"Teidän" miss Lacklandinne.
Seuraavana aamuna, palatessaan viljelyksiltä aamiaiselle, Sheldon näki
lähetyslaiva "Apostlen", joka oli asettunut ankkuriin Beranden
edustalle. Miehistö uitti paraillaan varsaa ja kahta tammaa rantaan.
Sheldon tunsi eläimet, hän tiesi, että ne olivat olleet Tulagissa
asuvan asiamiehen, ja hänen mieleensä iski heti ajatus, että Joan
tietysti oli ostanut ne. Tyttö oli varmaan päättänyt toteuttaa
uhkauksensa ja ravistella henkeä Salomonin-saarten kuiviin
luurankoihin. Sheldon oli valmistautunut kaikkeen.
"Miss Lackland lähetti ne", sanoi lähetyssaarnaaja tohtori Welshmere,
astuessaan rantaan ja tervehtiessään Sheldonia. "Ja laivassa meillä on
vielä laatikollinen satuloita. Ja tässä on kirje häneltä teille. Ja
tässä 'Flibberty-Gibbetin' laivuri."
Seuraavassa silmänräpäyksessä Olesen astui veneestä, ja ennenkuin
Sheldon ehti häntä tervehtiäkään, hän alkoi puhua:
"Hän on varastanut 'Flibbertyn', mr Sheldon. Purjehti muitta mutkitta
sillä tiehensä. Hän on vallan hurjapäinen. Sain kuumekohtauksen
pelkästä kauhistuksesta. Ja join itseni humalaan -- sikahumalaan..."
Tohtori Welshmere nauroi sydämellisesti.
"Mutta ei hän sentään aikaansaa pelkkää pahaa tuo teidän miss
Lacklandinne. Hän on pakottanut kolme miestä lopettamaan juopottelun
tai oikeammin erottanut heidät whiskystä. Te tunnette heidät
kaikki -- Brahms, Curtis ja Fowler. Hän otti heidät mukaansa
'Flibberty-Gibbetiin'."
"Hän se nyt on 'Flibbertyn' laivuri", puuttui Olesen puheeseen. "Ja hän
purjehtii sen pilalle, niin totta kuin Salomonin-saaret eivät ole hyvän
Jumalan luomat."
Tohtori Welshmere koetti näyttää loukkaantuneelta, mutta purskahtikin
taas nauruun.
"Hänellä on merkillinen kyky aina saada tahtonsa perille", sanoi hän.
"Minä koetin päästä ottamasta hevosia laivaani. Sanoin, etten voinut
ottaa rahtia, ja että 'Apostlella' oli jahdin lupakirja, että aioin
kiertää Savon ja Guadalcanarin yläpään. Mutta mikään ei ottanut. 'Viis
rahdeista', sanoi hän. 'Te otatte hevoset niinkuin hyvän ihmisen tulee
ja sopii, ja kun minä saan 'Marthan' kuntoon, niin teen teille joskus
vastapalveluksen.'"
"Ja 'viis siitä, mitä mr Sheldon on käskenyt', sanoi hän minulle",
huusi Olesen. "'Minä olen nyt teidän herranne ja isäntänne',
sanoi hän, 'ja te teette niinkuin minä käsken.' 'Katsokaa tuota
kivipähkinälastia', sanoin minä. 'Viis niistä', sanoi hän, 'Minulla on
tuumia, jotka merkitsevät enemmän kuin teidän pähkinänne. Ne me
heitämme yli laidan heti päästyämme lähtemään.'"
Sheldon pani kädet korviensa eteen. "Minähän en tiedä, mitä on
tapahtunut, ja te kerrotte kaiken takaperin. Menkäämme verannalle,
istuudumme sinne varjoon ja alamme alusta."
"Kaikkein ensimmäiseksi minä tahdon tietää", alkoi Olesen heidän
istuuduttuaan, "onko hän teidät yhtiökumppaninne vai eikö. Se minun
täytyy saada tietää."
"On, on", vakuutti Sheldon.
"Kukapa olisi sitä uskonut!" Olesen katsahti vetoavasti tohtori
Welshmereen ja sitten jälleen Sheldoniin. "Minä olen nähnyt yhtä ja
toista uskomatonta näillä Salomonin-saarilla -- kyynärän pituisia
rottia, perhosia, joita jahdataan pyssyllä, korvakoristeita, jotka
saisivat pirunkin noloksi, ja pääkallonpyytäjäpaholaisia, joihin
verrattuna piru on enkeli. Minä olen nähnyt niitä ja tottunut niihin,
mutta tämä teidän nuori naisenne..."
