Mies ja nainen.
Pirun väsymätön tarmo ja valppaus tekivät mitä syvimmän vaikutuksen.
Näytti siltä, kuin puremishalu olisi alituisesti syyhyttänyt sen
hampaita, ja milloin se ei voinut iskeä niitä mustiin sääriin,
se tyytyi kookospähkinöihin, joita putoili puista pihamaalle,
karkoitti kaikki kanat aitauksen sisäpuolelta ja osoitti kiukkuista
mielenlaatuaan jokaiselle päällysmiehelle, joka tuli tekemään tiliään
töitten kulusta. Se ei voinut unohtaa rääkkäystä, jonka alaisena se oli
ollut penikka-aikanaan ja joka ainiaaksi oli syövyttänyt sen mieleen
leppymättömän vihan mustaa rotua kohtaan, ja sen viha oli niin
raivoisa, että Sheldonin täytyi sulkea se asuinhuoneisiin, jos joku
vieras alkuasukas joskus jostakin syystä pääsi aitauksen sisäpuolelle.
Tämä loukkasi joka kerta Pirun tunteita, ja kun se sitten pääsi
vapaaksi, niin talon palvelijoilla oli syytä olla varuillaan.
Christian Young purjehti edelleen "Minervallaan" vieden mukanaan Tommy
Jonesille kutsun -- perille vietäväksi kukaties milloin -- poiketa
Berandelle, kun hän ensi kerran liikkuisi niillä vesillä.
"Mitä suunnitelmia teillä on tultuanne Sydneyhin?" kysyi Sheldon samana
iltana Joanilta heidän syödessään päivällistä.
"En ole ennen kuullutkaan, että muka lähtisin Sydneyhin", vastasi Joan.
"Mutta arvattavasti te olette saanut pensaikkolennättimitse tiedon,
että tuo tulagilainen kolmas apulaisasiamies, vanginvartija ja entinen
merimies, aikoo karkoittaa minun epämieluisan persoonani."
"Oi ei, ei sinnepäinkään, vakuutan sen teille", alkoi Sheldon nolona ja
hätäisesti peläten tietämättään tahtomattaan loukanneensa. "Minä vain
tulin sitä ajatelleeksi. Katsokaahan, kun nyt olette menettänyt
kuunarinne ja -- ja kaiken muun -- ymmärrättehän -- niin minä olin
ajatellut, että jos -- niin, jos -- tuhat tulimmaista, jos te
tahtoisitte minun asiamiesteni välityksellä Sydneyssä hankkia lainan --
tietysti väliaikaisesti -- kunnes olette ehtinyt antaa ystävillenne
tiedon asemastanne, niin minä olisin hyvin iloinen voidessani -- niin,
kyllähän te ymmärrätte. Sopivinta..."
Hän pysähtyi kesken lausettaan ja katsoi Joaniin samalla kertaa
suutuksissaan ja levottomana.
"Mitä ihmettä tämä nyt taas merkitsee?" kysyi hän melkein kiivaasti.
"_Mitä_ minä nyt olen tehnyt?"
Joanin silmät loistivat taisteluhalusta, ja hänen huulensa vetäytyivät
pilkalliseen hymyyn.
"Ette ainakaan mitään odottamatonta", sanoi hän rauhallisesti. "Olette
vain tavallisessa, jokapäiväisessä miehisessä ylimielisyydessänne
jättänyt minut kokonaan huomioon ottamatta. Tietenkään se ei merkitse
mitään, että minä olen sanonut teille, että _minun_ aikomukseni ei
suinkaan ole ollut lähteä Sydneyhin. Mutta sinne minun täytyy mennä,
koska te korkeammassa viisaudessanne niin olette päättänyt."
Hän vaikeni ja katsoi Sheldonia uteliaasti, ikäänkuin tämä olisi ollut
jokin outo, merkillinen luontokappale.
"Olen tietysti kiitollinen teidän avuntarjouksestanne", jatkoi
hän, "mutta sekään ei riitä parantamaan loukatun ylpeyteni
saamaa haavaa. Mitä teidän tarjoukseenne tulee, niin se ei ollut
enempää kuin valkoisella miehellä on oikeus odottaa toiselta.
Haaksirikkoutuneita merimiehiä on aina tapana auttaa eteenpäin. Mutta
tämä kysymyksessäoleva merimies ei ole avun tarpeessa. Ja toiseksi tämä
merimies ei aio lähteä Sydneyhin, niin että paljon kiitoksia vain."
"Mutta mitä te sitten aiotte tehdä?"
"Keksiä jonkin kolkan, missä minun ei tarvitse alistua sietämään
korkeamman sukupuolen holhousta ja määräämisvaltaa."
"Ei, tiedättekö, tuo menee sentään vähän liian pitkälle." Sheldon
nauroi, mutta nauru oli väkinäistä eikä tuntunut ensinkään
luonnolliselta. "Te tiedätte itse, kuinka mahdoton tämä nykyinen
tilanne on."
