Kiellettyä tavaraa.
Tuon illan keskustelun jälkeen Sheldon ei sanallakaan kosketellut näitä
asioita, eikä hänen käytöksensä mitenkään muuttunut entisestään.
Hänessä ei huomannut mitään, mikä olisi muistuttanut riutuvaa
rakastajaa, ei edes rakastajaa ylimalkaan. Heidän suhteensa ei ollut
millään tavalla kärsinyt. He olivat yhtä suoria ja toverillisia
toisiaan kohtaan kuin ennenkin. Sheldon oli jännittyneenä odottanut,
herättääkö hänen karu rakkaudentunnustuksensa Joanin naisellisen
itsetietoisuuden eloon, mutta hän etsi turhaan sen merkkejä. Tyttö
tuntui olevan aivan ennallaan kuten Sheldonkin, ja tämä, joka itse
salasi todelliset tunteensa, uskoi varmaan, että Joan ei salannut
mitään. Ja kuitenkin siemenen, jonka hän oli kylvänyt, täytyi itää, hän
luotti siihen, vaikka ei luottanutkaan tulokseen. Tämän merkillisen
tytön kehitystä oli mahdoton edeltäpäin arvata. Hän saattaisi herätä,
se oli kyllä mahdollista, mutta yhtä mahdollista oli toisaalta,
että hän, Sheldon, ei ollut Joanille se oikea, ja että hänen
rakkaudentunnustuksensa vain vahvistaisi tytön käsitystä naimattoman
säädyn paremmuudesta.
Sillävälin Sheldon oli alkanut uhrata yhä enemmän aikaa plantaasin
hoitoon, ja Joan otti talouden ja moninaiset siihen liittyvät puuhat
huolekseen. Hän kävi työhönsä käsiksi lujin ottein, merimiehen tavoin,
ja mullisti perinpohjin menettelytavat ja kurinpidon. Beranden
työmiehistön keskitaso oli paranemaan päin. "Martha" oli vienyt pois
viisikymmentä miestä, joiden aika oli kulunut umpeen, ja he olivat
olleet plantaasin pahimpia -- Billy Be-Blowedin pestaamia viiden vuoden
miehiä, jotka olivat nähneet vanhan hirmuvallan päivät ja olleet
paikalla, kun Beranden entiset omistajat ajettiin pois. Uudet miehet,
jotka olivat tulleet työhön uuden hallituksen aikana, antoivat aihetta
toivoa parempia tuloksia. Joan oli alusta alkaen ollut Sheldonin kanssa
yhtä mieltä siitä, että heitä oli kohdeltava ankarasti, mutta samalla
ehdottoman oikeudenmukaisesti, jos mieli estää heitä saamasta tartuntaa
niiltä vanhoilta työmiehiltä, jotka olivat jääneet paikalle.
"Luulenpa, että olisi edullista panna kaikki joukkueet työhön bangalon
läheisyyteen tänä iltapäivänä", sanoi Joan eräänä päivänä heidän
syödessään aamiaista. "Minä olen nyt saanut täällä suursiivouksen
tehdyksi ja teidän pitäisi siivota työväenasunnot. Täällä varastellaan
aivan liikaa."
"Hyvä tuuma", myönsi Sheldon. "Heidän arkkunsa on tutkittava. Olen
juuri kaivannut paria paitaa, ja paras hammasharjani on myös poissa."
"Ja kaksi laatikkoa minun patruuniani", lisäsi Joan, "puhumattakaan
nenäliinoista, pyyhkeistä, lakanoista ja parhaista tohveleistani. Mutta
mitä he tekevät teidän hammasharjallanne, sitä minun järkeni ei riitä
käsittämään. Ensi kerralla he kai varastavat biljardipallot."
"Yksi niistä hävisi muutamaa viikkoa ennen teidän tuloanne", sanoi
Sheldon nauraen. "Tänä iltapäivänä tutkimme arkut."
