Jotakin tulee tehdyksi.
Seuraavana aamuna David Sheldon huomasi tilansa entistä
arveluttavammaksi. Oli ilmeistä, että hän oli huomattavasti heikompi,
ja lisäksi oli muitakin epäsuotuisia oireita havaittavissa.
Lähtiessään kierrokselleen hän katseli ympärilleen saadakseen aiheen
kiivastumiseen. Hän tarvitsi sitä. Jännittynyt tilanne olisi ollut
kyllin vakava, vaikkapa hän olisi ollut aivan tervekin, ja välttämättä
oli nyt jotakin tehtävä, ennenkuin tauti teki hänet aivan avuttomaksi.
Mustat kävivät yhä vihaisemmiksi ja uhkamielisemmiksi, ja että he
edellisenä iltana olivat rohjenneet tunkeutua hänen verannalleen asti
-- mitään sen röyhkeämpää saattoi Berandella tuskin tapahtua -- se
ennusti pahaa. Ennemmin tai myöhemmin he saisivat hänet käsiinsä, ellei
hän sitä ennen saisi heitä nujerretuksi, ellei hän taas uudelleen
tuntuvalla ja tehoavalla tavalla saisi syövytetyksi heidän mustiin
sieluihinsa, että valkoista miestä vastaan ei kannattanut nousta.
Hän palasi pettyneenä taloonsa. Hän ei ollut saanut ainoatakaan
tilaisuutta muistuttaa heille, miten röyhkeydestä ja uppiniskaisuudesta
rangaistiin. Ja tällaisia rikoksia oli sattunut joka päivä sen jälkeen
kuin tauti oli puhjennut Berandella. Jo se, ettei kukaan ollut tehnyt
itseään syypääksi mihinkään rikokseen, oli itsessään epäilyttävä
seikka. He alkoivat tulla oveliksi. Hän katui, ettei edellisenä yönä
ollut odottanut, kunnes rauhanhäiritsijät olisivat tunkeutuneet sisään
asti. Silloin hän olisi ampunut yhden tai pari, ja antanut muille
verikirjaimin kirjoitetun läksyn opittavaksi. Hän oli yksin -- ja heitä
oli kaksisataa, ja ajatus, että sairaus kävisi hänelle ylivoimaiseksi
ja että hän joutuisi heidän valtaansa, tuntui kammottavalta. Hän oli
näkevinään mustien ryntäävän viljelysten poikki, ryöstävän varastot
putipuhtaiksi, polttavan rakennukset poroksi ja lähtevän Malaitalle.
Vielä hän oli näkevinään toisen kaamean näyn: oman päänsä
päivänpaisteessa kuivattuna ja kärvennettynä koristamassa
ihmissyöjäkylän kanoottivajaa. Ellei "Jessie" pian ehtinyt perille, oli
hänen ryhdyttävä tehokkaisiin toimenpiteisiin.
Kello oli juuri soinut kutsuen työntekijät viljelyksille, kun Sheldon
sai vieraan. Hän oli siirrättänyt vuoteensa verannalle ja lepäsi
siellä, kun kanootit melottiin rantaan ja vedettiin maihin.
Neljäkymmentä keihäillä, jousilla, nuolilla ja sotanuijilla asestettua
miestä asettui ryhmään aitauksen ulkopuolelle, mutta vain yksi astui
sisään. He tiesivät, mitä Beranden laki tässä suhteessa määräsi, samoin
kuin jokainen tuhansien mailien alalle siroitettujen Salomonin-saarten
alkuasukas tiesi, miten hänen täytyi menetellä jokaisen valkoisen
miehen pihamaahan nähden. Sheldon tunsi miehen, joka lähestyi polkua
pitkin, Sili'ksi, Balesunan kylän päälliköksi. Alkuasukas ei noussut
portaita ylös, vaan pysähtyi niiden juureen ja puhui sieltä ylhäällä
lepäävälle valkoiselle herralle.
Sili oli älykkäämpi kuin hänen rotunsa jäsenet ylimalkaan, mutta hänen
älynsä oli vain omiaan tekemään tuon rodun alhaisen kannan sitäkin
ilmeisemmäksi. Hänen silmänsä olivat pienet ja lähellä toisiaan ja
ilmaisivat julmuutta ja viekkautta. Helminauha ja patruunavyö olivat
hänen ainoat vaatekappaleensa. Kaiverrettua helmiäiskorua, joka riippui
nenästä leukaan asti ja oli vastuksena hänen puhuessaan, hän käytti
yksinomaan kaunistuksena, kun sitävastoin korviin pistetyillä reijillä
oli käytännöllinen tarkoitus, niissä kun sopi pitää piippua ja
tupakkaa. Rikkinäiset torahampaat olivat mustuneet arekapalmun
pähkinöistä, joita hän alinomaa pureskeli ja joiden mehua hän
tuontuostakin sylkäisi maahan.
