Myrsky.
Sheldon ei koskaan aikaisemmin ollut joutunut läheisiin tekemisiin
nuoren amerikattaren kanssa ja olisi varmaan tuuminut, mahtoivatko he
kaikki olla Joan Lacklandin kaltaisia, ellei olisi ollut kyllin viisas
tajutakseen, ettei tämä suinkaan ollut mikään tyyppi. Tytön vilkkaus ja
vaihtelevat mielialat hämmästyttivät häntä, ja Joanin elämänkatsomus
oli niin täydellisesti erilainen kuin naisen elämänkatsomuksen tuli
Sheldonin käsityksen mukaan olla, että he useinkin joutuivat keskenään
ilmiriitaan. Sheldon ei koskaan voinut olla edeltäpäin varma siitä,
mitä Joan seuraavana hetkenä sanoisi tai tekisi. Vain yhden seikan hän
tiesi, sen nimittäin, että mitä tahansa hän teki tai sanoi, niin se
aivan varmasti oli jotakin odottamatonta ja ennalta arvaamatonta. Hänen
olemuksessaan tuntui olevan jotakin miltei hysteeristä. Hän oli
äkkipikainen ja kuohahtava ja luotti liian paljon itseensä ja liian
vähän Sheldoniin, mikä ei laisinkaan ollut sopusoinnussa tämän
käsityksen kanssa siitä, miten naisen tuli käyttäytyä miehen ollessa
lähettyvillä. Joan piti itseään aivan hänen vertaisenaan, Ja se
kiusasi Sheldonia. Ajoittain tämä oli puolittain itsetiedottomasti
suutuksissaan tytön röyhkeästä ja ennenkuulumattomasta tunkeutumisesta
tänne hänen luokseen. Hänhän oli noussut suoraan ulvovan luoteistuulen
myllertämästä merestä vast'ikään pidettyään revolveria Ericsenin nenän
alla ja polynesialaisten jättiläistensä turvissa asettunut asumaan
Berandelle niinkuin mikä haaksirikkoutunut merimies tahansa. Kaikki
tämä sopi oivallisesti yhteen Baden-Powell-hatun ja pitkän 38 kaliberin
revolverin kanssa.
Mutta hänen ulkomuotonsa ei vastannut tätä käytöstä. Jos hän olisi
ollut lyhyttukkainen ja leveäleukainen, rakenteeltaan karkea ja
ahavoitunut ja joka suhteessa mahdollisimman epämiellyttävä, niin ei
olisi ollut mitään hätää. Mutta kaiken päällisiksi hän oli
auttamattoman ja viehättävän naisellinen. Hänen hiuksensa melkein
kiusasivat Sheldonia, niin harvinaisen kauniit ne olivat. Ja
hän oli niin solakka ja miellyttävä tuo nainen -- tai ehkä
oikeammin sanoen tyttö -- että Sheldonin sydäntä särki nähdä hänen
terävin, asiantuntevin katsein ja käskevällä äänellä ohjaavan
valaanpyyntivenettä kuohujen läpi. Hän saattoi mielikuvituksessaan
nähdä hänet ottamassa suopungilla kiinni hevosta, ja tuo ajatus
pöyristytti häntä. Ja lisäksi Joan oli niin monipuolinen. Hänen
kirjallisuuden- ja taiteentuntemuksensa hämmästytti Sheldonia, mutta
samalla tämä ei voinut tukahduttaa syvälle mieleensä juurtunutta
tunnetta, että tytöllä, jolla oli tietoja näiltä aloilta, ei ollut
oikeutta omata kokemuksia taklauksista, ankkurin laskemisesta ja
purjehduksesta Etelämerellä. Nämä ajatukset mielessään hän yhtä hyvin
olisi voinut vaikkapa kiroilla. Ja kun tällainen tyttö itsepäisesti
väitti lähtevänsä pestausretkelle Malaitan rannikkoa pitkin, niin hän
unohti sen kunnioituksen, jonka oli omalle itselleen velkaa.