Heillä olikin yllin kyllin työtä siksi iltapäiväksi. He tutkivat
kumpikin aseistettuina työväenasunnot päästä päähän, majan majalta.
Päällysmiehet olivat apuna, ja puolisen tusinaa sanansaattajia oli
valmiina kutsumaan paikalle ne miehet, joita kulloinkin tarvittiin,
Kukin toi arkkunsa avaimen ja sai olla läsnä, kun päällysmiehet tarkoin
nuuskivat sisällystä.
Varastettua tavaraa löytyi paljon. Runsas tusina ruokoveitsiä,
vesurintapaisia, teräviä kuin partaveitsi, joilla yhdellä iskulla
saattoi katkaista mieheltä pään. Pyyheliinoja, lakanoita, paitoja ja
tohveleita, hammasharjoja, tomuhuiskuja, saippuaa, kaivattu
biljardipallo ja kaikki usean kuukauden kuluessa kadonneet ja unohdetut
pikkuesineet tulivat päivänvaloon. Mutta hämmästyttävintä kaikesta
oli ampumatarpeitten runsaus -- Lee-Metford-, Winchester- ja
Marlin-kiväärien patruunia, 32-45 kaliberin revolverinpatruunia,
haulikoitten patruunia, kaksi laatikkoa Joanin 38-kaliberisia, Malaitan
vanhentuneitten Snider-kiväärien hirvittävän raatelevia patruunia,
ruutia, dynamiittia, sytytyslankaa ja laatikoittain pommeja. Mutta
suurin löytö tehtiin huoneessa, jossa asui Gogoomy ja viisi Port
Adamsista kotoisin olevaa miestä. Arkuista ei täällä tavattu mitään
varastettua, ja se herätti Sheldonin epäluulot. Hän käski penkoa
maalattian. Ensin tuli esiin kaksi mattoihin käärittyä, hyvin öljyttyä
ja ruostumatonta, uudenuutukaista Winchester-kivääriä, joita Sheldon ei
tuntenut. Ne eivät olleet Berandelta peräisin, eivät myöskään ne
neljäkymmentä astiaa ruutia, jotka löytyivät nurkkapaalujen alta.
Sheldon ei myöskään varmasti muistanut, että heiltä olisi kadonnut
kahdeksan laatikkoa pommeja. Iso Colt-revolveri tunnettiin Hughie
Drummondin omaisuudeksi, ja Joan arveli, että Iver & Johnson-mallinen
revolveri oli sama, jonka Matapuu oli maininnut kadottaneensa
ensimmäisellä viikolla heidän saavuttuaan Berandelle. Kun ei mitään
patruunia löytynyt, niin Sheldon antoi jatkaa kaivamista ja sai vaivan
palkaksi viidenkymmenen naulan peltisen jauholaatikon. Gogoomy katsoi
kiiluvin silmin, miten Sheldon otti esiin sata panosta patruunia
kumpaiseenkin Winchesteriin ja yhtä monta erilajisiin ampuma-aseisiin
kuuluvaa.
Kaikki kielletty ja varastettu tavara koottiin ja lajiteltiin
bangalon takakuistille. Muutaman askelen päähän portaitten juurelta
asetettiin ryhmään nuo lähes viisikymmentä rikoksellista ja heidän
taakseen järjestettyihin joukkoihin plantaasin satoihin nouseva
työntekijäjoukko. Portaitten yläpäässä istuivat Joan ja Sheldon, ja
portailla seisoivat päällysmiehet. Varkaat kutsuttiin yksitellen esiin
tutkittaviksi, mutta mitään uskottavaa ei heitä voitu saada
tunnustamaan. He valehtelivat ilmeisesti ja itsepäisesti ja jouduttuaan
kiinni valheesta he keksivät selitykseksi puolen tusinaa uusia
valheita. Eräs väitti kivenkovaan löytäneensä kahdeksan kääröä ruutia
rannalta. Matapuun revolverin, joka oli löydetty erään Kapu-nimisen
mustan arkusta, tämä kertoi saaneensa Lervumielta. Lervumie, joka
kutsuttiin selittämään asiaa, sanoi, että Noni oli sen hänelle antanut.
