1.
Etukaupungin kujien hämärään
pois humusta jalka johtaa,
katulyhdyt himmeesti liekehtii,
ja kostea katu hohtaa.
Täällä rikos nurkista väijyilee,
tääll' on syvien syntien ukset,
täällä salainen nyyhkytys seinistä soi
tai julkeat kiroukset.
Täällä köyhyys kurjuutta kannustaa,
se silmät raukeiksi leimaa,
maakuoppien krouviin souvit käy,
yöpuvuissa portot keimaa...
Ma astuin ali akkunain,
ja kengät vettä vuoti,
ma seisahduin ja oven näin,
siin' oli pieni puoti.
Kaks leipää, makeispönttö, vyö,
ja posliininen nukki,
ne akkunassa nähdä sain,
myös myrtti siinä kukki.
Ma akkunasta kurkistin,
sen näin, ken kastaa kukkaa,
näin kadonnehen Lyylini,
hän suki tummaa tukkaa.
Näin seinustalla varjonsa,
näin korkeet aallot poven,
näin silmät, joit' oon suudellut,
ma tartuin ripaan, oven.
Ja ovikello helisi
kuin narritiuvun helke,
hän nousi, katsoi, punastui,
ja silmiin syttyi välke.
2.
Ma tiedän sun sukusi tarinan,
sun veljes on lännen mailla,
sun äitisi houruinhuoneessa on,
ain isää olit sä vailla.
Lokakukkien keskellä kasvanut oot,
monen perii aikainen hukka,
mut Lyylini, Lyyli, et itkeä saa,
sinä oot kuin ruusunkukka.
Sinä varjon kaihova kukkanen oot,
joka päivään pyrkii yöstä,
sä oot mun lumottu prinsessain,
sun peikon vuoresta ryöstän.
Sun seitsenlasi-vaunuissa vien
ohi rumien rakennusten,
ja uuteen Riemun kaupunkiin
me riennämme rinnatusten.
3.
Nyt kaikki kaupungin valkeat
yön ylitse palaa sais,
ja saatossa nauru, soitto sois,
me joukossa juhlittais.
Ei --, kahden kammios hämyssä
on meillä salaiset häät,
oi, vanno, ettet sä karkaa pois,
nyt ijäksi luokseni jäät.
Ma vavisten käteni kiedon näin
sun valkeita rintojas kohden,
ja lemmenjuhlaamme valaisee
yölamppusi ruusuinen hohde.
4.
Yökukka olet kummallinen,
sä piilet pimeillä mailla,
sua janoova silmä ei päivin huomaa,
oot silloin tuoksua vailla.
Mut tulee yö, kun veri käy,
sa tuoksuillas luoksesi kannat,
sa hurmaat kulkijan yksinäisen
ja syliisi syöksyä annat.
5.
Mua kadulla vilussa oottelit,
sinä tyylini, silkkihiiri,
ma viinituvassa maljoja join
kera hilpeän ystäväpiirin.
Sun, viluvarpuni, unohdin,
lens aatos ruusuisin siivin,
et sanalla mua soimannut,
kun vihdoin luoksesi hiivin.
6.