», niinkuin sen nimi oikein on.
VAPPU (Vähän tiuskaisten).
Niin, Aabraham ja Bernhartti ovat kamarissa ja Pikku-Enkkelrehti ja
Valtemari ja Angelika ja Ritsoffi ovat tuolla pihalla — missä lienevät.
ENKKELI
Ne pitäisi hakea kotiin.
VAPPU
Saa Iitu mennä etsimään. (Avaa kamarin oven.) Iitu! Nukkuvatko ne
molemmat?
IITU (Kamarista, kuiskaten).
Kyllä ne nyt jo nukkuvat.
(Tulee sisään).
VAPPU
Menepäs hakemaan toisetkin lapset kotiin.
IITU
Mistähän ne taasen löytää! (Menee ulos.)
4:s kohtaus.
Enkkeli, Vappu.\ Mariaana, Pikku-Kalle. Kiililän Kalle ja Susso.
(Marianna, Pikku Kalle, Kiililän Kalle ja Susso tulevat sisään.)
ENKKELI (On hämmästyvinään). Sieltäpä tulee vieraita! — Päivää!
MARIAANA (Noin 30-vuotias, pöyhistelevä ja leiskuva käytökseltään,
kävelee soutamalla ja hartioitaan heiluttaen, on vähän yksinkertaiinen.
Puettuna monur hameisiin, silkkisaali harteilla ja toinen käsivarrella,
silkkihuivi päässä. — Ylpeästi).
Hyvää päivää taloon! (Kättelee Enkkeliä, mutta ei huomaakaan
Vappua.) Oli vähän asiaa tuolle opettajalle ja ajattelin, että käyn
samalla katsomassa kuinka Enkkeli voi, kun kerran tuttujakin ollaan.
(Istuutuvat).
ENKKELI (Hymyilee ystävällisesti ja tyhmän näköisenä).
Niin sopiihan se, niin —
SUSSO
Mariaana tuli kirkosta ja nyt kotimatkalla sopii vähän kyläilläkin, kun
kotona on kaksikin piikaa.
ENKKELI
Vai oikein kaksi.
MARIAANA
Niin, ettei tarvitse mennä vettä kantamaan ja muihin sellaisiin
touhuilun näin emäntäihmisen.
ENKKELI
Niin, aivan niin.
MARIAANA
Vaikka en minä työtä pelkää. Kyllä minä kannan korennon toisesta päästä
siinä kuin toinenkin, mutta isä sanoo aina, ettei minun tarvitse, kun
kerran kannattaa piikoja pitää.
KALLE
Kuinka suuri se teidän talonne oikein on?
SUSSO
No siinähän on lääniä niin, että ei suinkaan Mariaana tiedäkään, kun
metsääkin on kolmattasataa tynnyrinalaa.
ENKKELI
Niin. Onhan siinä lääniä.
KALLE
Mutta eikös Leppälän metsä ole myyty puulaakille?
MARIAANA
Ei pitkiin aikoihin. (Pikku Kallelle.) Kalle. Kuinka vanha sinä nyt
oletkaan?
PIKKU-KALLE (On istunut välinpitämättömän näköisenä. — Jurosti).
Kahdennellatoista.
MARIAANA
Niin. Siitä on nyt kaksitoista vuotta ja silloinkin myytiin vain
kahdeksantuumaisiin asti.
KALLE
Ja Mariaanalleko kuuluu kolmasosa kaikesta?
MARIAANA
Niin. Velimies saa kaksi kolmannesta ja minä yhden kolmanneksen, kun
isästä aika jättää. Mutta nyt kohta minä saan lehmän ja varsan ja
piirongin ja vaatteita —
SUSSO (Keskeyttää).
Ja niitä on paljon. Hi, hi. Niin että aitan orret notkuvat. Ja sitten
Mariaana saa kuu-sisa-taa markkaa rahaakin.
ENKKELI
Vai kuusisataa markkaa!
MARIAANA (Pikku Kallelle).
Menepäs katsomaan vähän hevosta. (Ottaa hameen taskusta sokeripalan.)
Tässä saat sokeripalan.
(Pikku-Kalle menee vastahakoisesti ulos).
MARIAANA (Vähän hiljaisemmalla äänellä).
Ja Helperi, tietääkös Enkkeli, se Helperi maksaa Kallesta vielä
kahdeksan markkaa kuukaudessa siihen asti, kun Kalle täyttää
viisitoista. — Ja se Helperi on hyvä maksaja, ei se jätä rästiin.
KALLE (Kuin ulkolukua).
Mutta hyvä se on tämä Heikkiläkin. Ei tätäkään taloa rasita intekningit
eikä syytingit ja neljä lypsävää ja mulli ja kaksi vasikkaa on
navetassa eikä ole porvarille velkaa, kun joka vuosi jää viljaa
syömättäkin, vaikka sioillekin annetaan, niin etteivät tahdo kävelemään
päästä.
ENKKELI (Hymyillen).
Niin kyllähän se niin on —
(Iitu ja lapset tulevat ulkoa).
SUSSO
Siellähän ne lapsikullatkin tulevat.
ENKKELI
Niin — siellähän ne näkyvät tulevan.
(Iitu ohjaa lapset Enkkelin luo).
MARIAANA (Katsoo lapsiin).
Kuinka monta lasta sitä Enkkelille jäikään?
ENKKELI
Kuusi — niin kuusi.
MARIAANA
Tässähän on vasta neljä.
ENKKELI
Niin, kaksi nukkuu tuolla kamarissa. — Tässä on isän kaima. (Näyttää
pisintä poikaa.) Sen nimi on Enkkelrehti niinkuin minunkin.
(Muokkaa sukkeluuden, jolle itse nauraa.) Ja vaikka sitä sanotaan
Pikku-Enkkelrehdiksi, niin kyllä siitä tulee yhtä rehti mies kuin
isästäkin. — Tuo tuossa on Valtemari ja tuossa talon ainoa tytär
»Likka» (Joutuu hämilleen.) Niin — Likka — sanottu vain Likaksi.
(Vapulle.) Mikä sen nimi oikein onkaan?