Sheldon ei voinut olla yhä uudelleen kiinnittämättä huomiota hänen
naisellisuuteensa. Hän soitti pianoa paljon paremmin ja musikaalisemmin
kuin Sheldonin sisaret kotona Englannissa -- tuota soittokonetta, jonka
Hughie-raukka sankarillisesti, mistään vaikeuksista välittämättä, oli
hankkinut tänne "pysyäkseen kunnossa." Ja kun Joan soitteli kitaraa ja
lauloi kirkassointuisia, sametinpehmeitä hawaiilaisia lauluja, niin
Sheldon istui ja kuunteli kuten lumottuna. Silloin Joan oli nainen
kiireestä kantapäähän, ja hänen naisellisuutensa tenhovoima sai
Sheldonin unohtamaan kaikki päivän kiusalliset kohtaukset, ison
revolverin, Baden-Powell-hatun ja kaiken muun. Mutta mitä oikeutta --
niin kuiskasi seuraava selvä ajatus hänen korvaansa -- tällaisella
tytöllä oli kuljeksia maita ja meriä kuin mies ja riemuita siitä, että
seikkailut eivät olleet maapallolta kadonneet? Naiset, jotka olivat
seikkailuilla, olivat seikkailijattaria, ja sen nimen kaiku ei ollut
hyvä. Ja sitäpaitsi Sheldon itse ei harrastanut seikkailuja. Ne eivät
olleet häntä viehättäneet sen jälkeen kuin hän oli poika -- vaikka
vaikeaksipa hänen olisi käynyt selittää, mikä hänet oli saanut
lähtemään Englannista Salomonin-saarille, ellei juuri seikkailuhalu.
Sheldon ei suinkaan ollut tyytyväinen. Hyvää tapaa loukkaava tilanne
oli liikaa hänen vanhoilliselle luonteelleen, jonka kasvatus oli tehnyt
vieläkin vanhoillisemmaksi. Berande, yksinäisen valkoisen miehen koti,
ei sopinut Joan Lacklandin oleskelupaikaksi. Hän mietti miettimistään
tämän pulman ratkaisua ja puhui asiasta Joaninkin kanssa, mutta
turhaan. Harmillista, että Austraaliasta tuleva höyrylaivakin oli
odotettaessa vasta kolmen viikon kuluttua.
"Yksi asia nyt ainakin on varma, ja se on, että te tahtoisitte saada
minut pois täältä", sanoi tyttö. "Minä miehitän huomenna veneeni ja
lähden Tulagiin."
"Mutta olenhan sanonut teille, että se on mahdotonta", huudahti
Sheldon. "Siellähän ei ole ketään, jonka luo te menisitte. Sikäläinen
asiamies on matkustanut Austraaliaan. Paikalla oli vain yksi valkoinen
mies, kolmas apulainen, entinen merimies, tavallinen merimies, joka
hoitaa Salomonin-saarten hallitusta, puhumattakaan sadasta neekeristä,
jotka ovat siellä vankeina. Ja lisäksi tuo mies on sellainen hupsu,
että hän voisi tuomita teidät viiden punnan sakkoihin siitä, että ette
ensiksi tullut Tulagiin, joka on saariryhmämme varsinainen satama. Hän
ei ole miellyttävä mies, ja minä toistan, että se on mahdotonta."
"Entä Guvutu sitten?" ehdotti Joan.
Sheldon pudisti päätään.
"Siellä ei ole mitään muuta kuin kuumetta ja viisi valkoista miestä,
jotka juovat itsensä kuoliaaksi. Minä en koskaan antaisi teidän lähteä
sinne."
"Oi kiitos", sanoi tyttö rauhallisesti. "Luulen melkein, että voin
lähteä jo tänään. -- Viaburi! Mene Noa-Noan luo ja käske hänen tulla
tänne."
Noa-Noa oli hänen paras miehensä, "Mielen" ylipuosmanni.
"Minne te sitten aiotte lähteä?" kysyi Sheldon ihmeissään. -- "Viaburi,
odota!"
"Guvutuun -- nyt heti", oli vastaus.
"Mutta minä en salli sitä."
"Siksi minä juuri lähdenkin. Te sanoitte tuon saman kerran aikaisemmin,
ja teidän kieltoanne minä en voi kärsiä."
"Mitä?" Tytön äkillinen suuttumus sai hänet aivan ymmälle. "Jos olen
jotenkin loukannut teitä..."