"Miss Lackland on yhtiökumppanini ja Beranden osakas", keskeytti
Sheldon.
"Niin hän sanoi", jatkoi ärtynyt laivuri. "Mutta hänellä ei ollut
papereita, joilla olisi sen todistanut. Mistä minä sitten olisin
tietänyt, että se oli totta. Ja sittenhän minulla oli se pähkinälasti
-- kahdeksan tonnia."
"Alkakaa taivaan nimessä alusta", koetti Sheldon keskeyttää.
"Ja sitten hän ottaa palvelukseensa nuo juopporentut, kolme pahinta
lurjusta, mitkä koskaan ovat tuottaneet häpeää Salomonin-saarille, --
antaa niille viisitoista puntaa kuussa kullekin -- mitä te siitä
arvelette? Ja purjehtii kuin purjehtiikin tiehensä heidän kanssaan!
Hyh! -- Teidän täytyy antaa minulle ryyppy. Pastori ei huoli panna
pahakseen. Olen ollut neljä päivää hänen ehdottomasti raittiissa
laivassaan ja olen menehtymäisilläni."
Tohtori Welshmere nyökäytti päätään vastaukseksi Sheldonin kysyvään
katseeseen, ja Viaburi lähetettiin noutamaan whiskyä ja soodavettä.
"Teidän puheestanne käy selvästi ilmi, kapteeni Olesen", sanoi Sheldon
vanhan merikarhun saatua virvokkeensa, "että miss Lackland on karannut
teidän laivallanne. Olkaahan nyt hyvä ja antakaa minulle asiallinen
selonteko siitä, mitä on tapahtunut."
"Aivan oikein, nyt se alkaa. Minä olin juuri tulossa satamaan
'Flibbertyllä'. Ennenkuin olin ehtinyt laskea ankkuria, oli tuo tyttö
laivassa -- oli tullut valasveneellään, mukanaan koko tahitilainen
pakanalaumansa, iso Adamu-Adam ja kaikki muut. 'Älkää laskeko ankkuria,
kapteeni Olesen', viserteli hän. 'Minä tahdon, että te heti lähdette
Punga-Pungaan'. Katsoin tarkasti nähdäkseni, oliko hän humalassa. Mitä
minun piti ajatella? Olimme juuri käännöksessä, vastikään kierrettyämme
matalikon -- kiperä paikka -- etupurje oli puoleksi alhaalla ja vauhti
vähenemässä, niin että minä sanoin: 'Anteeksi, miss Lackland', ja
huusin keulaan päin: 'Antaa mennä!'"
"'Olisitte kuunnellut minua, niin olisitte säästynyt turhasta
vaivasta', sanoi hän, kiipesi partaan yli ja vilkaisi keulaan päin,
jossa ensimmäistä ankkuriketjua laskettiin mereen. 'Tässä on
viisitoista syltä vettä', sanoi hän, 'antakaa vain miestenne nostaa se
takaisin'.
"Ankkuri laskettiin. Minä en uskonut häntä. En voinut uskoa, että te
olitte ottanut hänet yhtiökumppaniksenne, ja sanoin sen hänelle ja
vaadin todistuksia. Silloin hän kävi koppavaksi ja alkoi määräillä, ja
minä sanoin, että olin kyllin vanha ollakseni hänen isoisänsä ja etten
aikonut ruveta hänenlaisensa letukan leikkialuksi. Ja sitten minä
käskin häntä jättämään 'Flibbertyn'. 'Kapteeni Olesen', sanoi hän niin
hempeästi kuin mikäkin, 'minulla on muutama minuutti aikaa olla teidän
kanssanne ja hyvää whiskyä tuolla vähän matkan päässä 'Emilyssä'.
Tulkaa sinne. Sitäpaitsi tahdon saada teiltä neuvoja siihen
karilleajoon nähden. Kaikki sanovat, että te olette aika jehu
merimieheksi', niin juuri hän sanoi, 'aika jehu'. Ja minä astuin hänen
veneeseensä, jossa Adamu-Adam piti perää juhlallisena kuin olisi ollut
hautajaisissa.
