ROVASTI. Hah-hah-hah! Toivotaan, että Pöllänen tästä lähtien saa olla
rauhassa noista kahdesta ainakin.
ASARIAS. Kuka heidät vielä tietää? Mutta ellei rovastin sana nyt
auttanut, niin onhan vielä hirttonuora jäljellä.
ROVASTI. Eihän nyt toki niin pitkällä olla?
VILLE. Oli se miesparka jo kuusenoksassa kiinni, mutta minä sain hänet
vielä tällä kertaa pelastetuksi.
ROVASTI. Surkeata! Surkeata! Ei saa nyt kuitenkaan semmoiseen
epätoivoon joutua.
ASARIAS (allapäin'). Semmoinen vastus niistä akoista vain on. Mutta
kokenut sen vain tietää, ja vaivainen kaikki kokee.
VILLE. Minulla on kyllä Asariakselle vielä toinen pelastuskeino
jäljellä, ellei rovastin sanasta apu lähtisi.
ROVASTI. Ja mikä se on?
ASARIAS. Olisikohan enää mitään parempaa kuin hirttonuora?
VILLE. On. Minä lainaan Asariakselle muutamaksi viikoksi anoppini,
Kustaava Mansikan.
ROVASTI (nauraa makeasti).
ASARIAS. Häh?
VILLE. Se kyllä pitää muut akat loitolla talosta.
ASARIAS. Sopisihan tuota ehkä koettaa. Ja ellei se auta, niin se nuora
on vielä tallella sittenkin.