Puhuessaan tai kuunnellessaan hän irvisteli kuin apina. Vastatessaan
myöntävästi hän painoi silmäluomensa alas ja työnsi leuan eteenpäin.
Hän puhui lapsellisen uhkamielisesti, ja hänen ylpeä käytöksensä ja
nöyrä pysyttelemisensä verannan juurella olivat omituisessa
ristiriidassa keskenään. Hän, jolla oli tämä lukuisa seuralaisjoukko,
oli Balesunan kylän herra ja hallitsija. Mutta valkoinen mies, jolla ei
ollut ainoatakaan seuralaista, oli Beranden herra ja hallitsija --
olipa hän kerran sattumalta omin voimin tehnyt itsensä Balesunankin
herraksi ja hallitsijaksi. Sili ei mielellään muistellut sitä. Se oli
tapahtunut aikana, jolloin hän vielä opetteli tuntemaan valkoisten
miesten luonnetta ja oppi kammoamaan heitä. Hän oli kerran tehnyt sen
rikoksen, että oli suonut turvapaikan kolmelle Berandesta karanneelle
malaitalaiselle. He olivat antaneet hänelle kaiken omaisuutensa
palkaksi suojeluksesta ja siitä, että hän oli luvannut auttaa heitä
pääsemään kotisaarelleen. Tällöin hän oli ikäänkuin vilaukselta nähnyt
palasen häikäisevää tulevaisuutta, jossa hänen kylänsä olisi Beranden
ja Malaitan välisen maanalaisen rautatien toinen asemapaikka.
Onnettomuudekseen hän ei silloin ollut selvillä valkoisten miesten
tavoista. Mutta juuri tämä valkoinen mies opetti hänet tuntemaan ne. Hän
saapui päivän sarastaessa hänen ruohomajalleen. Ensi silmänräpäyksessä
se oli huvittanut häntä, Sili'ä. Hänhän oli niin oivallisessa turvassa
täällä kylänsä keskellä. Mutta seuraavassa hetkessä ja ennenkuin
hän ehti kirkaistakaan, oli valkoinen mies iskenyt häntä suulle
nyrkkiraudalla ja pakottanut hänet nielemään hätähuutonsa. Sitten
valkoisen miehen toinen nyrkki oli osunut hänen korvansa alle, eikä Sili
sen jälkeen tietänyt, mitä hänelle tapahtui. Tullessaan tajuihinsa hän
huomasi olevansa valkoisen miehen veneessä matkalla Berandelle. Ja
Berandella hänen arvostansa ja asemastansa ei oli välitetty
hituistakaan, hänet oli pantu käsi- ja jalkarautoihin puhumattakaan
kahleista. Kun hänen heimonsa oli luovuttanut nuo kolme karkulaista,
oli hän päässyt vapaaksi. Ja lopuksi tuo julma valkoinen mie oli
kiristänyt häneltä ja Balesunan kylältä kymmenen tuhatta
kookospähkinää. Sen koommin hän ei olisi ottanut turviinsa
malaitalaisia karkulaisia. Hän oli se sijaan alkanut harjoittaa heidän
kiinniottamistaan. Se oli turvallisempaa. Ja sitäpaitsi hänelle
maksettiin heistä tötteröllinen tupakkaa kappaleelta. Mutta jos hän
joskus vain saisi tuon valkoisen miehen käsiinsä, ja hän tapaisi hänet
sairaana tai sattuisi seisomaan hänen takanaan hänen kompastuessaan ja
kaatuessaan viidakossa, niin silloinpa hänellä olisi hallussaan pää,
josta maksettaisiin hyvät hinnat Malaitalla.
Sheldon oli tyytyväinen Sili'n kertomiin uutisiin. Seitsemäs
viimeisestä karkulaisjoukosta oli saatu vangiksi ja oli paraikaa
veräjän luona. Synkeänä ja jurona, käsivarret sidottuina
kookoskuiduilla, ruumis kuivuneen veren tahraamana äskeisen ottelun
jälkeen vangitsijoita vastaan hänet tuotiin aitauksen sisäpuolelle.
"Sinä olet hyvä mies, Sili", selitti Sheldon, päällikön latkiessa
viinaa. "Saitte pian kiinni minun työmieheni. Tämä on vahva työmies.
Annan sinulle käärön tupakkaa -- koko käärön. Ja lisäksi saat kolme
syltä kangasta ja ison veitsen."
