Kuin laaksossa hän kulkee taas
ja luikku vasten olkaa häilyy,
niin kaukaa jahtitorvi soi
ja sinikellot päilyy.
Hän sadun ihmeprinssi on,
hän on räätälin poika Al'addin,
hän on nähnyt kerran unta,
hän taikalampun löysikin,
hän sillä hurmaa maailman,
on hänen kulta, kaikki maa,
ja prinsessan hän saa
ja puolen valtakuntaa.
Hän kuulee kun kirkon kellot soi,
ne lapsuuden muistoja soivat,
pyyt, teirit pensaissa karkeloivat
ja kruunatut hongat huminoi.
Hän ei muista menneitä murheitaan,
ei maailman kavalaa paulaa,
kuin astuis hän kautta seikkailun maan
nyt kirkas hymy on huulillaan,
kun sinipiiat laulaa.