SANNA. Onpa on. Ville on ollut puhemiehenä.
SANTRA. Niin on. Asariaksen puolesta minuakin kosinut.
VILLE. En, herra rovasti, en ole — enhän koskaan, Asarias?
ASARIAS. Eroon päästäkseni vain noista on Ville asiamiehenäni ollut, ei
muuta.
VILLE. Ja ero kai se on asiamiehellä ja puhemiehellä?
ASARIAS. Niin, vaikka nämä tässä eivät ole sitä ymmärtäneet, että
toinen solmii naimiskauppoja ja toinen ajaa erojuttuja.
ROVASTI. Hah — hah — hah! Mutta nyt kai sen ymmärtävät, vai?
SANNA. Kyllä nyt ymmärrän. Petkutettu minua tässä on, Mutta sitä en
siihen jätä. Oikeuteen haastatan sekä Villen että Asariaksen. Ja juttu
siitä nousee semmoinen, että älä Herra saata. Sen saatte nähdä vielä.
Saatte nähdä kaikki, puhemies, sulhanen, rovasti, lukkari, nimismies
ja koko seurakunta. Saatte nähdä, saatte nähdä. Jalkapuuhun teidät
panetan. Hyvästi! (Pyörähtää suutuksissaan ulos ja paiskoa oven kiinni.)
ROVASTI. Ihanhan se vaimoparka taitaa tulla hulluksi. Melkein jo
säälittää.
VILLE. Vielä mitä! Se on vain sen tavallista sisunpurkausta, herra
rovasti.
ASARIAS. Olisi siinä ollut oikea helvetti minulla, herra rovasti.
ROVASTI. Olisi, olisi todenperään.
SANTRA (joka on seisonut muiden takana piilossa). Mutta minä annan
kaikki pahat teot anteeksi Asariakselle, Villelle ja kaikille. Minä en
ole semmoinen, että riitelemään rupeaisin, en rupea, en.
ROVASTI. Se on kyllä kauniisti tehty, Santra. Mutta Asarias Pöllänen on
nyt myöskin jätettävä rauhaan.
VILLE. Rovasti kai tarkoittaa, ettei Santra saa enää käydä Asariasta
häiritsemässä?
ROVASTI. Sitä juuri tarkoitan.
ASARIAS. Ja semmoisen päätöksen minä oikein pyytämällä pyydän herra
rovastilta.
SANTRA (rukoilevalla, itkusuisella äänellä Asariakselle). Enkö edes
virsiä laulamassa saa käydä?
ASARIAS. Ei saa.
ROVASTI. Kirkossa saa Santra aina käydä laulamassa.
VILLE. Se tahtoisi laulaa arkipäivinäkin.
ROVASTI. Ei kukaan kiellä Santraa ulkona laulamasta vaikka milloin ja
missä hyvänsä.
SANTRA (iloisesti). Kiitoksia, herra rovasti. — Mutta Asariashan lupasi
minut vielä kotiin kyyditä, eikö niin?
ROVASTI (nauraen). Ja-ha, ja-ha! Kyllä taisi luvata.
ASARIAS (kynsien korvallistaan). Kun tuli luvatuksi, niin menee
istumaan rattaille!
VILLE. Täytynee kai minunkin se toinen täältä pois viedä vaikken ole
luvannutkaan.
ROVASTI. Sen kai jo kohteliaisuuskin naisväkeä kohtaan vaatii. —
(Kätellen Santraa.)Hyvästi nyt vain!
SANTRA. Hyvästi, herra rovasti! Ja kiitoksia paljon. (Asariakselle.)
Joko sitten lähdetään?
ASARIAS (vihaisesti). Laputtaa pellolle jo!