"Minä en tiedä mitään sellaista, hyvä herra. Ja vaikkapa se olisikin,
niin enkö minä ole suoriutunut tähänkin asti?"
"Mutta se ei voi jatkua. On todella..."
"Mitä vielä, miksi se ei voisi jatkua. Kun kerran olen suoriutunut
tähän asti, niin miksi en suoriutuisi edelleenkin. Minä aion jäädä
Salomonin-saarille, mutta en Berandelle. Huomispäivänä aion lähteä
veneellä Pari-Sulaylle. Puhuin asiasta kapteeni Youngin kanssa. Hän
kertoi, että siellä on vähintään neljäsataa acrea maata, pelkkää hyvää
viljelyskelpoista maata. Ja kun Pari-Sulay on saari, niin minun ei
tarvitse pelätä, että villisiat hävittäisivät nuoret puut. Minun ei
tarvitse muuta kuin pitää rikkaruohot loitolla, kunnes puut alkavat
kantaa hedelmää. Ensiksi minä aion ostaa saaren; toiseksi hankkia
neljä- tai viisikymmentä mustaa työmiestä ja alkaa raivata maata ja
istuttaa puita. Samalla rakennan itselleni bangalon, ja sitten te
pääsette vapaaksi minun kiusallisesta läsnäolostani -- älkää nyt vain
sanoko, ettei se muka ole kiusallinen."
"Ei, kyllä se on kiusallinen", tunnusti Sheldon avomielisesti. "Mutta
kun te ette tahdo katsoa asiaa minun kannaltani, niin meidän ei kannata
siitä keskustella, Olkaa nyt hyvä ja unohtakaa tämä kaikki ja luottakaa
siihen, että minä tahdon auttaa teitä tämän -- tämän suunnitelmanne
toteuttamisessa. Minä tiedän enemmän kookosviljelyksestä kuin te. Te
puhutte ikäänkuin olisitte kapitalisti. En tiedä, kuinka paljon rahaa
teillä on, mutta en voi luulla, että te 'ryvette kullassa', kuten
teillä amerikkalaisilla on tapana sanoa. Mutta minä tiedän, mitä
tuollainen maan raivaaminen maksaa. Olettakaamme, että hallitus myy
teille Pari-Sulayn punnasta acrelta. Raivaustyö maksaa teille vähintään
neljä kertaa niin paljon, siis yhteensä viisi puntaa acrelta ja
neljäsataa acrea eli kaikkiaan kymmenentuhatta dollaria. Onko teillä
niin paljon rahaa?"
Joan seurasi hänen sanojaan tarkkaavaisena ja jännittyneenä, ja Sheldon
näki selvään, että äskeinen riita oli jäänyt unohduksiin. Tyttö oli
ilmeisesti pettynyt ja vastasi allapäin:
"Ei, minulla on tuskin kahdeksaatuhatta dollaria."
"On vielä muutakin, mitä teidän on otettava huomioon. Te tarvitsette,
kuten itse sanoitte, ainakin viisikymmentä työntekijää. Palkkioita
lukuunottamatta heidän palkkansa on kolmekymmentä dollaria vuodessa."
"Minä maksan tahitilaisilleni viisitoista dollaria kuussa."
"He eivät kelpaisi mihinkään varsinaisessa plantaasityössä. Mutta
palatkaamme asiaan. Viidenkymmenen mustaihoisen työmiehen vuosipalkat
nielevät teiltä kolmesataa puntaa vuodessa -- se on tuhatviisisataa
dollaria. Hyvä! Kuluu hyvinkin seitsemän vuotta, ennenkuin puunne
alkavat kantaa hedelmiä. Seitsemän kertaa tuhatviisisataa on
kymmenentuhattaviisisataa -- siis enemmän kuin te omistatte -- ja
kaikki se menee työmiesten palkkoihin eikä teille jää penniäkään
bangaloa, muita rakennuksia, työkaluja, kiniiniä, Sydneyn-matkoja ja
paljoa muuta varten."
Sheldon pudisti vakavasti päätään. "Teidän täytyy luopua siitä
tuumasta."
"Mutta minä en tahdo lähteä Sydneyhin", huusi Jaan. "Minä en aivan
yksinkertaisesti tahdo. Minä lunastan itselleni niin suuren osuuden
jostakin muusta plantaasista kuin varani sallivat. Myykää minulle osuus
Berandeen."
"Taivas varjelkoon!" huudahti Sheldon niin vilpittömästi ilmaisten
kauhistuksensa, että Joan purskahti makeaan nauruun.
