Sinne aatos ennen lenteli
jo ruskossa aamun varhaan,
sinne sinisten kumpujen, merien taa,
sinne unelmien ruusutarhaan.
Sinne vielä illoin ma ikävöin
mun eloni sunnuntaina,
siell' onnen kultaisen oksan näin,
niin kirkkaana loisti se aina.
Nyt päivä on pilveen peittynyt,
muut omaa onnea onkii,
mun onneni kultapuuta syö
maanmyyrät ja -- siat tonkii.