Sinipiikojen laulu.
Käy kisahan,
jo kuultaa koi,
ja salon sima pillit soi,
jo mettiset
ne mettä juo,
ja linnut pesään
korren tuo,
kas, päivä paistaa
yli maan
ja luonto soittaa
laulujaan.
Maan Luoja sekä
auringon
myös sulle antoi
kantelon,
siis vaivu soittos
helinään,
taas kulje alas
elämään.
Vaikk' kuolis kangas,
kuihtuis puu,
jos loppuis ilo,
onni muu,
jos tulee tuska,
maahan lyö,
jos tulee turma,
tulee yö,
sun soittos käy
kuin aamun koi,
ei silloin Suomi
kuolla voi.
Ääni korvesta:
Sinä kuolet!
Kaiku:
Minä elän!
Seisoo vuorella kumma mies,
seisoo, seisoo ja silmää siirtää
ja aatos kuvia piirtää.