Noni oli saanut sen Sulefatoilta, Sulefatoi Chokalta, Choka Ugavalta ja
Ugava täydensi renkaan todistamalla saaneensa sen Kapulta. Mutta Kapu,
jota vastaan näin ollen oli kaksi todistusta, kertoi rauhallisesti ja
yksityiskohdittain, miten Lervumie oli sen hänelle antanut, ja Lervumie
esitti aivan yhtä tarkasti, kuinka hän oli saanut sen Nonilta. Nonista
ympyrä jatkui edelleen Sulefatoihin ja niin vähitellen takaisin
alkupisteeseen.
Eräitten esineitten jälkiä voitiin varmasti seurata talon palvelijoihin
asti, joista jok'ainoa vannoi ja vakuutti olevansa viaton ja
vieritti syyn toveriensa niskoille. Nuorukainen, joka oli ottanut
biljardipallon, sanoi, ettei hän ollut koskaan eläessään sitä nähnyt,
ja esitti otaksuman, että se oli joutunut hänen arkkuunsa jonkin
salaperäisen ja selittämättömän vihamielisen voiman vaikutuksesta. Hän
ainakaan ei voinut selittää, miten se oli sinne tullut. Kukaties,
vaikka olisi taivaasta pudonnut. Jokaisen vuosikausiin Berandelle
poikenneen aluksen kokit ja laivamiehistöt saivat niskoilleen syyn
lukuisain varastettujen esineitten ja miltei kaikkien ampumatarpeitten
hankkimisesta. Heidän puheestaan ei saanut esille vähääkään totuutta,
mutta varmaa oli, että tuntemattomat aseet ja ampumatarpeet olivat
peräisin tänne poikenneista aluksista.
"Katsokaahan kaikkea tätä", sanoi Sheldon Joanille. "Me olemme
nukkuneet tulivuoren suulla. Heitä pitäisi totisesti ruoskia..."
"Ei ruoski minu", huusi Gogoomy alhaalta. "Minu isä suuri päällikkö.
Jos sinu ruoski minu, sinu pian tapahtu paljon hyvin paljon paha, minu
sano."
"Suus kiinni, Gogoomy!" karjaisi Sheldon. "Minä piiskaan sinua, niin
että poraat kuin seitsemän porokelloa. Kuule, Kwaque, pane rautoihin
tämä Gogoomy."
Kwaque -- harteva päällysmies -- erotti Gogoomyn joukosta, pani
toveriensa avustamana hänen kätensä ristiin selän taa ja naksautti
raskaat käsiraudat lukkoon.
"Minu pian lopeta työ sinu luona, sinu kuole vallan kokonaan", uhkaili
Gogoomy kasvot vihan vääristäminä päällysmiestä.
"Pyydän teitä, älkää ruoskiko heitä", sanoi Joan matalalla äänellä.
"_Jos_ ruoskiminen on välttämätöntä, niin lähettäkää heidät Tulagiin
esivallan rangaistaviksi. Antakaa heidän itsensä valita, tahtovatko
mieluummin maksaa sakkoja vai joutua julkisesti ruoskittaviksi."
Sheldon nyökäytti päätään ja nousi seisomaan. Hän kääntyi mustan joukon
puoleen.
"Manonmie!" huusi hän. Manonmie astui esiin ja jäi odottamaan.
"Sinä olet halju mies", sanoi Sheldon. "Varastat paljon, hyvin paljon.
Olet varastanut yhden pyyhkeen, vesurin, kaksikymmentä patruunaa. Paha,
hyvin paha on varastaa niin paljon. Minä olen sinulle hyvin vihainen.
