Kaikki kansa, maassa madelkaa
ja heilutelkaa savi-astiaanne,
te isäst', äidistänne luopukaa
ja olkaa sidottuina nautajumalaanne!
Kultainen jumala, veremme juo,
alttariltasi armoas suo,
me ryömimme luo!
Taivaan ruusu paistaa otsallas,
oi, sinun ihanuuttasi, ku hohtaa,
mit' ovat taivaan tähdet, kirkas kuu,
kun ihmissilmä sinun silmäs kohtaa.
Maassa mataamme eteesi näin
parissa alhaisten ystäväin
maan toukkina jumalaa päin.
Sä pimität jo päivän varjollas,
käyt käräjiä yli kuninkaiden,
sä tapat omattunnot tuhannet
ja painat va'assa yli kansain, maiden.
Suurista suurin päällä maan,
sua ei mitata milloinkaan,
sua siunaamme vaan.
Suuret ennusmerkit ilmoittaa:
nyt tänään jumalamme muistaa meitä,
siis toivo, totuus hälle uhratkaa
ja päästäkäätte kiimasäveleitä!
Päältämme putoo hyvyyden ies,
ukko ja lapsi, vaimo ja mies,
käy, ryvetä ties!
Nöyrään piiriin veljet rientäkää,
nyt jumal'nauta meille juhlan antaa,
koiheinää syö hän, kultaa ulostaa
ja säkkeihimme tuhlaa helolantaa!
Varjossa kiiltävän sarviluus
kulta on ihme ja ihanuus,
siis avaa jo suus!
Taivaan mannaa sataa sakeaan,
kas, pyhä vatsa liikkuu, häntä häilyy,
ja katso, kultaa, kultaa, kultaa vaan
nyt käsissämme palaa sekä päilyy!
Polville, jumala salamoi,
mylvinä maailman kohdusta, oi,
jo sieluihin soi!