Ma kuljen läpi mustan maailman
ja hullun houreita ma yössä mietin,
ma huutaisin, vaan en mä huutaa voi,
ja pilkkanauru takanani soi
ja vallassa ma kuljen kurjan vietin.
Ja ryysyviitta maata laahustaa,
sen poimuiss' soi ja uhkaa kalman kauhu,
ma poltin kotini, nyt hiivin pois
kuin tulilieskat kiireelläni ois
ja eelläin samoilisi harmaa sauhu.
Mun viittani on tulipunainen,
ja mustaa mustempi on viitan päärme,
ma harhaan ohi kolkon karsikon,
ja elon erämaa mun eessäin on,
ja polullani kierii vihree käärme.
Mua kaikki väistyy niinkuin ruttoa
kuin mestaaja ja murhamies ma oisin,
ma tuskan tulta paoss' olla saan
ja pyövel'vuorta minä etsin vaan,
miss' suruni, oi, mestata ma voisin.
Vaikk' kelmeet, kauniit ovat kasvoni,
niin sieluni on murheinen ja musta,
ei taivahalla toivon tähti näy,
taas varjon maille harha-aatos käy,
kun ootan sovituksen kajastusta.
Kuin hylky hyrinään ma lyyhistyn,
kun nälkää, kiimaa huutaa aron hukka,
mun vilu on, ma tunnen kylmän hien,
nään kalmantarhan, kieron ristitien
ja sieltä löyhkää rutsataudin kukka.
Mua koirin kodistani häädettiin,
kuin murhapolttaja maantielle syöstään,
koi, ruoste, rikos tätä rintaa syö,
ja hirmuhaluja vain siittää yö,
kun tahrata ma tahdon, lyödä, ryöstää.
Ma sikopaimenia seurasin
ja varkaan vuoteilla ma olen maannut,
mua piestään kaduilla ja pilkataan
ja ovelt' ovelle ma käydä saan,
oon monen kirouksen kuulla saanut.
Haa, yli maailmoiden synkän yön
ma suuren soihtuni nyt tahdon nostaa,
ma poroks poltan kylät, kaupungit;
niin käy mun miekastani mainingit,
muut mulle, minä muille tahdon kostaa.
Mut vaiti niinkuin varjo vaellan,
ja punaviitta vanhaa selkää painaa,
kuin viattoman verta liepeill' ois,
ei pyhät, rakkaat sitä pestä vois,
ei kirkkain kyynel armaan äiti vainaan.
Näin monta vuotta oon jo kulkenut,
en suruani mestata ma voinut,
en anteeks' antanut ma itsellein
ja turhaan katumuksen töitä tein,
oi, tyhjyys, tyhjyys minussa on soinut.
Ma lepopuuni kielsin Häneltä,
siks synnin ristiä ma kannan kauvan,
ma Herraa herjasin ja sanan söin,
siks rauhatonna kuljen päivin öin,
siks kunnes Hän pois ottaa mieron sauvan.