"No niin, en tahdo kiusata teitä. Minä en, kuten ymmärrätte, ylimalkaan
ole halukas tyrkyttämään seuraani niille, jotka eivät sitä halua. Niin,
niin, kyllä minä tiedän, että te palatte halusta saada huomauttaa
minulle, että olen tyrkyttänyt seuraani teille aina siitä hetkestä
lähtien, jolloin astuin maihin, mutta että olette liian kohtelias
sanoaksenne sen. Mutta kuten itse olette anonut, on minun ollut
mahdotonta lähteä tieheni, eikä minulla ole ollut muuta neuvoa kuin
jäädä tänne. Te ette antanut minun lähteä Tulagiin. Te pakotitte minut
tyrkyttämään teille seuraani. Mutta sama se, minä en ryhdy kenenkään
kanssa osakkaaksi. Ostan Pari-Sulayn, mutta panen vain kymmenen miestä
työhön ja raivaan hitaasti. Lisäksi koetan saada ostetuksi jonkin
vanhan aluksen ja hankin kauppaluvan. Ja mitä siihen seikkaan tulee,
niin aion tehdä retkiä Malaitalle tuomaan sieltä miehiä."
Hän katsahti Sheldoniin odottaen vastaväitteitä, ja tämän nyrkkiin
puristunut käsi ja miehekkään kauniitten kasvojen jokainen piirre
osoittivat, ettei hän ollut erehtynyt.
"Sanokaa pois mitä ajattelette", kehoitti hän. "Älkää välittäkö
minusta. Minä -- minä alan tottua siihen, kuten tiedätte. Oikein
totta!"
"Toivoisin, että olisin nainen, jotta voisin sanoa teille, kuinka
rajattoman järjetön ja mahdoton koko teidän tuumanne on", huudahti
Sheldon kiihdyksissään.
Joan katsoi häneen miettien ja sanoi:
"Vielä parempihan on, että olette mies. Mikään ei estä teitä puhumasta
minulle suoraan, sillä minä pyydän teitä kohtelemaan minua ikäänkuin
olisin mies. En tullut tänne Salomonin-saarille helmojani laahustamaan.
Ettekö voisi olla hyvä ja unohtaa, että minä onnettoman sattuman kautta
olen jotakin muuta kuin mies, joka tahtoo ansaita leipänsä."
Sheldonin mielessä kiehui ja kuohui. Tekikö tyttö hänestä pilaa? Vai
potiko Joan epänaisellisuuden väijyvää tautia? Vai oliko kaikki tyynni
pelkkää hämmästyttävän, liikuttavan järjetöntä lapsellisuutta?
"Minä olen sanonut teille", aloitti hän jäykästi, "että nainen ei voi
lähteä Malaitalle työväkeä noutamaan. Muuta en tahdo -- enkä uskalla --
sanoa."
"Ja minä sanon teille vuorostani, että tuo ei ensinkään pidä
paikkaansa. Minä olen omana kapteeninani purjehtinut 'Mielellä'
Tahitilta tänne asti -- ja siihen, että menetin laivani, ovat teidän
merikarttanne syypäät. Olen ammattitaitoinen merenkulkija, ja sitä ei
juuri voi sanoa teidän täkäläisistä kapteeneistanne. Kapteeni Young
kertoi minulle siitäkin. Ja minä olen myös merimies -- parempi merimies
kuin te, kun kovalle ottaa, ja sen te tiedätte. Osaan ampua. En ole
tyhmä. Kykenen hyvin pitämään huolta itsestäni. Ja aivan varmasti aion
ostaa aluksen, purjehtia sillä ja tehdä retkiä Malaitalle."
Sheldon teki epätoivoisen liikkeen.
"Se on oikein se", jatkoi Joan sanatulvaansa. "Peskää te kätenne. Mutta
perästä kuuluu, kuten Vonin oli tapana sanoa."
"Ei meidän kannata keskustella tästä asiasta. Otetaan nyt hiukan
musiikkia."
Hän nousi ja meni ison grammofonin luo, mutta vääntäessään konetta,
ennenkuin levy vielä oli alkanut pyöriä, hän jo kuuli Joanin sanovan:
"Te olette kai koko elinaikanne tavannut vain Jane Eyrejä. Siksi ette
ymmärrä minua. Tule, Piru, jättäkäämme hänet rauhassa nauttimaan
vanhasta soitostansa."
Sheldon katsoi häneen kärsivä ilme kasvoillaan ja aikomatta sanoa
mitään, kunnes näki hänen ottavan pyssyn telineeltään, tutkivan, oliko
se ladattu, ja astuen ovea kohti.
"Minne aiotte mennä?" kysyi hän päättäväisesti.
"Kun te kerran tahdotte kohdella minua kuten mies naista, niin teistä
olisi hirveän vaikeaa -- tai ehkä sopimatonta -- sanoa minulle, miksi
en saisi mennä alligaattoreja pyydystämään. Hyvää yötä! Nukkukaa
hyvin!"
Sheldon sulki grammofonin niin, että paukahti, astui askelen ovea
kohti, mutta muutti äkkiä mieltä ja heittäytyi nojatuoliin.
"Nyt te toivotte, että pedot syövät minut suuhunsa, eikö totta?" huusi
Joan verannalta, ja hänen astuessaan portaita alas helähteli raikas
nauru avoimesta ovesta Sheldonin kärsiviin korviin.