"Matkalla hän kertoi minulle 'Marthasta', kuinka oli ostanut sen ja
aikoi saada sen karilta. Hän kertoi vuokranneensa 'Emilyn' ja aikovansa
purjehtia heti kun minä saisin 'Flibbertyn' lähtökuntoon. Huomasin että
hänen pelissään oli aikalailla järkeä, ja suostuin lähtemään suoraa
päätä Berandelle saamaan teidän määräyksenne, ennenkuin lähtisin
Punga-Pungaan. Mutta hän sanoi, ettei sekuntiakaan kannattanut hukata
sellaiseen lapsellisuuteen ja että minun piti purjehtia suoraan
Punga-Pungaan ja että jos en uskonut hänen sanojaan, kun hän sanoi
olevansa teidän yhtiökumppaninne, niin hän lähtisi sinne ilman minua ja
'Flibbertyä'. Ja siinä hän sai minut petetyksi.
"'Emilyn' kajuutassa istuivat nuo kolme juopporattia -- tunnettehan
heidät -- Fowler, Curtis ja nuori Brahms. 'Juokaahan nyt', sanoi tyttö.
Minusta he näyttivät ällistyvän, kun hän avasi whiskykaapin oven ja
lähetti neekerin noutamaan laseja ja vettä. Mutta hän oli kai minun
huomaamattani antanut heille vihjaukset pysyä vaiti, niin että he
tiesivät, mitä heidän piti tehdä. 'Suokaa anteeksi', sanoi hän, 'minä
menen hetkiseksi kannelle'. Se hetki kesti puolen tuntia. Minä en ollut
saanut ryyppyä kymmeneen päivään. Olen vanha mies, ja kuume on
heikontanut minut. Ja sitten minä join sitä whiskyä tyhjään mahaani, ja
ne kolme juopporattia näyttivät huonoa esimerkkiä. He koettivat
taivuttaa minut lähtemään Punga-Pungaan, ja minä selitin heille, että
velvollisuuteni oli olla lähtemättä. Onnettomuudeksi sekä väitteet että
vastaväitteet vahvistettiin ryypyillä, ja kun minä niin sanoakseni en
ole mikään juomari ja kun olin kuumeesta heikkona...
"No niin, puolen tunnin kuluttua hän palasi ja katsahti minuun
tutkivasti. 'Riittää jo', muistan hänen sanoneen, ja sitten hän otti
whiskypullot ja viskasi ne portailta mereen. 'Tämä oli viimeinen
kerta', sanoi hän juopporateille, 'kunnes 'Martha' on selvillä vesillä
ja te olette palanneet Guvutuun. Ensi juominkejanne saatte kauan
odottaa.' Ja sitten hän nauroi.
"Hän katsoi minuun ja sanoi -- ei minulle, huomatkaa, vaan niille
juopporateille: 'Tämän kunnianarvoisen miehen lienee jo aika päästä
maihin', tarkoitti minua ja sanoi: '_tämän kunnianarvoisen miehen_'.
'Fowler', sanoi hän aivan kuin olisi antanut alaiselleen käskyn, eikä
sanonut edes _mr_ Fowler, vaan muitta mutkitta vain Fowler -- 'Fowler',
sanoi hän, 'käskekää Adamu-Adamin miehittää valasvene, ja sillä välin
kuin hän soudattaa kapteeni Olesenin maihin, saa teidän veneenne viedä
minut 'Flibbertyyn'. Te purjehditte kaikki kolme minun kanssani, niin
että olkaa hyvät Ja pankaa kokoon kimpsunne ja kampsunne. Ja se teistä,
joka kunnostautuu parhaiten, saa perämiehen paikan. Kapteeni Olesenilla
ei nähkääs ole perämiestä.'
"Sitten en muista paljoakaan siitä, mitä tapahtui. Miehistö auttoi
minut veneeseen, ja taisinpa nukahtaa istuessani siinä perätuhdolla ja
katsellessani Adamua, joka piti perää. Sitten näin äkkiä 'Flibbertyssä'
purjeita nostettavan ja kuulin sen ankkuriketjun rämisevän, kun sitä
vedettiin ylös, ja heräsin. 'Mies, viekää minut 'Flibbertyyn', sanoin
Adamulle. 'Minä panen teidät rantaan', sanoi hän. 'Missie Lackalanna
sanoo ranta hyvin hyvä teille.' Minä kirkaisin ja ojensin käteni
tarttuakseni peräsimeen. Tein kaiken voitavani ajatellen isäntäni etua.
Mutta se Adamu-Adam työnsi minut veneen pohjalle, pani jalkansa
päälleni, etten pääsisi nousemaan, ja ohjasi samaan suuntaan yhä
edelleen. Nyt olette kuullut kaiken. Juttu järkytti mieltäni niin, että
sain kuumekohtauksen. Ja nyt olen tullut kuulemaan minäkö olen
'Flibbertyn' kapteeni vai tuo teidän tyttölapsenne pakanoineen ja
merirosvoineen."