"Viaburi, hae Noa-Noa tänne", käski Joan uudelleen.
Musta poika lähti liikkeelle aikoen totella.
"Viaburi! Odota, taikka isken kallosi mäsäksi. -- Ja nyt minä vaadin,
että te selitätte minulle kaiken, miss Lackland. Mitä minä olen sanonut
tai tehnyt ansaitakseni tämän?"
"Te olette uskaltanut -- ollut kyllin röyhkeä..."
Hän oli niin kiihtynyt, ettei voinut jatkaa.
Sheldon oli aivan epätoivoissaan.
"Tunnustan, että olen aivan päästäni pyörällä", sanoi hän. "Kun te edes
voisitte selvin sanoin ilmaista..."
"Yhtä selvin sanoin kuin te annoitte minun tietää, ettette antaisi
minulle lupaa lähteä Guvutuun?"
"Missä suhteessa se sitten oli väärin?"
"Teillä ei ole oikeutta -- ei yhdelläkään ihmisellä ole oikeutta --
antaa minulle lupaa tehdä sitä tai tätä. Minä olen liian vanha
tarvitakseni holhoojaa enkä suinkaan purjehtinut Salomonin-saarille sen
vuoksi, että olisin kaivannut suojelijaa."
"Kunnon mies on jokaisen naisen suojelija."
"Mutta minäpä en olekaan mikään 'jokainen nainen' -- siinäpä se onkin.
Olkaa hyvä ja antakaa minun lähettää palvelijanne hakemaan Noa-Noa
tänne. Minä käsken hänen laskea veneen vesille. Vai pitääkö minun mennä
itse häntä noutamaan?"
He olivat molemmat nousseet paikoiltaan. Joan hehkuvin poskin ja silmät
suuttumuksesta säihkyen. Sheldon hämmästyksissään, neuvottomana ja
huolestuneena. Musta palvelija seisoi kuin kuvapatsas välittämättä
vähääkään näiden käsittämättömien valkoihoisten sananvaihdosta.
Hän uneksi rauhallinen ilme silmissään muutamasta Malaitan
viidakkorinteillä sijaitsevasta bushmannikylästä, jonka ruohomajoista
sininen savu suikerrellen nousi ilmaan erottautuen lähestyvän
sadekuuron muodostamaa harmaata taustaa vasten.
"Mutta te ette voi menetellä niin järjettömästi", aloitti Sheldon.
"Joko te nyt taas alatte!" huudahti Joan.
"Minä en tarkoittanut mitään sellaista, ja te tiedätte sen." Sheldon
puhui hitaasti ja vakavasti. "Ja mitä tuohon toiseen asiaan tulee,
siihen nimittäin, että minä en anna teille lupaa, niin sehän oli vain
puheentapa. Tietysti minä en ole teidän holhoojanne. Tiedättehän, että
voitte lähteä Guvutuun, jos mielenne tekee" -- "tai vaikka hiiteen",
oli hän vähällä lisätä. "Mutta minua surettaisi, jos tekisitte sen,
siinä kaikki. Olen hyvin pahoillani siitä, että olen loukannut teitä.
Pitäkää mielessänne, että olen englantilainen."
Joan hymyili ja istuutui jälleen.
"Ehkä olen ollut liian kiivas", myönsi hän. "Katsokaahan, minä en voi
kärsiä pakkoa. Jospa tietäisitte, kuinka olen saanut taistella
vapaudestani. Ja kun joku teistä miehistä, jotka itse olette
korottaneet itsenne luomakunnan kruunuiksi, sanoo minulle, mitä saan ja
mitä en saa tehdä, niin se saa minut kiihdyksiin. Se on minulle arka
kohta. -- Viaburi, pysy kyökissä. Ei tarvitse hakea Noa-Noaa! -- Ja mr
Sheldon, sanokaapa nyt minulle, mitä minun on tehtävä. Te ette tahdo,
että jään tänne, eikä minulla näytä olevan mahdollisuutta lähteä täältä
minnekään."
