Mies katuviertä hoipertaa,
ja viina suusta löyhkää,
hän teikaria työkkäilee
ja porvaria pöyhkää.
Hän manaa maan ja taivahan,
ja kirot kimpoo suusta,
hän nyrkkiänsä rintaan lyö
ja kiljuu hirsipuusta.
Hän tahtois hirttää kuninkaat
ja piispat samaan nuoraan,
hän näyttää naista ylhäisön
kuin tarkoittais hän -- --
Hän oli uljas uhmaaja
mut taittoi peitsen kärjen,
hän voimastaan on langennut,
vei myrkky päästä järjen.
Hän näki maat ne luvatut
yön taisteluiden takaa,
hän tahtoi kaikki tasoittaa
ja pienimmälle jakaa.
Nyt viha häntä kouristaa
ja onnenlasten pilkat,
on sielu epäkunnossa
ja kiiltää takin tilkat.
Hän tahtois maailmaa mullistaa,
vain itseään hän sortaa,
nyt käy hän niinkuin rikkoja
pois yli luisun portaan.
Hän syöksyy kerran syvyyksiin
ja muita tempaa mukaan,
hän oisi muita nostanut,
ei ääntään kuullut kukaan.
Nyt käheänä ääni soi:
"ei herraa, eikä orjaa!"
Kuin ilves hiipii vartija
ja hänet yöhön korjaa.
7
Kas, yli loistavain akkunain
me nostamme nuoret päämme,
tämä tähtivuori kuin viitta on,
sen liepeillä kaupungin näämme
Ah, kuule iloista humua,
se kasvaa, hurmaa ja huumaa,
siellä kiertää laskiaiskulkueet
pois elämän kisaan kuumaan.
Kas, tornit loistaa ja kellot soi,
ja soihdut ilmoihin lentää,
oi, kuule, hetkeni kuningatar,
on elämä ihana sentään.
Sun päähäsi lasken kruununi,
sen laulun huumeessa laitoin,
ja tässä on vihanta laakeri,
sen kärsimystieltä taitoin.
Siit' usein uneksin tummin öin,
kun katuja kuljin kuin aave,
kun isosin ja leipäni
oli kunnian kultainen haave.
Kas, kaupunki vastaan ammoittaa
kuin suurisilmäinen hauki,
-- suuryleisö ihravatsoineen,
sen löyhkäävä kita on auki. --
Mut maatkoon nyt hauki haudassaan,
tämä meidän on valtakunta,
sun valta on, kaikki; on silmies syy,
jos orjasi ei saa unta.
8.
Vielä muistatko Lyyli sen päivän,
kun istuimme kuiskaillen,
ja hyristen hautausmaalla
kävi karkelo hyttysten.
Ne hetken heiluvat lapset
tuli luoksemme vieraisiin,
kun turhia tarinoiden
me nurmella soudeltiin.
Ne ilman surisevat siskos
ne pyörivät länteen päin;
ma huomasin tunteesi tyhjyyden
ja sentään luoksesi jäin.
Sa sanojes piikillä pistit,
sa pistit pintaani vain,
ja sydämmeni nauroi sulle,
kun illalla Sallia hain.
9.
Kuin viiniköynnös kiedot kätesi
ja yli vuotaa annat hehkus ain,
ma oon kuin mykkä rosorinta muuri
ja mielikuvissani elän vain.
Sun huules on kuin viinarypäle,
oon muuri, sinä löysä köynnös vaan,
mun täytyy erota sun syleilystäs,
sua alastonna tulen kaipaamaan.
10.