"Älkää olko millännekään, kapteeni. Teidän sopi hyvin saada
virkavapautta menettämättä palkkaanne tietysti." Sheldon puhui
tyynesti, mutta oli oikeastaan hiukan levoton. "Jos miss Lackland, joka
on yhtiökumppanini, on nähnyt hyväksi ottaa 'Flibberty Gibbetin'
käytettäväkseen, niin sehän on all right. Myönnättehän itse, ettei
ollut varaa hukata aikaa, jos mieli saada 'Martha' irti. Se on pahalla
karilla, ja ensimmäinen myrsky ruhjoisi sen pohjan puhki. Nyt te jäätte
tänne lepäämään, kapteeni, ja karkoitatte kuumeen ruumisraukastanne.
Kun 'Flibberty-Gibbet' palaa, niin te tietysti taas tulette sen
päälliköksi."
Tohtori Welshmeren ja "Apostlen" lähdettyä ja kapteeni Olesenin mentyä
nukkumaan verannan riippumattoon Sheldon avasi Joanin kirjeen.
Hyvä mr Sheldon!
Olkaa kiltti ja antakaa minulle anteeksi, että varastin
'Flibberty-Gibbetin'. Minulla ei ollut muuta neuvoa. 'Martha' on
meille äärettömän tärkeä. Ajatelkaahan, että sain sen
viidelläkymmenelläviidellä punnalla, siis
kahdellasadallaseitsemälläkymmenelläviidellä dollarilla. Ellei
minun onnistuisikaan saada sitä kunnialla karilta, niin tiedän
voivani korvata kaikki kustannukset niillä sen varusteilla, joita
alkuasukkaat eivät ole vieneet pois. Ja jos saan sen pelastetuksi,
niin se on onnenpotkaus, jommoista ei satu kahdesti elämässä. Ja
ellen saa, niin pestaan 'Emilyn' ja 'Flibberty-Gibbetin' täyteen
työmiehiä. Niitä Berande juuri nyt kaipaa kipeämmin kuin mitään
muuta.
Ja minä rukoilen Teitä, olkaa kiltti älkääkä olko minulle
vihainen. Te kielsitte minua lähtemästä pestausmatkalle
'Flibberty-Gibbetillä' ja minä tottelen. Purjehdin 'Emilyllä'.
Ostin kaksi lehmää tänään iltapäivällä. Nogin kauppamies on
kuollut kuumeeseen, ja minä ostin ne hänen toveriltaan -- Sam
Willis on hänen nimensä --, joka lupasi lähettää ne luultavasti
'Minervan' ensi kerran purjehtiessa sinnepäin. Berande on kyllin
kauan elänyt säilykemaidolla. Ja tohtori Welshmere on luvannut
minulle muutamia appelsiini- ja sitruunapuita Ulavan
lähetysasemalta. Hän lähettää ne meille, kun 'Apostle' tekee
seuraavan matkansa. Jos Sydneyn höyrylaiva tulee ennen minun
paluutani, niin istuttakaa maissi, jonka se tuo tullessaan,
Balesunan korkealle rantatörmälle nuorien puitten väliin. Virta
kalvaa pahoin sitä äyrästä, ja Teidän pitää tehdä jotakin
pelastaaksenne sen.
Olen myöskin tilannut muutamia viikunapuita ja
karviaismarjapensaan tapaisia Sydneystä. Tohtori Welshmere tuo
muassaan muutamia mangontaimia. Nämä puut kasvavat isoiksi ja
tarvitsevat runsaasti tilaa.
'Martha' on 110 rekisteritonnin alus. Se on Salomonin-saarten
suurin ja paras kuunari. Näin vilaukselta sen ääriviivat ja arvaan
loput. Se tulee purjehtimaan kuin noiduttu. Ellei se ole täyttynyt
vedellä, niin sen koneitten pitäisi olla hyvässä kunnossa.
Onnettomuuden syynä oli se, että kone ei ollut käynnissä.
Koneenkäyttäjä oli irroittanut syöttöputket puhdistaakseen ne
ruosteesta. Tyhmää ryhtyä sellaiseen työhön, kun laiva ei ole
ankkurissa eikä selvällä merellä.
Istuttakaa kaikki puut pihamaalle, vaikkapa teidän täytyisikin
myöhemmin hakata sieltä muutamia palmuja.
Älkääkä istuttako kaikkea maissia yht'aikaa. Antakaa pari päivää
kulua istutusten välillä.