"Nyt teette minulle vääryyttä. Olihan oikea onnenpotkaus minulle, että
satuitte kärsimään haaksirikon juuri täällä. Olin hyvin yksin ja hyvin
sairas. En todellakaan tiedä, olisinko ensinkään jaksanut kestää,
ellette te olisi sattunut tulemaan. Mutta siitä ei nyt ole kysymys. Jos
ajattelisin vain itseäni, omaa etuani, niin en tahtoisi mitenkään antaa
teidän lähteä. Mutta minä en ajattele itseäni, vaan teitä. Tämä teidän
täälläolonne ei -- sitä ei voi pitää oikein sopivana, kuten ymmärrätte.
Jos minä olisin naimisissa, jos täällä olisi joku toinen valkoihoinen
nainen ... Mutta asiain näin ollen..."
Joan nosti kätensä ylös epätoivoa teeskennellen.
"Minä en voi seurata teidän ajatuksenjuoksuanne", sanoi hän. "Toisena
hetkenä te sanotte, että minun pitää lähteä tieheni, ja toisena, ettei
minulla ole paikkaa minne mennä ja että te ette anna minun lähteä. Mitä
tyttö-raukan siis on tehtävä?"
"Sehän juuri on pulma", sanoi Sheldon neuvottomana.
"Tämä tilanne häiritsee siis teidän rauhaanne?"
"Yksinomaan teidän tähtenne."
"Antakaa minun silloin rauhoittaa tunteitanne ja sanoa teille, että se
ei häiritsisi minua hituistakaan, ellette te nostaisi siitä niin pahaa
melua. Minä en koskaan huoli olla suutuksissani sen johdosta, mille ei
mitään voi. Työläs on potkia tutkainta vastaan. Tarkastakaamme nyt
asemaa! Te olette täällä ja minä olen täällä. Olette itse sanonut,
etten voi lähteä täältä minnekään. On päivänselvää, ettette tekään voi
lähteä tiehenne ja jättää minua tänne yksin koko plantaasin ja
kahdensadan villatukkaisen ihmissyöjän kanssa. Siksi te jäätte
paikallenne ja minä jään myös. Se on aivan yksinkertaista. Ja samalla
se on seikkailua. Edelleen, teidän ei tarvitse olla huolissanne itsenne
takia. Minä en ole naimahaluinen. Tulin Salomonin-saarille saadakseni
plantaasin, en miestä."
Sheldon punastui, mutta ei sanonut mitään.
"Minä tiedän, mitä te ajattelette", nauroi tyttö iloisesti. "Te
ajattelette, että jos minä olisin mies, niin te vääntäisitte minulta
niskat nurin. Ja sen minä olen ansainnutkin. Olen hyvin pahoillani.
Minun ei pitäisi alituisesti loukata teidän tunteitanne."
"Pelkään, että usein annan teille aihetta siihen", sanoi Sheldon
tuntien helpotusta huomatessaan myrskyn olevan tyyntymässä.
"Nyt minä keksin jotakin!" huudahti Joan samassa. "Lainatkaa minulle
muutamia palvelijoitanne täksi päiväksi. Minä rakennan itselleni
ruohomajan pihamaan perimmäiseen nurkkaan -- paalujen varaan tietysti.
Voin muuttaa sinne tänä iltana. Siellä minun tulee hyvä ja turvallinen
olla. Tahitilaiset saavat vartioida taloa aivan kuin olisimme laivalla.
Ja sitten minä opiskelen kookospalmunviljelystä. Korvaukseksi pidän
huolta keittiöstänne ja taloudestanne ja annan teille säädyllistä
ruokaa syödäksenne. Ja loppujen lopuksi en kallista korvaani teidän
vastaväitteillenne. Tiedän kaiken, mitä aiotte sanoa ja ehdottaa --
että minä asettuisin teidän bangaloonne ja te rakentaisitte ruohomajan
itsellenne. Mutta siihen minä en suostu. Teidän on paras alistua
kaikkeen. Muussa tapauksessa, ellette te suostu, menen joen poikki,
teidän hallintopiirinne ulkopuolelle, ja rakennan sinne kylän itselleni
ja merimiehilleni -- he kai saavat sitten purjehtia Guvutuun hankkimaan
elintarpeita. Ja nyt teidän pitää opettaa minua pelaamaan biljardia."