Jos sinä tahdot, niin minä otan sinulta yhden punnan sakkoa, joka
kirjoitetaan isoon kirjaan. Mutta jollet tahdo maksaa sakkoa, niin minä
lähetän sinut Tulagiin hallituksen piiskattavaksi. Siellä Tulagin
vankilassa on paljon nuoria miehiä New-Georgiasta ja Ysabelista, ja he
eivät pidä ollenkaan Malaitan miehistä. Totisesti, he antavat sinulle
kovasti selkään. Mitäs sanot?"
"Sinu ota minu se yksi punta pois", oli vastaus. Manonmie astui
ilmeisen tyytyväisenä takaisin paikalleen, ja Sheldon merkitsi sakon
plantaasin työpäiväkirjaan.
Rikokselliset kutsuttiin toinen toisensa jälkeen esiin ja saivat
valita, ja jokainen poikkeuksetta valitsi sakkorangaistuksen. Jotkut
tuomittiin maksamaan vain muutamia shillinkejä, jotavastoin
vakavammissa tapauksissa, esimerkiksi kun oli kysymys pyssyjen ja
ampumatarpeitten varastamisesta, sakot olivat suhteellisesti ankarammat.
Gogoomy ja hänen viisi heimolaistaan tuomittiin maksamaan kolme puntaa
miestä kohti, mutta Gogoomy mutisi jotakin käsittämättömillä
kurkkuäänillä ja koko joukko kieltäytyi maksamasta.
"Sitten sinä menet Tulagiin", varoitti Sheldon, "ja siellä saat kovan
raipparangaistuksen ja joudut vankeuteen kolmeksi vuodeksi. Mr Burnett
näkee Winchester-kiväärit, näkee patruunat, näkee revolverit, näkee
ruudin, näkee dynamiitin -- ja totisesti, hän on kovin vihainen ja
antaa sinulle kolme vuotta vankeutta. Jollet maksa kolmea puntaa,
joudut vankeuteen. Ymmärrätkö?"
Gogoomy epäröi.
"Se on totta, niin juuri Burnett heitä rankaisisi", sanoi Sheldon
syrjään Joanille.
"Sinu ota minu ne kolme punta pois", murahti Gogoomy samalla suunnaten
Sheldoniin vihamielisen katseen, joka oli puoleksi tarkoitettu myös
Joanille ja Kwaquelle. "Minu lopeta työ sinu luona, tule iso meteli
täällä. Minu isä on iso päällikkö Port Adamsin luona."
"Jo riittää", varoitti Sheldon häntä. "Pidä suusi kiinni."
"Minu ei pelkää", vastasi päällikön poika, jonka röyhkeys teki hänet
päätään pitemmäksi muita miehiä toverien silmissä.
"Pane hänet telkien taa yöksi", sanoi Sheldon Kwaquelle. "Kun aurinko
nousee, panet hänet ja nuo muut viisi hänen kanssaan niittämään heinää.
Ymmärrätkö?"
Kwaque irvisti.
"Minu ymmärtä", hän sanoi. "He niitä heinää, _ngari-ngari_ tule, he jää
heinän luo. Ei pääse pois. Minu sano!" [_Ngari-ngari_ -- oikeastaan
"raapi-raapi" -- eräitten kasvien aiheuttama ihomyrkytys, joka tosin ei
ole vaarallinen, mutta hyvin kiusallinen.]
"Gogoomysta meillä tulee vielä olemaan paljon vastusta", sanoi Sheldon
Joanille, kun päällysmiehet alkoivat järjestellä joukkojaan ja viedä
niitä takaisin työmaille. "Pitäkää häntä silmällä. Olkaa varuillanne,
kun ratsastatte yksin viljelysmailla. Noiden Winchesterien ja
ampumatarpeitten menetys on koskenut häneen kovemmin kuin teidän
korvapuustinne. Hän on täysin kypsä ilkitöihin."