Kaksi palvelijaa toi tupakan ja muut luvatut tavarat varastohuoneesta
ja antoi ne Balesunan kylän päällikölle, joka otti lisäpalkkion vastaan
murahtaen ja kiinnittämättä siihen erikoista huomiota sekä lähti
astuskelemaan rantaan päin kanoottiensa luokse. Sheldonin käskystä
palvelijat sitoivat vangin käsistä ja jaloista erääseen rakennuksen
tukipaaluun. Kello yhdeltätoista työmiesten palatessa töistään Sheldon
kutsui heidät kokoon pihamaalle verannan edustalle. Jok'ainoa, joka
kynnelle kykeni, oli saapuvilla, vieläpä nekin, jotka avustivat
sairaalassa. Naisetkin ja plantaasin lapsilauma asetettiin muiden
mukana kahteen riviin. Lähes kahteensataan nousi noiden alastomien
villi-ihmisten luku. Paitsi tavanmukaisia helmi-, simpukankuori- ja
luukoristeita riippui heidän lävistetyissä korvissaan ja sieraimissaan
lukkoneuloja, lankanauloja, rautaisia hiusneuloja, ruostuneita
keittoastiain rautakahvoja ja säilykerasioiden avaimia. Muutamien
kähäräisissä hiuksissa riippui kynäveitsiä. Erään rinnalla heilui
posliininen ovenripa, toisen rinnalla herätyskellon metallitaulu.
Heidän edessään, nojaten tukea etsien verannan kaidepuuhun, seisoi
sairas valkoinen mies. Kuka tahansa heistä olisi pikkusormellaan voinut
kaataa hänet. Hänen ampuma-aseistaan huolimatta joukko olisi voinut
karata hänen kimppuunsa ja antaa hänelle iskun. Silloin sekä hänen
päänsä että plantaasi olisivat olleet heidän. Vihaa, veren- ja
kostonhimoa heillä oli yllin kyllin. Mutta jotakin heiltä puuttui, mitä
valkoisella miehellä oli; heillä ei ollut sitä ylemmyyden tulta, jota
ei voinut sammuttaa, vaan joka taudin runtelemassa ruumiissa paloi yhtä
voimakkaana kuin koskaan ja joka oli valmis minä hetkenä hyvänsä
leimahtaen polttamaan heidät vihansa liekillä.
"Narada! Billy!" huusi Sheldon ankaralla äänellä.
Kaksi miestä hiipi vastahakoisesti lähemmäksi ja jäi odottamaan.
Sheldon antoi käsirautojen avaimet palvelijalle, joka meni rakennuksen
alle ja päästi vangin kahleistaan.
"Narada ja Billy, viekää tämä poika puun luo ja sitokaa hänet siihen
kädet ylös!" komensi Sheldon.
Sill'aikaa kuin miehet katselijain levottomasti murahdellessa
vitkastellen tekivät niinkuin Sheldon oli käskenyt, toi eräs
palvelijoista paikalle paksuvartisen, pitkäsiimaisen ruoskan. Samassa
Sheldon alkoi puhua.
"Tämä Arunga -- minä olen hänelle hyvin vihainen. Minä en ole
varastanut tältä Arungalta. Minä en ole puijannut häntä. Minä sanon:
'Ali right -- tulet minun kanssani Berandeen, teet siellä työtä kolme
vuotta! Hän tulee. Saa ruokaa tarpeeksi ja täyden palkan. Miksi hän
lähtee karkuun? Minä olen hänelle hyvin vihainen. Minä annan hänelle
piiskaa, koska hän on karannut. Minä maksoin Sili'lle, Balesunan
suurelle päällikölle, paketin tupakkaa, koska hän oli ottanut kiinni
Arungan. All right, Arunga maksaa tämän tupakan! Kuusi puntaa oli
Arungan palkka. Yksi vuosi lisää täytyy Arungan tehdä työtä Berandessa.
All right. Nyt hän saa kymmenen lyöntiä kolme kertaa. Sinä Billy otat
piiskan ja annat Arungalle kymmenen lyöntiä kolme kertaa. Kaikki miehet
katsovat, kaikki Maryt [Mary, etelämeren saarten englanninkielessä =
nainen] katsovat, sillä jos he tahtovat karata, niin saavat nähdä, että
valkoinen mies on vahva mies, ei päästä karkuun. Vahva mies -- Billy,
kymmenen lyöntiä kolme kertaa."
Palvelija ojensi Billylle ruoskan, mutta tämä ei ottanut sitä vastaan.
Sheldon odotti rauhallisesti. Kaikkien ihmissyöjien katseet olivat
tähdättyinä häneen ilmaisten epäröintiä, pelkoa tai kärsimättömyyttä.
Tämä hetki oli ratkaiseva, saisiko yksinäinen valkoinen mies elää vai
eikö.
