Aurelia laski kätensä polvistuneen poikansa päälle ja luki hiljaa
siunauksen. Kuu korkeudessa unohti kulkunsa, ja seetrit lopettivat
yövirtensä, sillä taivaan soinnut täyttivät ilman. Mutta kukkien silmät
täyttyivät kyynelistä, sillä he tunsivat, kuinka maailmassa tapahtui
juuri nyt jotain niin kaunista, ettei sitä mikään kieli kertoa voinut.