SANNA (itku kurkussa). Mitäs te ärsytätte? (Pyyhkii silmiään.)

ROVASTI. Ja vielä aviovaimoksi pyrkii, jonka pitäisi olla hellä ja

lempeä.

SANNA. En minä (itkeä nyyhkyttää) tämmöinen olekaan arkielämässä, kun

vain saan olla rauhassa. (Asariaksen puoleen.) Enhän, enhän?

ASARIAS. Olenhan tuota jo jos jotakin nähnyt ja kuullut.

SANNA. Mutta aina myös anteeksi antanut. Aina minä olen anteeksi

saanut, enkös?

ASARIAS (viivytellen). No.

ROVASTI. Se todistaa vain Pölläsen hyvää sydäntä, ei muuta.

SANNA. Siksihän minä, hyvä herra rovasti, häntä niin armottomasti

rakastankin.

ROVASTI. Hah-hah-hah! Vai niin? Vai niin?

ASARIAS (nauraa kouraansa).

SANNA. Mitä siinä nauraa?! Pitäisihän tuon nyt todistaa minunkin hyvää

sydäntäni — eikö niin, herra rovasti? — kun minä hänet niin mielelläni

miehekseni ottaisin.

ASARIAS (itsekseen mutisten). Voi sun turkanen, mitä kaikkia se nainen

ilkiää!

ROVASTI, Minun on vielä tehtävä yksi kysymys Sannalle.

SANNA. Tehkää vain.

ROVASTI. Sanoopas minulle: onkohan maailmassa naisihmistä, joka ei

olisi yhtä hyväsydäminen ja mielellään ottaisi miestä?

SANNA. Ei ole, ei. Niinkuin ei ole semmoista miestäkään, joka ei

mielestään kelpaisi vaikka mille naiselle.

ASARIAS (mutisten). Senkin suupaltti!

ROVASTI. Se oli hyvä vastaus — oikein paikalleen osunut. — Minä kysyn

sitten Pölläseltä, mitä hän siitä meinaa. Luuleeko Pöllänen kelpaavansa

mieheksi tälle Sanna Tossavaiselle?

ASARIAS. En luule, herra rovasti. En kelpaa. Yhtä vähän kuin hänkään

kelpaa minulle vaimoksi.

ROVASTI. No, siinä sen kuulimme. Siinä on heti yksi mies, joka omasta

mielestään on kelvoton, hah-hah-hah!

SANNA (ällistyen). Mitä siinä perääntyy? Enhän minä niin meinannut.

ROVASTI. Pöllänen siis on antanut suoraan kieltävän vastauksen?

ASARIAS (kumartaen). Joo, herra rovasti.

SANNA (tarttuen Asariaan käsivarteen). Eihän, eihän nyt toki? Mitä

sitä nyt noin suuttuu? En minä sillä lailla meinannut. (Rukoilevasti.)

Anteeksi! Minä pyydän anteeksi. Minä koetan olla nöyrä ja kiltti ja

alistuvainen, kuolemaan asti.

ASARIAS (tempaisten itsensä irti Sannan käsistä). Päästää jo taikka!

ROVASTI. Hiljaa! Hiljaa! Sanna saa mennä ulos.

SANNA (kiukkuisesti). Enkä mene.

ROVASTI. So, so, so!

Hirttonuora eli Asarias Pöllänen leskimiehenä · 第 16 / 33 题