"Kymmenen lyöntiä kolme kertaa, Billy", kehoitti Sheldon, mutta hänen
äänensä oli saanut omituisen metallikaiun.
Billy rypisti kulmiaan, katsahti ylös ja taas alas, mutta ei
liikahtanutkaan.
"Billy!"
Sheldonin huuto pamahti kuin pistoolin laukaus. Villi säpsähti.
Katsojien säännöttömät kasvot vääntyivät leveään irvistsyksenkaltaiseen
hymyyn, ja joukosta kuului hillittyä tirskuntaa.
"Jos sinu tahto hyvin paljo ruoski tämä Arunga, sinu vie häne Tulagi",
sanoi Billy. "Hallitusmies häne ruoski hyvin paljon. Se olla laki. Minu
tietä se olla laki."
Laki määräsi todella niin, ja Sheldon tiesi sen. Mutta hän tahtoi elää
tämän päivän ja seuraavan eikä halunnut kuolla odottaessaan, että
lainmukainen rangaistus seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla
ehdittäisiin panna täytäntöön.
"Sinä puhut liian paljoni" huusi hän vihoissaan. "Mitä se merkitsee?
Häh!"
"Minu tietä laki", toisti villi itsepäisesti.
"Astoa!"
Toinen mies astui ketterästi esiin ja vilkaisi röyhkeästi ylös
verannalle. Sheldon valitsi pahimmat joukosta läksytyksensä uhreiksi.
"Sinä Astoa ja sinä Narada, sitokaa tämä Billy toisen viereen samalla
tavalla -- vahvalla köydellä", käski hän. "Sinä Astoa, ota tämä ruoska.
Kymmenen kovaa lyöntiä molemmille yht'aikaa. Ymmärrätkö?"
"Ei", mörähti Astoa vastaukseksi.
Sheldon otti pyssyn, joka oli ollut käsipuun nojassa, ja viritti hanan.
"Minä tunnen sinut, Astoa", sanoi hän levollisesti. "Sinä teit työtä
Queenslandissa kuusi vuotta."
"Minä olla kristitty", keskeytti musta röyhkeästi uhmaillen.
"Queenslandissa sinä istuit vankilassa vuoden. Valkoinen herra riivattu
hupsu ei hirttänyt sinua. Sinä olet halju mies. Queenslandissa sinä
istuit vankilassa kuusi kuukautta kaksi kertaa. Kaksi kertaa sinä
varastit. All right, sinä olet kristitty. Muistatko yhtään rukousta?"
"Kyllä, minu muista rukous", oli vastaus.
"All right, rukoile sitten nyt, mutta äkkiä! Lue rukous riivatun pian,
sitten minä tapan sinut."
Sheldon tähtäsi häntä pyssyllään ja odotti. Musta katsahti ympärilleen
tovereihinsa, mutta kukaan ei tullut hänen avukseen. He odottivat
jännittyneinä mitä oli tapahtuva, ja tuijottivat kuin noidutut
valkoiseen mieheen, joka seisoi yksin avaralla verannalla pitäen
kuolemaa käsissään. Sheldon oli voittanut, ja hän tiesi sen. Astoa
astui neuvottomana toiselta jalalta toiselle, katsahti valkoiseen
mieheen ja näki hänen silmänsä kiiluvan pyssyn tähtäimen tasalla.
"Astoa", sanoi Sheldon, käyttäen hyväkseen psykologisesti oikeata
hetkeä, "minä lasken kolmeen. Sitten ammun ja sinä kuolet."
Ja Sheldon tiesi, että hän laskettuaan kolmeen ampuisi miehen
kuoliaaksi. Tämäkin tiesi, että niin kävisi. Ja senvuoksi Sheldonin ei
tarvinnut panna uhkaustaan täytäntöön. Hän ei ehtinyt "yhtä" edemmäksi,
kun Astoa jo ojensi kätensä ja otti ruoskan. Ja sitten hän käytteli
sitä aivan vimmatusti, sillä hän oli vihainen tovereilleen siitä,
etteivät he olleet tulleet hänen avukseen, ja ruoski suuttumuksensa
ilmoille. Ja Sheldon yllytti häntä verannaltaan lyömään kelpolailla,
kunnes molemmat tuomitut kirkuivat ja ulvoivat ja veri valui heidän
selkäänsä pitkin. Opetus oli perusteellinen ja verellä kirjoitettu.
Kun viimeinen joukosta, molemmat parkuvat pahantekijät mukaan
luettuina, oli astunut ulos veräjästä, vaipui Sheldon puolipyörryksissä
vuoteelleen.
"Sinä olet sairas mies", voihkaisi hän, "hyvin sairas mies."
"Mutta tämän yön voit nukkua rauhassa", lisäsi hän puolta tuntia
myöhemmin.