Oli kerran kolme prinsessaa,
kolme maailman kauneinta prinsessaa,
oli kaikista kaunein se nuorin;
ne sipsutti kruunut kulmillaan,
ja kutreilla kimmelsi helmiä vaan
ja ne näkivät vanhan muorin.
Hän töllinsä töyryllä huokaili,
ja pitkin päivää hän nuuskasi, - ne prinsessat piiritti muorin.
Ja muori pippurisilmäinen
nyt ojensi rasian tuohisen:
"ota tästä, sä prinsessa nuorin".
Ne kauniit, keimeät prinsessat,
ne nuuskasivat, ne naurelivat:
-- "miss' opit sä nuuskurin taidon?"
Ja se vanha muori huokasi:
"möin kerran kauniin kunniani,
sen yhteen yöhön ma vaihdon.
Hahhaa, pieni pikkuinen prinsessain,
ma taatoltas kerran kihlat sain,
minä myös olin nuori ja norja,
oli mullakin suvi ja sunnuntai,
hän köyhän ainoan onneni sai,
nyt oon minä nuuskan orja. --
Hän ratsasti illalla ikkunan luo
ja kuiskasi: 'malja vettä tuo,
sun puen ma silkkiin ja kultiin,
ma tahdon sun iloksi itsellein. --'
Ma hälle maljan vettä vein, --
niin ystäviksi me tultiin.
Hän nosti mun kultasatulaan,
ja lempi leimahti katseestaan,
voi, mieltäni onnetonta,
ma rintaansa vasten laskin pään,
me lensimme metsän hämärään...
mut siit' on jo vuotta monta. --
Kolme maailman kauneinta prinsessaa,
siks nuuskaan ja itken, hahhahhaa,
ette tunne elämän puuskaa,
se tulee kuin kaunis kiusaaja
kuin prinssi valkeella ratsulla,
viel' ettekö huoli nuuskaa!"